Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät osaa luopua tavaroista?
Kommentit (43)
Kyllä joo. Syynä sodan jälkeiset ankeat ajat ja siitä opittu säästäväisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin. Olen sellainen itse.
Oletko sinä minä?
M 48
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo. Syynä sodan jälkeiset ankeat ajat ja siitä opittu säästäväisyys.
Oliko 80-luku sodan jälkeistä ankeaa aikaa? Ap mainitsi 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks niistä pitäis luopua?
Esim. siksi että tavara on rikki tai täysin turha.
Autottomuus ja huonot kierrätysmahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo. Syynä sodan jälkeiset ankeat ajat ja siitä opittu säästäväisyys.
Oliko 80-luku sodan jälkeistä ankeaa aikaa? Ap mainitsi 40 vuotta.
Ja laittoi perään tms., eli se oli pelkkä esimerkki.
Kyllä. Omat vanhempani.
Heidän kodissaan kaikki huoneet/tasot/hyllyt pursuavat tavaraa. Koriste-esineitä, kirjoja joita kukaan ei ole ikinä lukenut, roskaa, rikkinäisiä kynttilälyhtyjä ... siis ihan kaikkea. Eivät osaa siivota ja heittää edes arvotonta käyttökelvotonta roskaa pois. Aina kauhistelen sitä, kun heistä aika jättää ja pitää siivota tuo sotku pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla on yksi huone melkein lattiasta kattoon täynnä leluja lastenlapsille. On siis omilta lapsiltaan säästänyt kaiken jo loput haalinut jostain kirppareilta odottamaan niitä lastenlapsia vuosikausia ennen ensimmäisenkään syntymää. No arvatkaa vaan jaksaako kukaan anopin lapsista alkaa kaivamaan löytyykö tuolta huoneesta edes mitään käyttökelpoista? Ei, mieluummin ostavat ihan omat lelut lapsilleen.
Kyllä, esimerkiksi minä olen tuollainen. Siksi meillä on edelleen ruokapöytä, joka hankittiin 40 vuotta sitten, 6 kpl tuoleja, jotka isoisän setä teki kansakoulussa vuonna 1927 ja lipasto, joka on kulkenut Iisalmesta Sortavalan ja Hangon kautta Lahteen ja edelleen minulle parin sukupolven matkassa.
Tämä on minun tapani pienentää hiilijalanjälkeäni: en tarvitse uusia tavaroita siksi, että on kiva saada uusia tavaroita. Vanhat on yhä käyttökelpoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopilla on yksi huone melkein lattiasta kattoon täynnä leluja lastenlapsille. On siis omilta lapsiltaan säästänyt kaiken jo loput haalinut jostain kirppareilta odottamaan niitä lastenlapsia vuosikausia ennen ensimmäisenkään syntymää. No arvatkaa vaan jaksaako kukaan anopin lapsista alkaa kaivamaan löytyykö tuolta huoneesta edes mitään käyttökelpoista? Ei, mieluummin ostavat ihan omat lelut lapsilleen.
Miksi nuorille ei kelpaa kierrätysideologia eli ollaanko me kuusikymppiset siis ilmastonmuutoksen kannalta parempia kuluttajia, koska emme koko ajan osta uutta kuten nuoret tekevät?
Lähes kaikki vanhukset?
Viime kesänä tyhjensin vanhempieni omakotitaloa pari kuukautta kun muuttivat pieneen kerrostalokaksioon. Löytyi vielä isoisovanhempienkin jäljiltä tavaraa.
Monella kaverilla sama tilanne vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esimerkiksi minä olen tuollainen. Siksi meillä on edelleen ruokapöytä, joka hankittiin 40 vuotta sitten, 6 kpl tuoleja, jotka isoisän setä teki kansakoulussa vuonna 1927 ja lipasto, joka on kulkenut Iisalmesta Sortavalan ja Hangon kautta Lahteen ja edelleen minulle parin sukupolven matkassa.
Tämä on minun tapani pienentää hiilijalanjälkeäni: en tarvitse uusia tavaroita siksi, että on kiva saada uusia tavaroita. Vanhat on yhä käyttökelpoisia.
No tuskinpa tässä tarkoitettiin että käyttökelpoista tavaraa pitäisi heittää roskiin tietyn ajan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo. Syynä sodan jälkeiset ankeat ajat ja siitä opittu säästäväisyys.
Oliko 80-luku sodan jälkeistä ankeaa aikaa? Ap mainitsi 40 vuotta.
No se oli esimerkki. Ap
Vierailija kirjoitti:
Autottomuus ja huonot kierrätysmahdollisuudet.
Käyhän sinulla jäteauto. Sinne vaan sekajätteeseen. Ja kaupassakäynnin yhteydessä niitä metalleja ja laseja kaupan kierrätysastioihin. Useimmissa kaupoissa on sellaiset. Ja jos ei ole,kunta on järjestänyt keräyspisteen jonnekin kaikkien,myös autottomien, saataville. Ja kun oikein avuttomaksi heittäydyt,työnnä kaikki sekajätteeseen-ohjeissahan on,että laitetaan sekajätteeseen,jos ei tiedä,minne kuuluisi...
Kaikki 40 ja 60 luvulla syntyneet on tällaisia. Niillä ei ollut silloin mitään. Nykyään taas niinpäin että 90+ syntyneet eivät edes halua tavaroita. Niille riittää tyyliin vaatekaappia ja tietokone. Mikä on hyvää kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esimerkiksi minä olen tuollainen. Siksi meillä on edelleen ruokapöytä, joka hankittiin 40 vuotta sitten, 6 kpl tuoleja, jotka isoisän setä teki kansakoulussa vuonna 1927 ja lipasto, joka on kulkenut Iisalmesta Sortavalan ja Hangon kautta Lahteen ja edelleen minulle parin sukupolven matkassa.
Tämä on minun tapani pienentää hiilijalanjälkeäni: en tarvitse uusia tavaroita siksi, että on kiva saada uusia tavaroita. Vanhat on yhä käyttökelpoisia.
Niin siis säästät ne koska et osaa luopua?
Vai et osaa ihan kauhean hyvin lukea, meinaan aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, esimerkiksi minä olen tuollainen. Siksi meillä on edelleen ruokapöytä, joka hankittiin 40 vuotta sitten, 6 kpl tuoleja, jotka isoisän setä teki kansakoulussa vuonna 1927 ja lipasto, joka on kulkenut Iisalmesta Sortavalan ja Hangon kautta Lahteen ja edelleen minulle parin sukupolven matkassa.
Tämä on minun tapani pienentää hiilijalanjälkeäni: en tarvitse uusia tavaroita siksi, että on kiva saada uusia tavaroita. Vanhat on yhä käyttökelpoisia.
Siis luopuisit kuitenkin näistä jos osaisit? Vai miten liittyy ketjun aiheeseen?
Alue: Aihe vapaa
Tunnen jotenkin. Olen sellainen itse.