Perheenjäsenten salakuuntelu
Mulla on jotenkin pahoinpidelty olo johtuen mun isän käytöksestä. Hän harrastaa perheenjäsenten keskustelujen "salakuuntelua". Hän hiipii eli liikkuu äänettä ovelle ja seisoo hiljaa oven suussa tai oven takana ja kuuntelee huoneessa käytävää keskustelua. Hän ei siis millään laillaa tee keskustelua käyville selväksi, että hän on saapunut paikalle vaan tarkoituksena on muiden huomaamatta selvittää, mitä he tekevät ja mistä puhuvat. Jos käyn luottamuksellista keskustelua äitini kanssa, niin tuntuu pahalta, että isä kuulee sen, koska sitä ei ole hänen korvilleen tarkoitettu. Kai mulla on oikeus päättää, kuka asioistani tietää? Olen siis ihan aikuinen ihminen. Isä on tehnyt tätä jo lapsuudessani ja silloinkin se ahdisti, kun yhtäkkiä hän seisoi oven suussa hiljaa. Mun mielestä isän käytös tuntuu epärehellisestä.
Millaisia ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (18)
Siis, siis ja siis.
Minkälaisia ajatuksia TÄMÄ herättää?
Noh, kerro nyt saakelin tollo ap.
Vierailija kirjoitti:
Siis, siis ja siis.
Minkälaisia ajatuksia TÄMÄ herättää?
Noh, kerro nyt saakelin tollo ap.
😂
Hyvin epämiellyttävä ja inhottava tapa tuo on. Sellaisia ajatuksia herättää.
Vierailija kirjoitti:
Siis, siis ja siis.
Minkälaisia ajatuksia TÄMÄ herättää?
Noh, kerro nyt saakelin tollo ap.
Lähinnä olisin halunnut kuullaa muiden ajatuksia. Itse olen niin tottunut tuohon, että en tiedä, mikä on normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin epämiellyttävä ja inhottava tapa tuo on. Sellaisia ajatuksia herättää.
Kiitos, että kommentoit. Tuolta minustakin tuntuu.
Meillä iskä tekee tavallaan samaa mutta päästää haisevan majoneesipierun. Siitä huomaa että iskä oli lähellä ja kuunteli meitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis, siis ja siis.
Minkälaisia ajatuksia TÄMÄ herättää?
Noh, kerro nyt saakelin tollo ap.
Millaista on olla ilkeä ja inhottava ihminen?
Täysin sopimatonta. Miksi äitisi ei sano isälle mitään, eikö isä usko? Voiko asiat kuiskata tai ei sano kaikkea edes äidille. Kertooko äiti isälle vai pitääkö asiat salaisuutena. Miksi äitisi on yhdessä miehen kanssa joka tekee noin lapsille? Luottamusta ei enää ole. Isä ei kuulosta luotettavalta. Miksi hiiviskelee ja väkisin kuuntelee. Alkoholia vai tapa?
Kai nyt oman lapsen asiat kiinnostaa. Miksi et voisi puhua isällesi samoja asioita äidille? Ei varmasti tunnu kivalta jäädä ulkopuolella. Sitä jää ohimennen helposti kuuntelemaan ovelle sen takia, että voisi tuntea olevansa läsnä oman rakkaan lapsensa elämässä. Tuskin hän mitään pahaa sinulle tahtoo. Tärkeää olisi, että alkaisit huomioida myös isääsi ja vähitellen parantamaan ja lähentämään suhdetta hänen kanssaan. Kyse on sentään isästäsi.
Tuo on sairaus joka isälläni on. Yritä päästä siitä lopullisesti eroon.
"Millaisia ajatuksia tämä herättää?"-trolli taas. Älkää vastatko.
Enemmän ihmetyttää, miksi ap käy kertomassa isän ollessa samassa talossa luottamuksellisia asioita? Miksi et pyydä henkilöä, jolle haluat kertoa asioistasi vaikka kävelylle?
Ei ole terveyttä aikuisena tuollainen kuvio ja vain itse voit laittaa sille stopin.
Miksi ylipäätään uskoudut kenellekään isäsi kanssa asuvalle asioistasi? Jos he sietävät tuollaista käytöstä, eivät he ole ihmisiä, joille kannattaa kertoa mitään muuta kuin kaikille julkisia asioita elämästäsi.
Mitäpä, jos jatkossa tapaisitte äitisi kanssa muualla? Kahvilassa sinun luonasi, sukulaisen luona, niin että isäsi ei ole paikalla? Jos siis haluat keskustella äitisi kanssa. Sellaisia ajatuksia herättää, että isäsi yrittää hallita muiden keskusteluja ja muuta ihmisiä. Ei hyvä juttu.
Lapsena ei voi kotiaan valita, mutta miksi aikuisena toistat tätä? Älä mene isäsi lähelle, etkö ole jo oppinut?
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos jatkossa tapaisitte äitisi kanssa muualla? Kahvilassa sinun luonasi, sukulaisen luona, niin että isäsi ei ole paikalla? Jos siis haluat keskustella äitisi kanssa. Sellaisia ajatuksia herättää, että isäsi yrittää hallita muiden keskusteluja ja muuta ihmisiä. Ei hyvä juttu.
Kaivoin esiin tämän vanhan aloitukseni. Jos äiti tulee luokseni, niin isä soittelee koko ajan tai yrittää jollakin tavalla estää vierailun. Ja ei häntä mun asiat kiinnosta. Lapsena yritin vuosia, että isä välittäisi, mutta ei se välitä.
Ei minkäälaisia siis.