Mielenterveysongelmien poistaminen kehoa muokkaamalla

Tämä on hyvä haastattelu. Siinä keskustelevat Setan puheenjohtaja ja Transpolin lääkäri.

Otsikossa on ydinkysymys: milloin nuoren identiteetti on riittävän pysyvä, jotta hänelle voidaan asettaa transdiagnoosi.

Kuuntele Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-50101021

Kommentteja alkoi kadota. Kohta kadonnee koko ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, minusta aikuiset ihmiset saa tehdä omien kehojensa kanssa mitä tahtovat, ei ole minun eikä kenenkään muunkaan asia siihen puuttua. 

Kyse ei nyt ole ollenkaan siitä, etteikö ihmiset saisi muokata kehojaan. Mutta jos mielenterveysongelmia hoidetaan ensisijaisesti peruuttamattomilla leikkauksilla, eikä terapialla, mielestäni tilanne on TODELLA huolestuttava. Ap

Jossain määrin kehonmuokkaus myös toimii. Onhan meillä alakulttuureja, kuten gootit, joissa lievät kehomuokkaukset tatuoinneista lävistyksiin ovat vahva osa identiteettiä. Tietysti nämä kehonmuokkaukset maksetaan itse - ei verovaroista.

Toisaalta esimerkiksi vatsalaukun poistoja tai muita kajoavia leikkauksia saa vain erittäin painokkaista syistä. Mikään määrä itseinhoa tai sosiaalisia rajoituksia ei riitä, ennen kuin lihavuus uhkaa henkeä ja potilas sitoutuu painonpudotukseen.

Sitten on kehonkuvan häiriöitä, joissa lääketieteellinen kajoaminen olisi valtava virhe. Anorektikkoa ei hoideta rasvaimuilla.

Myöskään sellaisia kehonmuokkauksia, joissa esimerkiksi nainen pyrkii naisellisemmaksi (silarit, rasvansiirrot, suuremmat huulet) tai mies pyrkii miehisemmäksi (steroidit ym.) ei hoideta yhteiskunnan piikkiin. Tarkoittaako transtyyppinen transitio siis kehonmuokkauksia kohti androgyniaa ja kehonmuokkaukset kohti oman sukupuolen ääripäätä ovat sitten jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emmekö me kaikki käy itseksemme tällaisia keskusteluja itsemme kanssa?

Olisinpa ryhdikkäämpi, niin minut otettaisiin vakavammin.

Kunpa olisin pienempi, niin muut suhtautuisivat minuun hoivaavammin.

Rakastan sitä, miten ylväs tyylini muuttaa ihmisten suhtautumista minuun.

Olenpa nukkavieru, mikseivät ihmiset hyväksy minua sellaisena kuin olen.

Olisinpa laihempi, olisinpa muodokkaampi, olisinpa lihaksikkaampi, onpa kurjaa kun minulla miehenä on näin pienet kädet.

Mielestäni transkeskustelu koskee sitä, miten pieni tyytymättömyys oikeuttaa dysforian julkisilla varoilla rahoitettavaan hoitoon. Jos suuret rinnat aiheuttavat selkäongelmia, niitä saa pienennettyä veronmaksajien rahoista. Mutta saako rinnat poistattaa, jos kokemus on henkinen? Missä menee dysforian raja ja milloin puhutaan preferenssistä?

Transystäväni mielestä transsukupuolisuus on kattokäsite, jonka alle mahtuvat kaikki transihmiset transmiehistä muunsukupuolisiin ja transvestiitteihin. Transsukupuolisuus ei edellytä, että olisi tyytymätön kehoonsa. Se on pikemminkin kokemus siitä, ettei tule kohdatuksi sellaisena kuin oikeasti on: äänen syventäminen tai rintojen poisto auttaa heitä lähemmäs tavoitettaan, oikeanlaista kohtelua muiden osalta. Vain hyvin pieni osa transsukupuolisista haluaa viedä transition ns. päätyyn asti.[/

Tässä on unohtunut vanha totuus: et voi muuttaa muita vain itseäsi.

Miten muut sinuun suhtautuvat on edelleen heidän asiansa. Et voi muiden ajatteluaan muuttaa.