Ex mies ei ota lapsia

Mites ne lapset? Haluuko he oikeasti mennä exälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap älä välitä, ketju täynnä väärinymmärtäjiä.

Jos äiti jää käytännössä yh:ksi eron jälkeen, on ihan tervettä saada välillä omaa aikaa. Säilyy jaksaminen, mielenterveys ja ystävyyssuhteet.

Ja kukapa muu lasten kanssa silloin olisi kuin oma isä?

Ap, tiedän tunteen. Isä hylkäsi lapset aluksi, seurasi pahoja mielenterveysongelmia lapsille.

Älä pelottele. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä.

Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuiset ei tee siitä numeroa. Mutta se vaatii psyykkisesti vahvaa ja saatavilla olevaa lähivanhempaa.

Aivan varmasti kaipaa, kun viikon suunnitellut toisen vanhemman luo menoa ja sitten tulee tieto ettei onnistu, vanhemmalla on muuta. Pettymys ettei näe vanhempaa, pettymys, että joku muu asia meni edelle, pettymys ettei vanhempaa kiinnosta.

Millainen vanhempi kertoo sille lapselle tapaamisesta jos on epävarma sen toteutumisesta? Masokisti?

Kyllähän niistä on kerrottava, kun koululaisella on omiakin suunnitelmia viikonlopuille. Etä myös itse ottaa lapseen yhteyttä ja hehkuttaa ja suunnittelee ja sitten peruu.

Kun on lapsia se oma aika on arki niiden lasten kanssa. Ei lapset ole mitään nukkeja, jotka voi laittaa hyllyyn kun ei huvita.

Vierailija kirjoitti:

Kun on lapsia se oma aika on arki niiden lasten kanssa. Ei lapset ole mitään nukkeja, jotka voi laittaa hyllyyn kun ei huvita.

Lapset on henkilökohtainen arvovalinta ja joskus niitä valinnoistaan voi joutua vastuuseen yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten ne lapset on enemmän ollut naisen toiveissa ja mies on suostunut pitkin hampain, kun tietää että rehellinen vastaus lopettaa suhteen.

Melko tossukka mies kyseessä ja toisten vietävissä, olisiko aikuistuminen jäänyt kesken, kun on äidin helmoista lähtenyt.

Jokaisella lapsella on lakiin perustuva oikeus tavata vanhempiaan, toisin kuin vanhemmilla, sitä oikeutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Etkö voisi antaa kapset adoptioon kun et sinäkään näytä haluavan niitä pitää? Saisit omaa aikaa.

Tämä on uusi trendi suomessa. Lapsia annetaan esim vapaaehtoisesti huostaan uuden onnen tieltä. Googlella löytyy lisätietoa, jos kiinnostaa.

Ei minunkaan ex halunnut lapsia luokseen eron jälkeen. Lastenvalvojalla sovittiin tapaamiset joka toinen vklp exän toiveen mukaisesti, mutta ne eivät koskaan toteutuneet. Nyt kun lapset ovat aikuisia, he eivät ole juurikaan tekemisissä isänsä kanssa, koska ei heille ole muodostunut minkäänlaista suhdetta. Isänsä ei ole koskaan esim käynyt lasten koululla, käyttänyt lapsia lääkärissä, osallistunut rippi- ja ylioppilasjuhliin tai ostanut lapsille lahjoja. Kai hän jotain sairasta tyydytystä tästä on saanut, että kaikki on ollut minun harteillani. Lienee sanomattakin selvää, että heittäytyi työttömäksi heti eron jälkeen, jotta välttyi elatusmaksuilta - melkoinen sankari-isä siis...

Vierailija kirjoitti:

Itse soittaisin lastenvalvojalle, että mitä kannattaisi tehdä tuossa tilanteessa.

Hittoako se lastenvalvoja voi mitään sille, että isä kieltäytyy ottamasta lapsia luokseen.

Voi itkujen itku, ap! Pystyn niin samaistumaan. Yritä jutella exällesi jos mahdollista. Ettei käy kuten minun ja exäni tapauksessa on käynyt eli lapset ovat vieraantuneet isästään ihan täysin - ja isänsä teki sen ihan itse.

Meidän lapset oli 8, 12 ja 13 kun mies sai jonkun viidenkympin villityksen ja muutti asumaan parikymppisen naisen luo. Otti sitten eronkin. Noin vuoden kaikki sujui hyvin mutta sitten ex vaan lakkasi välittämästä. Ei ottanut lapsia, unohteli sovitut "isäajat" ja vähitellen lakkasi pitämästä lapsiin mitään yhteyttä. Ei auttanut mikään, ei mun eikä muiden pyynnöt eikä lastenvalvojankaan yhteydenotot. Siis häntä ei vaan kiinnostanut. Pikkuhiljaa isojen kipuilujen jälkeen lapset tuntuivat ja lakkasivat pitämästä yhteyttä isäänsä. Se oli ja on edelleen viiltävää.

Tuosta on nyt 12 vuotta ja nuorinkin on täysi-ikäinen. Surullisinta on se että ex on vanheneva ukko. Sairas, yksinäinen ja myös ilkeä ja katkera. Hän sai jonkinlaisen aivoverenkierron häiriön viitisen vuotta sitten eikä ole toipunut. Puoliso lähti ja nyt ex ulisee sukulaisilleen ja vuosikausien jälkeen jopa minulle kun lapsetkaan eivät välitä. Niin, eivät välitä todellakaan mutta sitä saa, mitä tilaa. Eivät he tunne isäänsä enää mitenkään ja muistavat kaikki ne pettymykset, joita isä heille tuotti.

Olen yrittänyt kaikkeni, mutta lapset ovat järkähtämättömiä ja varmaan ihan aidosti heitä ei kiinnosta mies, joka ei piitannut heistä. Hyvin surullista mut aikuisia ihmisiä ei voi pakottaa enkä enää edes jaksa. Muistan itsekin sen kuinka ex jätti lapsensa hakematta ja lapset odotti koko illan nenä kiinni ikkunassa josko iskä sittenkin tulis. Ei tullut eikä vastannut puheluihin tai viesteihinkään.

Lastenvalvojalle yhteys, jos isä ei halua pitää sovitusti tapaamisia, niin se vaikuttaa elareihin, koska maksuissa huomioidaan matkat yms. ja sillä rahalla palkkaat lapsillesi hoitoapua tai järjestät lapsille kivaa tekemistä.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse soittaisin lastenvalvojalle, että mitä kannattaisi tehdä tuossa tilanteessa.

Hittoako se lastenvalvoja voi mitään sille, että isä kieltäytyy ottamasta lapsia luokseen.

Silloin se ainakin pitäisi näkyä elatusmaksuissa, elatusmaksuissa on huomioitu vähentävänä isä tapaamiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap älä välitä, ketju täynnä väärinymmärtäjiä.

Jos äiti jää käytännössä yh:ksi eron jälkeen, on ihan tervettä saada välillä omaa aikaa. Säilyy jaksaminen, mielenterveys ja ystävyyssuhteet.

Ja kukapa muu lasten kanssa silloin olisi kuin oma isä?

Ap, tiedän tunteen. Isä hylkäsi lapset aluksi, seurasi pahoja mielenterveysongelmia lapsille.

Älä pelottele. Lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä.

Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuiset ei tee siitä numeroa. Mutta se vaatii psyykkisesti vahvaa ja saatavilla olevaa lähivanhempaa.

Aivan varmasti kaipaa, kun viikon suunnitellut toisen vanhemman luo menoa ja sitten tulee tieto ettei onnistu, vanhemmalla on muuta. Pettymys ettei näe vanhempaa, pettymys, että joku muu asia meni edelle, pettymys ettei vanhempaa kiinnosta.

Millainen vanhempi kertoo sille lapselle tapaamisesta jos on epävarma sen toteutumisesta? Masokisti?

Kyllähän niistä on kerrottava, kun koululaisella on omiakin suunnitelmia viikonlopuille. Etä myös itse ottaa lapseen yhteyttä ja hehkuttaa ja suunnittelee ja sitten peruu.

Meillä kouluikäiset lapset ei enää edes halunneet mennä isälle. Joka toisen viikonlopun tapaamisista luovuttiin ja lapset treffailivat isäänsä. Kävivät syömässä, leffassa, jne. Isä kävi peleissä, jne. Tapaamiset on lapsen oikeus, ei lähivanhemman oikeus omaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Lastenvalvojalle yhteys, jos isä ei halua pitää sovitusti tapaamisia, niin se vaikuttaa elareihin, koska maksuissa huomioidaan matkat yms. ja sillä rahalla palkkaat lapsillesi hoitoapua tai järjestät lapsille kivaa tekemistä.

vmp

Lastenvalvojat mitään tee. Teki pimeitä töitä ex. Kela maksoi silloin elatusmaksut. Vanhin lapsistani reagoi eniten siitä kun isä petti aina lupauksen eikä tullutkaan hakee. Onneksi sillon aikoinaan sain lapsille tukiperheen missä lapset kävi kerran kuukaudessa. Tästä siis yli 20 v aikaa. En tiedä miten nykyään toimitaan. Silloin oli lastensuojelu ihan hanurista. Palaverit kun pidettiin niin isän puolella oltiin. Osa siis.

Nyt se isä onkin yllättäen tavattoman tärkeä lapsen kehitykselle ja mielenterveydelle. Mutta yhteishuoltajuus ei tule kyseeseenkään ja isän tapaamisoikeus on helposti kiristettävissä jos erehtyy olemaan eri mieltä missä tahansa asiassa. Äidillä luonnollisesti ilmainen oikeusavustaja.

Huhuu ap?

Vierailija kirjoitti:

Nyt se isä onkin yllättäen tavattoman tärkeä lapsen kehitykselle ja mielenterveydelle. Mutta yhteishuoltajuus ei tule kyseeseenkään ja isän tapaamisoikeus on helposti kiristettävissä jos erehtyy olemaan eri mieltä missä tahansa asiassa. Äidillä luonnollisesti ilmainen oikeusavustaja.

Äidillä? Kantajana on lapsi ja alaikäiselle ei voi langettaa oikeuden käyntikuluja.