Miehenä on ihan älyttömän helppo jäädä yksinäiseksi jo pelkästään sen takia ettei juo alkoholia syystä tai toisesta.

Jos ei huvita harrastaa mitään, ni sitten pitäisi keksiä muu tapa tavata ihmisiä. Harrastukset kyllä on aikuisiällä hyvä keino. Ja vaikkei siellä itse harrastuksessa ketään merkittävävää tapaisi, sieltä voi löytyä ystäviä. Ja heidän kautta voi myös tavata uusia ihmisiä. Jos jää kotiin nyhräämään, sillä ei ainakaan ketään tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena saatan istua kuppilassa kavereideni kanssa ja vedän limpparia. Ei minua ole jätetty ikinä alkoholittomuuden takia kaveriporukoista ja jos onkin jätetty niin ne muut saivatkin mennä.

Hyvät ystävät ja kaverit huomioivat sen raittiinkin ihmisen. Monesti istuin ainoana selvinpäin olevana porukassa, tosin tarjosin bonuksena kyydin kotiin, koska olin usein kuskina.

Joo, ja selvinpäin oleva mies saa myös helpommin naisseuraa, kuin kännissä heiluvat. Riippuen tietty paikasta, mutta noin yleisesti.

Voi kuule, sama juttu se on naisillakin. Kun alkoholi jäi, jäi kaveritkin. Missään ei pääse tutustumaan miehiin koska se on outoa jos nainen tulee juttelemaan muualla kuin baarissa.

Naisporukassa on aika normaalia että joku on juomatta, ainakin jos ei ihan parikymppisiä olla. Tosin jos joku yhtäkkiä kieltäytyy alkoholista niin kaikki kuvittelee sen olevan raskaana. Mun tuttavapiirissä on kyllä miehiäkin jotka ei juo ollenkaan, eikä nuo silti yksin ole jääneet. Ehkä se sit vaan riippuu piireistä missä liikkuu, että miten isoa osaa se alkoholi näyttelee siinä yhdessäolossa.

Huoh, eivät he kenenkään kasvamista pelkää, vaan jos muutat elämäntapojasi ja intressejäsi, teillä ei ole enää samat kiinnostuksen kohteet. Tällöin sinun tulee etsiä samanhenkisiä ihmisiä elämääsi.

Tämä on kyllä jännä, aina kun joku tekee jonkun suuren elämäntapamuutoksen, on vika ystävissä kun ei enää samat kuviot päde (ja syynä aina joku henkisen kasvun pelko tai muu älytön).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

? Sanoivatko että et saisi olla enää heidän seurassaan? Tuskin?

Vai onko vaan niin että tajusit että ei siinä seurassa ole mitään kivaa, ellei ole itsekin sekaisin?

Ei sanonut, mutta eivät pyytäneetkään enää minnekkään, tai laitellut viestiä enää... Ja niin, kun omaa elämää parantaa, se on luonnollista että ei enää jaksa katella sekoiluakaan. Ap

Jos ovat lähdössä juhlimaan, miksi pyytäisivät sinua mukaan jos et moista enää harrasta?

Sitäpaitsi kuppia ottaessa kelpaa melkein kenen tahansa seura, moniakaan heistä ei jaksa selvinpäin.

Voitko pornoprofiilispämmääjä lopettaa, tätä palstaa lukevat erittäin nuoretkin ihmiset. Tuo on todella törkeää!

Vierailija kirjoitti:

Huoh, eivät he kenenkään kasvamista pelkää, vaan jos muutat elämäntapojasi ja intressejäsi, teillä ei ole enää samat kiinnostuksen kohteet. Tällöin sinun tulee etsiä samanhenkisiä ihmisiä elämääsi.

Tämä on kyllä jännä, aina kun joku tekee jonkun suuren elämäntapamuutoksen, on vika ystävissä kun ei enää samat kuviot päde (ja syynä aina joku henkisen kasvun pelko tai muu älytön).

Mulla on muutama alkoholisoitunut kaveri, joka lopetti juomisen. Juovat tarvittaessa esim alkoholitonta olutta, mutta eivät tosiaan enää käy baareissa. Ei syy ole kuitenkaan se, että kaverinsa olisivat jotenkin hylänneet. Syy on vain se, ettei juomisen lopettanut jaksa selvinpäin näitä kavereitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena saatan istua kuppilassa kavereideni kanssa ja vedän limpparia. Ei minua ole jätetty ikinä alkoholittomuuden takia kaveriporukoista ja jos onkin jätetty niin ne muut saivatkin mennä.

Hyvät ystävät ja kaverit huomioivat sen raittiinkin ihmisen. Monesti istuin ainoana selvinpäin olevana porukassa, tosin tarjosin bonuksena kyydin kotiin, koska olin usein kuskina.

Joo, ja selvinpäin oleva mies saa myös helpommin naisseuraa, kuin kännissä heiluvat. Riippuen tietty paikasta, mutta noin yleisesti.

Juttuseuraa ehkä kyllä, mutta vain yhden kerran kuskina olosta oli hyötyä enemmän kuin illan juttuseura..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko ettei sama koske naisia?

No naiset saavat niitä aloitteita, koska iso osa miehistä ei pysty olemaan ahditelematta.

Jos ei käy baarissa/ yökerhoissa, niin tuskinpa saa aloitteita. Ja harva nainenkaan jaksaa lähteä humalaisten keskelle jos itse ei käytä alkoholia. En minä ainakaan.

Mistä löytäisi holittoman miehen?

T. 2 absolutistia naista.

Joo mulla kävi myös naisena näin. Nelikymppisenä havahduin siihen, että kroppa ei enää kerta kaikkiaan kestä mun alkoholinkäyttöä. Mun koko sosiaalinen elämä pyöri alkoholin ympärillä. Työn jälkeen aika usein yhdelle tai parille. Aina kun tapasin kavereita, 2-3 kertaa viikossa, se oli baareissa. Viikonloppuna oli usein jonkun kotona jotain juhlia jotka oli kosteita. Oli kehittynyt kaljavatsa, närästi usein, oli uniapneaa, krapulatkin alkoi iän myötä olla monen päivän mittaisia ja joskus krapula (ainakin vatsa sekaisin ja migreenimäinen päänsärky) saattoi tulla jo 1-2 annoksesta alkoholiakin eli ei auttanut että joi kohtuudella. 

Minä päätin laihduttaa sen kaljamahan ainakin pois, ja totesin selkeimmäksi että en käytä alkoholia ollenkaan laihduttaessani. Mun kavereista moni oli sitten tosiaan sellainen, että juomaton koettiin jotenkin uhaksi. Varsinkin kun muutama tuoppi oli juotu, alkoi se nälviminen ja ilkeämielinen analysointi raittiuteni syistä. Päätin sitten juoda salaa alkoholittomia. Mutta: totesin että minä en itse pidä niiden "kaverieni" seurasta kun olen selvinpäin. Meillä ei ollut mitään juteltavaa oikein selvinpäin. Oltiin tultu toimeen vain kun kaikki oli iloisessa höpöttelevässä nousuhumalassa. Vähän aikaa jopa yritin teeskennellä sellaista innokasta mukahauskaa pöhnäistä, mutta se alkoi aika äkkiä itseäni ärsyttää, ja alkoi yhä useammin tuntua, että mieluummin jäänkin kotiin enkä lähde sinne baariin tai bileisiin.  

Nyt olen 30 kg laihempi, elämäni on muutenkin paremmin hanskassa (alkoholin liikakäyttö oli aiheuttanut mm. rahan tuhlaamista turhaan, kodin siisteyden puutteita ja itsestä huolehtimattomuutta, en esim. ollut käynyt 20 vuoteen hammaslääkärissä), mutta ketään kavereita tai ystäviä ei mulla enää ole. Paitsi jos vanha äiti, joka soittelee kerran viikossa, lasketaan sellaiseksi. Puolisoa mulla ei ole myös koskaan ollut, en ole halunnut, eikä lapsia. Kun ikää on melkein 50, niin kyllä ihan hyvin pärjään näin yksinkin, ja viihdyn kotona itsekseni. Olipa vaan alkuun aika totuttelu siihen. koti-iltaelämään ja itsensä ja hiljaisuuden seuraan. Jos olisin nuorempi, ja olisi haaveita perheestä tai puolisosta, olisi toki vielä vaikeampi, silloin täytyisi varmaan vaan yrittää etsiä uusia ihmissuhteita elämään. Enää en viitsi.