Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sanoin äidilleni suorat sanat puhelimessa ja halvensin hänet. Inhoan häntä alkoholistina.
10.02.2023 |
En puhelun aikana vaan puhelun jälkeen aloin nauramaan ja tuli hyvä olo.
En ole koskaan uskaltanut haukkua häntä ja tullut huono omatunto jos olen mielessäni häntä arvostellut.
Puhelimessa sanoin, että "Olet niin kamala k*sipää, joka vain ajattelee itseään ja panee miesten kanssa lapsen läsnollessa, ryyppää ja uhriutuu, Ei ihmekkään, ettei isä halua olla sun kanssa enää missään tekemisissä, puhumattakaan exästäsi! V*un idiootti, joka ei koskaan opi mistään ja haukkuu muita omista virheistään."
Se vain tuli ulos. Minä olin tuo tyttö jonka vieressä harrasti seksiä tuntemattomien ihmisten kanssa. Aina haastanut riitaa ihmisten kanssa ja aiheuttanut konflikteja. Uhriutunut ja itkenyt, alkoholisti. Tätä on jatkunut aina ja nyt vasta pystyin huutamaan puhelimessa hänelle miten idiootti on ja inhoan häntä. s
Kommentit (55)
Hienoa ap, tuosta se oma parantuminen alkaa. Voimia sulle älyttömästi. <3
Alkoholismi on sairaus. Kuitenkaan sitä ei tarvii lasten parantaa, etenkin jos on kasvanut alkoholistin vaikutusvallan alla. Eikä siitä parannu, jollei sairastunut itse halua parantua. Omien lasten ei tarvitse olla tekemisissä sen vanhempansakin sisäisten mörköjen kanssa, kun omissakin on aivan tarpeeksi.
Ehkä sitten käydä jotain yhteisiä asioita läpi, kun alkoholisti on ollut kuivilla ja hallitsee tilanteensa. Niin ja osaa keskustella kiihkottomasti, haukkumatta, syyllistämättä... Silloin kuin osaa nähdä lapsensa uhrina eikä syypäänä.
Aloitus oli kuin omasta näppäimistössä. Äidin kanssa kaksi eleltiin ja sillähän "sulhasia" piisas. Mulla oli omahuone, ettei sentään silmien alla kaikkia hoidellut, mutta ne äänet...
Olin lukiossa, kun aamupala pöytään alkoi ilmestymään naapurustosta vanhoja luokkakavereita (viiden kanssa oli paneskellut, yhden kanssa oli jopa parin vuoden suhde myöhemmin). Se oli niin pohjanoteeraus mutsilta, että siinä tilanteessa tuli sitten aikaiseksi hankittua oma koti.
Vaikeita aikoja edessä. Talouspuoli sakkas. Oli muutamia kertoja todella lähellä, ettei jäänyt lukio kesken rahan takia. Pari opettajaa jelppas ja yksi naapuri kirjoissa/monisteissa.
Henkinen kantti oli todella tiukilla. Jos äidillä ei vielä ollut mainetta, niin nyt oli.. ja mä sain siitä p*skasta osani. Maine se kasvoi mullakin, vaikken mitään tehnyt. Olin todella yksin.
Suoranainen ihme, että mä sain sen lukion käytyä ja selvisin hengissä siitä häpeästä ja kaikesta kiusaamisesta. Voittaja fiilis.
Sen jälkeen elämä alkoi olla nousujohdanteista. Äidin kanssa olin vielä löyhissä väleissä tuolloin, mutta jossain vaiheessa jälrkiinnyin ja sanoi sen suhteen irti. Sitä oli niin nuori ja naivia, että äidissä vaan jotenkin "roikkui". Sitten jostain luin, ettei kukaan halua tuommoista ystävyyssuhdetta, niin miksi sitä tarvitsis vanhemman myrkkyä sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että vihdoin pidit puoliasi ja näytit rajasi. Alkoholistin lapselle voi olla vaikeaa ilmaista rajojaan, kun on tottunut ottamaan kaiken vastaan ja olemaan vanhempi omalle vanhemmalleen.
Muille huomauttaisin, että kyllä pitkäaikainen alkoholinkäyttö muuttaa ihmistä. Alkoholi tutkitusti rappeuttaa aivoja ja heikentää kognitiivisiä kykyjä. Muistiongelmat ovat tavallisia. Voi siis kirjaimellisesti juoda itsensä tyhmäksi.
Jos on juonut vuosikausia, sillä on ollut peruuttamattomia vaikutuksia kropalle. Alkoholi voi aiheuttaa suolistosairauksia, syöpiä, sydänsairauksia, puhumattakaan tapaturma-alttiudesta kun humalassa toikkaroi.
Eli jos APn äiti on juonut vuosia, sillä on voinut olla peruuttamattomia vaikutuksia hänen persoonaansa ja terveyteen. Hän ei välttämättä enää osaa hahmottaa esim tekojensa ja sanojensa seurauksia kunnolla.
Kukaan ei ole kiistänytkään alkoholin terveysvaikutuksia. Vierastan vain sitä, että alkoholismilla oikeutetaan erilaisia vittumaisuuksia. Ei se niin ole, vaan osa on ilkeitä muutenkin. Näitä ihmisiä voivat parhaiten hoitaa ammattilaiset, jotka myös tietävät todellisen terveystilanteen eikä heitä voi sen varjolla vedättää. Se on paras vedätys, ettei muka koskaan tiedä mitä on sanonut ja tehnyt, kun on ollut kännissä. Se ei mene läpi oikeudessa eikä sen pitäisi mennä läpi läheisillekään, ellei kyseessä ole pitkälle edennyt muistisairaus.
Jos ihminen on jalaton ja muistisairas, niin sittenhän hän joutuu hoitokotiin. Voi tehdä omaisesta huoli-ilmoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap, tuosta se oma parantuminen alkaa. Voimia sulle älyttömästi. <3
Alkoholismi on sairaus. Kuitenkaan sitä ei tarvii lasten parantaa, etenkin jos on kasvanut alkoholistin vaikutusvallan alla. Eikä siitä parannu, jollei sairastunut itse halua parantua. Omien lasten ei tarvitse olla tekemisissä sen vanhempansakin sisäisten mörköjen kanssa, kun omissakin on aivan tarpeeksi.
Ehkä sitten käydä jotain yhteisiä asioita läpi, kun alkoholisti on ollut kuivilla ja hallitsee tilanteensa. Niin ja osaa keskustella kiihkottomasti, haukkumatta, syyllistämättä... Silloin kuin osaa nähdä lapsensa uhrina eikä syypäänä.
Aloitus oli kuin omasta näppäimistössä. Äidin kanssa kaksi eleltiin ja sillähän "sulhasia" piisas. Mulla oli omahuone, ettei sentään silmien alla kaikkia hoidellut, mutta ne äänet...
Olin lukiossa, kun aamupala pöytään alkoi ilmestymään naapurustosta vanhoja luokkakavereita (viiden kanssa oli paneskellut, yhden kanssa oli jopa parin vuoden suhde myöhemmin). Se oli niin pohjanoteeraus mutsilta, että siinä tilanteessa tuli sitten aikaiseksi hankittua oma koti.
Vaikeita aikoja edessä. Talouspuoli sakkas. Oli muutamia kertoja todella lähellä, ettei jäänyt lukio kesken rahan takia. Pari opettajaa jelppas ja yksi naapuri kirjoissa/monisteissa.
Henkinen kantti oli todella tiukilla. Jos äidillä ei vielä ollut mainetta, niin nyt oli.. ja mä sain siitä p*skasta osani. Maine se kasvoi mullakin, vaikken mitään tehnyt. Olin todella yksin.
Suoranainen ihme, että mä sain sen lukion käytyä ja selvisin hengissä siitä häpeästä ja kaikesta kiusaamisesta. Voittaja fiilis.
Sen jälkeen elämä alkoi olla nousujohdanteista. Äidin kanssa olin vielä löyhissä väleissä tuolloin, mutta jossain vaiheessa jälrkiinnyin ja sanoi sen suhteen irti. Sitä oli niin nuori ja naivia, että äidissä vaan jotenkin "roikkui". Sitten jostain luin, ettei kukaan halua tuommoista ystävyyssuhdetta, niin miksi sitä tarvitsis vanhemman myrkkyä sietää.
Elämä todella voi parantua paljon, jos katkaisee haitallisen ihmissuhteen. Se on valtava helpotus.
En silti suosittele kenellekään tällaista noin vain, takana on pitempi prosessi ajattelu- ja tunnetyötä. Jokainen ohjaa omaa elämäänsä, niin alkoholisti kuin hänen läheisensäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että vihdoin pidit puoliasi ja näytit rajasi. Alkoholistin lapselle voi olla vaikeaa ilmaista rajojaan, kun on tottunut ottamaan kaiken vastaan ja olemaan vanhempi omalle vanhemmalleen.
Muille huomauttaisin, että kyllä pitkäaikainen alkoholinkäyttö muuttaa ihmistä. Alkoholi tutkitusti rappeuttaa aivoja ja heikentää kognitiivisiä kykyjä. Muistiongelmat ovat tavallisia. Voi siis kirjaimellisesti juoda itsensä tyhmäksi.
Jos on juonut vuosikausia, sillä on ollut peruuttamattomia vaikutuksia kropalle. Alkoholi voi aiheuttaa suolistosairauksia, syöpiä, sydänsairauksia, puhumattakaan tapaturma-alttiudesta kun humalassa toikkaroi.
Eli jos APn äiti on juonut vuosia, sillä on voinut olla peruuttamattomia vaikutuksia hänen persoonaansa ja terveyteen. Hän ei välttämättä enää osaa hahmottaa esim tekojensa ja sanojensa seurauksia kunnolla.
Kukaan ei ole kiistänytkään alkoholin terveysvaikutuksia. Vierastan vain sitä, että alkoholismilla oikeutetaan erilaisia vittumaisuuksia. Ei se niin ole, vaan osa on ilkeitä muutenkin. Näitä ihmisiä voivat parhaiten hoitaa ammattilaiset, jotka myös tietävät todellisen terveystilanteen eikä heitä voi sen varjolla vedättää. Se on paras vedätys, ettei muka koskaan tiedä mitä on sanonut ja tehnyt, kun on ollut kännissä. Se ei mene läpi oikeudessa eikä sen pitäisi mennä läpi läheisillekään, ellei kyseessä ole pitkälle edennyt muistisairaus.
Jos ihminen on jalaton ja muistisairas, niin sittenhän hän joutuu hoitokotiin. Voi tehdä omaisesta huoli-ilmoituksen.
En puolustellutkaan inhottavaa käytöstä. Tarkoitin enemmän sitä, että vaikka äiti nyt lopettaisi juomasta, hän on tehnyt itselleen peruuttamatonta haittaa. Myös persoonalleen.
Oma anoppini on alkoholisti ja vaikka ollut kuivilla muutaman vuoden, on silti vain muisto entisestään. Sairauksia vino pino ja elämänhallinta hukassa, kun pää ei pelitä. Puheissaan jankkaa ikivanhoja asioita ja pitää poikaansa jonainen henkilökohtaisena terapeuttinaan. Raskas persoona, johon itse pidän etäisyyttä. Välillä hänessä näkyy häivähdyksiä persoonasta ennen alkoholismia, mutta on juomisellaan peruuttamattomasti tärvellyt itsensä.
On tavallaan surullista, mutta sellainen hän on hautaan asti. Tiettyyn pisteeseen voi ymmärtää, mutta rajansa kaikella. Minä en jaksa olla anoppini kanssa tekemisissä, kun hänen maailmassaan ei ole enää muita kuin hän ja hän itse.
Vierailija kirjoitti:
AP. Se sun äitisi ei ole itse valinnut alkoholismia, vaan hän on sairastunut siihen. Alkoholismi sairaus vaikuttaa häneen siten, että hän toimii niin kuin toimii. Alkoholistina hän ei vain pysty toimimaan samalla tapaa kuin jos hän ei olisi alkoholisti. Jos hän ei olisi sairastunut alkoholismiin, hän olisi aivan eri ihminen. Sairautensa vuoksi hän tekee ja sanoo kaikenlaista, mitä ei tekisi ja sanoisi, jos hän ei olisi alkoholisti.
Kukaan ei ala juomaan aikomuksena, että hei! Nyt mä rupean juomaan ja alan alkoholistiksi. Ei. Se on sairaus, jota kukaan ei halua, mutta osa vain sairastuu siihen juomisen myötä. Sitten kun alkoholisti ei itse ymmärrä sairastuneensa. Ihmettelee vain, miksi ja miten elämä on muuttunut tällaiseksi.
Alkoholismi on vittumainen sairaus, eikä asioista mitään tietämättömien ihmisten jatkuva ilkeily, kuittailu, tuomitseminen yms. tee siitä sairaudesta yhtään helpompaa. Päinvastoin.
Alkoholismi on sairaus, mutta yksilöllä on edelleen vastuu omista valinnoistaan suhteessa muihin ihmisiin. Sairaus ei lisää niiden oikeutusta.
Millainen olisi maailma, jos sairaus oikeuttaisi teot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että vihdoin pidit puoliasi ja näytit rajasi. Alkoholistin lapselle voi olla vaikeaa ilmaista rajojaan, kun on tottunut ottamaan kaiken vastaan ja olemaan vanhempi omalle vanhemmalleen.
Muille huomauttaisin, että kyllä pitkäaikainen alkoholinkäyttö muuttaa ihmistä. Alkoholi tutkitusti rappeuttaa aivoja ja heikentää kognitiivisiä kykyjä. Muistiongelmat ovat tavallisia. Voi siis kirjaimellisesti juoda itsensä tyhmäksi.
Jos on juonut vuosikausia, sillä on ollut peruuttamattomia vaikutuksia kropalle. Alkoholi voi aiheuttaa suolistosairauksia, syöpiä, sydänsairauksia, puhumattakaan tapaturma-alttiudesta kun humalassa toikkaroi.
Eli jos APn äiti on juonut vuosia, sillä on voinut olla peruuttamattomia vaikutuksia hänen persoonaansa ja terveyteen. Hän ei välttämättä enää osaa hahmottaa esim tekojensa ja sanojensa seurauksia kunnolla.
Kukaan ei ole kiistänytkään alkoholin terveysvaikutuksia. Vierastan vain sitä, että alkoholismilla oikeutetaan erilaisia vittumaisuuksia. Ei se niin ole, vaan osa on ilkeitä muutenkin. Näitä ihmisiä voivat parhaiten hoitaa ammattilaiset, jotka myös tietävät todellisen terveystilanteen eikä heitä voi sen varjolla vedättää. Se on paras vedätys, ettei muka koskaan tiedä mitä on sanonut ja tehnyt, kun on ollut kännissä. Se ei mene läpi oikeudessa eikä sen pitäisi mennä läpi läheisillekään, ellei kyseessä ole pitkälle edennyt muistisairaus.
Jos ihminen on jalaton ja muistisairas, niin sittenhän hän joutuu hoitokotiin. Voi tehdä omaisesta huoli-ilmoituksen.
En puolustellutkaan inhottavaa käytöstä. Tarkoitin enemmän sitä, että vaikka äiti nyt lopettaisi juomasta, hän on tehnyt itselleen peruuttamatonta haittaa. Myös persoonalleen.
Oma anoppini on alkoholisti ja vaikka ollut kuivilla muutaman vuoden, on silti vain muisto entisestään. Sairauksia vino pino ja elämänhallinta hukassa, kun pää ei pelitä. Puheissaan jankkaa ikivanhoja asioita ja pitää poikaansa jonainen henkilökohtaisena terapeuttinaan. Raskas persoona, johon itse pidän etäisyyttä. Välillä hänessä näkyy häivähdyksiä persoonasta ennen alkoholismia, mutta on juomisellaan peruuttamattomasti tärvellyt itsensä.
On tavallaan surullista, mutta sellainen hän on hautaan asti. Tiettyyn pisteeseen voi ymmärtää, mutta rajansa kaikella. Minä en jaksa olla anoppini kanssa tekemisissä, kun hänen maailmassaan ei ole enää muita kuin hän ja hän itse.
Hmm, ehkä hän on kuitenkin ollut tuollainen aina, nyt vain pahempi. Siis hyvin itsekeskeinen. Sitten tietysti vanheneminen ja sairaudet tuovat sen vielä entistäkin selkeämmin esille.
Itselläkin on jo ikää (lähemmäs eläkeikäinen), joten vähän perspektiiviä siihen millainen ihminen on ollut lapsena ja nuorena ja millainen sitten on vanhuudessa. Hämmästyttävästi se persoona säilyy niin hyvässä kuin pahassakin. Toisista tulee entistä fiksumpia ja toiset taas taantuvat entisestään itsekeskeisemmiksi. Muistisairaudet ovat sitten erikseen, jos se on diagnosoitu. Viina tuhoaa muistia ja taitoa, mutta persoona säilyy. Tunnen alkolisteja, jotka ovat hyväntahtoisia ja kivoja vielä vanhanakin kuten olivat juomisenkin aikana. Sitten taas toisia, joille vanhuus antaa syyn olla entistäkin hankalampi. Esimerkiksi äiti, joka pitää lastaan terapeuttinaan ei varmasti koskaan ole kovin hyvä äiti ollut. Niin luulen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP. Se sun äitisi ei ole itse valinnut alkoholismia, vaan hän on sairastunut siihen. Alkoholismi sairaus vaikuttaa häneen siten, että hän toimii niin kuin toimii. Alkoholistina hän ei vain pysty toimimaan samalla tapaa kuin jos hän ei olisi alkoholisti. Jos hän ei olisi sairastunut alkoholismiin, hän olisi aivan eri ihminen. Sairautensa vuoksi hän tekee ja sanoo kaikenlaista, mitä ei tekisi ja sanoisi, jos hän ei olisi alkoholisti.
Kukaan ei ala juomaan aikomuksena, että hei! Nyt mä rupean juomaan ja alan alkoholistiksi. Ei. Se on sairaus, jota kukaan ei halua, mutta osa vain sairastuu siihen juomisen myötä. Sitten kun alkoholisti ei itse ymmärrä sairastuneensa. Ihmettelee vain, miksi ja miten elämä on muuttunut tällaiseksi.
Alkoholismi on vittumainen sairaus, eikä asioista mitään tietämättömien ihmisten jatkuva ilkeily, kuittailu, tuomitseminen yms. tee siitä sairaudesta yhtään helpompaa. Päinvastoin.Alkoholismi on sairaus, mutta yksilöllä on edelleen vastuu omista valinnoistaan suhteessa muihin ihmisiin. Sairaus ei lisää niiden oikeutusta.
Millainen olisi maailma, jos sairaus oikeuttaisi teot?
Niin kauan kun ihminen on oikeustoimikelpoinen, hän vastaa teoistaan eikä mikään sairaus sitä muuta. Ei minun silmissäni eikä lain näkökulmasta. Alkoholisteille on hyvin tyypillistä selitellä kaikkea tekemäänsä alkoholismilla. Harvemmin reumapotilaat tai syöpää sairastavat toimivat samoin, vaikka nekin sairaudet vaikuttavat fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä tästä alkoholismilla puolustelusta haluan kirjoittaa sen, että minusta aitoa muutosta osoittaa vain se, että ei selittele alkolismilla yhtään mitään. Vaan kantaa itse vastuun siitä mitä on tehnyt, pyytää anteeksi eikä vain kerjää ymmärrystä omilla tarinoillaan. Sillä tavalla toimii terve ihminen, joka on tehnyt jotain väärää.
ap:n kaltaiset erityisherkät hiiret sekoavat kunnolla juuri tuolla tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No moni on tullut raiskatuksi nuorena ja on kokenut väkivaltaa on ollut kaverit viinaan meneviä ja mikä on totuus se että viina kuitenkin vaikka aiheuttaa sokerihumalan on vähemmän kauheaa kuin huumeet niihin menee koko elämä varastamiseen piikkeihin aineisiin ryöstelyyn.Juopot on kohtuullisen sekopäitä humalassa mutta heillä on nousuhumalassa hyvä olo unohtuu murheet.Narkomaani miettii mistä saa lisää rahaa huumeisiin juoppo pärjää omillaan.Kyllä se ravintolaelämä toki aiheuttaa irtosuhteita kun kaikki on yhtä sekaisin sitten vaihdevuodet hormonit hikoilu iskee päälle.Morkkikset tulee lähinnä siitä mitä on tehnyt kännissä tai paljonko hukkasi rahaa.Ne kestää siinä 3 vrk.Se että joku on kännissä ei oikeuta ketään varastamaan tai raiskaamaan kuitenkaan puolustuskyvyttömiä.
Muisti pätkii usein sokerin takia lantringit on sokeria ja päähän tulleet iskut kaatuessa tai riitojen takia lyönnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä tästä alkoholismilla puolustelusta haluan kirjoittaa sen, että minusta aitoa muutosta osoittaa vain se, että ei selittele alkolismilla yhtään mitään. Vaan kantaa itse vastuun siitä mitä on tehnyt, pyytää anteeksi eikä vain kerjää ymmärrystä omilla tarinoillaan. Sillä tavalla toimii terve ihminen, joka on tehnyt jotain väärää.
Siis kyllä jokaisen kuuluu kantaa vastuu teoistaan, on alkoholisti tai ei.
Tässä asiassa on huomioitava kuitenkin se, että erilaiset asiat ovat johtuneet siitä, kun henkilö sairastaa alkoholismia, joka on sairaus mikä teettää ihmisellä kaikenlaista. Tämä on ihan totta ilman yhtäkään puolustelua ja selittelyä. Niin se vain menee.
Olisiko alkoholisti tehnyt tekojaan, sanonut pahasti ja käyttäytynyt huonosti, jos hän ei sairastaisi alkoholismia? Niin, ellei sitten kuulu siihen ihmisryhmään, jolta hoituu selvin päin sama, mihin alkoholisti tarvitsee viinan. Näitäkin on, esim. puukotuksia on tehty niin viinaspäissään kuin selvin päin. Niistä kaikista on pistetty tekijä lusimaan, maksamaan korvaukset ja kantamaan vastuu. Tosin oikeuslaitos toimii siten, että samasta teosta toinen saa lyhyemmän tuomion kuin joku toinen.
Sitten on tekoja, joita ei vain pysty tekemään selvin päin. Vai onko joku joskus kärynnyt ratista selvänä ollessaan? Ei, kyllä rattijuopumus tuomio edellyttää päihdeongelman.
Entä sitten teot, jotka on tehty selvin päin, ilman alkoholin ja alkoholismin vaikutusta. Ovatko ne sitten jotenkin paremmin puolusteltavissa ja selitettävissä? Ainakin minusta se on pahempi, jos ihminen alkaa selvin päin ollessaan ammuskelemaan, heilumaan puukon kanssa tai tekemään jotain muuta hirveää. Käyttäytyy selvin päin ollessaan niin kuin olisi kännissä. Eivät ne ole sen paremmin seliteltävissä ja puolusteltavissa. Ne teot ovat johtuneet sitten jostakin muusta mielen sairaudesta.
Mutta alkoholisti nyt onkin viimeinen ihminen maailmassa, jolla on minkäänlaista oikeutta tulla ymmärretyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP. Se sun äitisi ei ole itse valinnut alkoholismia, vaan hän on sairastunut siihen. Alkoholismi sairaus vaikuttaa häneen siten, että hän toimii niin kuin toimii. Alkoholistina hän ei vain pysty toimimaan samalla tapaa kuin jos hän ei olisi alkoholisti. Jos hän ei olisi sairastunut alkoholismiin, hän olisi aivan eri ihminen. Sairautensa vuoksi hän tekee ja sanoo kaikenlaista, mitä ei tekisi ja sanoisi, jos hän ei olisi alkoholisti.
Kukaan ei ala juomaan aikomuksena, että hei! Nyt mä rupean juomaan ja alan alkoholistiksi. Ei. Se on sairaus, jota kukaan ei halua, mutta osa vain sairastuu siihen juomisen myötä. Sitten kun alkoholisti ei itse ymmärrä sairastuneensa. Ihmettelee vain, miksi ja miten elämä on muuttunut tällaiseksi.
Alkoholismi on vittumainen sairaus, eikä asioista mitään tietämättömien ihmisten jatkuva ilkeily, kuittailu, tuomitseminen yms. tee siitä sairaudesta yhtään helpompaa. Päinvastoin.Alkoholismi on sairaus, mutta yksilöllä on edelleen vastuu omista valinnoistaan suhteessa muihin ihmisiin. Sairaus ei lisää niiden oikeutusta.
Millainen olisi maailma, jos sairaus oikeuttaisi teot?Niin kauan kun ihminen on oikeustoimikelpoinen, hän vastaa teoistaan eikä mikään sairaus sitä muuta. Ei minun silmissäni eikä lain näkökulmasta. Alkoholisteille on hyvin tyypillistä selitellä kaikkea tekemäänsä alkoholismilla. Harvemmin reumapotilaat tai syöpää sairastavat toimivat samoin, vaikka nekin sairaudet vaikuttavat fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.
Suomessa ei pitäisi olla jokamiehen oikeutta tehdä erilaisia diagnooseja. Se on ammatti-ihmisten heiniä. Kun tavikset alkavat tehdä diagnooseja muista, niin siinä on heti ensimmäisenä puurot ja vellit perusteellisen sekaisin. Sitten aletaan sotkemaan reumoja, syöpiä ja alkoholismia keskenään, jotka ovat täysin eri sairauksia, jotka vaikuttavat ihmisiin erilailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n vuodatuksesta puuttuu ainoastaan se, että äiti on narsistinen ns. suuriin ikäluokkiin kuuluva henkilö, joka kohteli 70- luvulla syntynyttä tytärtään huonosti eikä edes hoitanut lapsenlapsiaan.
Alue: Aihe vapaa
Hienoa, että vihdoin pidit puoliasi ja näytit rajasi. Alkoholistin lapselle voi olla vaikeaa ilmaista rajojaan, kun on tottunut ottamaan kaiken vastaan ja olemaan vanhempi omalle vanhemmalleen.
Muille huomauttaisin, että kyllä pitkäaikainen alkoholinkäyttö muuttaa ihmistä. Alkoholi tutkitusti rappeuttaa aivoja ja heikentää kognitiivisiä kykyjä. Muistiongelmat ovat tavallisia. Voi siis kirjaimellisesti juoda itsensä tyhmäksi.
Jos on juonut vuosikausia, sillä on ollut peruuttamattomia vaikutuksia kropalle. Alkoholi voi aiheuttaa suolistosairauksia, syöpiä, sydänsairauksia, puhumattakaan tapaturma-alttiudesta kun humalassa toikkaroi.
Eli jos APn äiti on juonut vuosia, sillä on voinut olla peruuttamattomia vaikutuksia hänen persoonaansa ja terveyteen. Hän ei välttämättä enää osaa hahmottaa esim tekojensa ja sanojensa seurauksia kunnolla.