Harrastiko lapset 70- ja 80- luvulla sormiruokailua?

70- ja 80-luvut ovat esimerkkejä lasten tasapäistämisestä. Kaikkien piti syödä samalla tavalla - äidinmaidonvastiketta, mehua 2 kk iästä ja raasteita. Ruoka lusikalla suuhun, ruoalla ei saanut leikkiä. Potalle kellon mukaan. Lapselle ei saanut opettaa lukemista tai laskemista, vaikka kiinnostus olisi ollut kova, ettei vain opi väärin. Opettaja koulussa opettaa oikein.

Joo, kyllähän meistä tuli ihan hyviä. Mutta miksi vanhempiemme sukupolvelle iskee edelleen raivo, jos joku tekee toisin?

Tämä on yksi asia, jolle vain annettu "hieno nimi". Kyllä pikkuveljeni 80-luvun alussa söi kurkunpalaa, juustokutioita tai näkkäriä ihan sormin. Siis sellaiset ruoat jotka eivät ole mössöä ja lusikoida. Niitä samoja sormiruokia on ollut ennenkin ja sormella se pikkuväki niitä on syönyt. Paitsi että nyt ovat tulleet ne "maissinaksut" pienille joita ei ennen ollut.

Faith kirjoitti:

Ei meillä ainakaan. Pikkulapsena söimme lapsille tarkoitetuilla pienemmillä haarukoilla ja ruokalusikoilla.

Aikuisten tapaan veitsellä ja haarukalla minut ja sisarukseni opetettiin syömään hyvissä ajoin ennen koulun aloittamista. Olin luokallani ainoa joka osasi. Meidän koulussa ekalla harjoiteltiin oppitunnilla veitsellä ja haarukalla syömistä.

Tämä oli 80-luvulla.

Tässä puhutaan 6 kk - 1-vuotiaista lapsista, jotka opettelevat syömään kiinteitä. Sen jälkeen sitten jo onnistuukin se lusikan käyttö. Toki leipä, hedelmät, vihannekset, pasteijat ym. menee sormin, kuten aikuisilla.

Vierailija kirjoitti:

70- ja 80-luvut ovat esimerkkejä lasten tasapäistämisestä. Kaikkien piti syödä samalla tavalla - äidinmaidonvastiketta, mehua 2 kk iästä ja raasteita. Ruoka lusikalla suuhun, ruoalla ei saanut leikkiä. Potalle kellon mukaan. Lapselle ei saanut opettaa lukemista tai laskemista, vaikka kiinnostus olisi ollut kova, ettei vain opi väärin. Opettaja koulussa opettaa oikein.

Joo, kyllähän meistä tuli ihan hyviä. Mutta miksi vanhempiemme sukupolvelle iskee edelleen raivo, jos joku tekee toisin?

Meillä kotona vanhemmat naureskeli tuolle lukemis- ja laskemiskiellolle. Meillä luettiin, kirjoitettiin ja myös laskettiin paljon kaiken näköistä kotona. En edes muista, koska opin laskemaan ja numeroita, mutta lukemaan opin itse 5-vuotiaana. Eskarissa osasin kirjoittaa. Meidän luokalla taisi puolet osata lukea ekan alussa 1987.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70- ja 80-luvut ovat esimerkkejä lasten tasapäistämisestä. Kaikkien piti syödä samalla tavalla - äidinmaidonvastiketta, mehua 2 kk iästä ja raasteita. Ruoka lusikalla suuhun, ruoalla ei saanut leikkiä. Potalle kellon mukaan. Lapselle ei saanut opettaa lukemista tai laskemista, vaikka kiinnostus olisi ollut kova, ettei vain opi väärin. Opettaja koulussa opettaa oikein.

Joo, kyllähän meistä tuli ihan hyviä. Mutta miksi vanhempiemme sukupolvelle iskee edelleen raivo, jos joku tekee toisin?

Meillä kotona vanhemmat naureskeli tuolle lukemis- ja laskemiskiellolle. Meillä luettiin, kirjoitettiin ja myös laskettiin paljon kaiken näköistä kotona. En edes muista, koska opin laskemaan ja numeroita, mutta lukemaan opin itse 5-vuotiaana. Eskarissa osasin kirjoittaa. Meidän luokalla taisi puolet osata lukea ekan alussa 1987.

Olen 70-luvulla syntynyt ja minua kiinnosti oppia lukemaan jo ennen kouluikää, sain lahjaksi sellaiset muoviset kirjaimet joiden avulla kehittelin sanoja, ja taisi olla myös joku Alphabet lautapeli kanssa. Vanhemmat tietysti opetti. Äiti oli kotona perhepäivähoitajana, joten en koskaan ollut missään lastentarhassa, korkeintaan päiväkerhossa.

Osasin lukea ainakin siihen mennessä kun menin 1981 ekaluokalle.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ainakaan. Neuvolassa käsketään nykyään sormiruokailla. Itse en tästä huolimatta ole näin toiminut. Olen ottanut neuvolan puheet vain ohjeellisina, neuvoina. Itse valitsen, mikä järkevimmältä tuntuu.

Moni muukin neuvolan antama ohje aiheuttaa kanssaihmisissä närää ja valitusta.

No niinpä, maalaisjärki kunniaan. Joskus piti ihan terve lapsikin herättää syömään öisinkin tietyin väliajoin ja mitä kaikkea muuta omituisia sääntöjä on ollut. Onneksi naapurissani asui viiden lapsen äiti silloin kun minulla oli esikoinen. Hän aina rauhoitteli käyttämään omaa järkeä.

Veikkaan että sormiruokailulle nauretaan parinkymmenen vuoden päästä, että sellainenkin hulluus oli.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollu lapsilla mitään sormiruokailua siihen aikaan ja ihan hyvin on opittu syömään.

Eikös sor.ittuokailun pääpointyi ole muualla kuin ruokailussa? Kehittää muita ominaisuuksia ja ruokailemaan opitaan eri tavalla. Ehkä sormuruokailussa suhde ruokaan kehittyy normaaliksi.

Ennen annettiin kuivatettu ruisleipä järsittäväksi.

Jokainen vauvoja hoitanut tietää, että vauvat laittavat kaiken suuhunsa: maistaminen on vauvalle luonnollinen tapa hankkia aistikokemuksia ja samalla myös monenlaisia bakteereita ruoansulatuskanavaansa.

Sormiruokailun tarkoituksena on paitsi kehittyä sorminäppäryyttä, myös tarjota näitä aistikokemuksia ja bakteerialtistuksia. Etenkin meillä Suomessa, kun on pitkä talvi, jää lapsen bakteeristo usein aika yksipuoliseksi. Se kengänpohjien nuoleminen oikeasti tekee hyvää.

Olen huomannut myös sosiaalisen puolen: useampilapsessa perheessä kuopuskin on jo varsin tarkkana, että saa samaa ruokaa kuin muut ja syödä sitä itse.

Ja sormiruokailu on sen verran kiinnostavaa ja hidasta touhua, että ruokailun aikana saa myös vauvan ensisijainen hoitaja ottaa kupposen kahvia.

En keksi sormiruokailusta mitään muuta huonoa kuin että se on sotkuista. Tosin niin on vauvan syöminen aina. Keskimmäinen lapseni, nyt jo koululainen, pursotti soseet aina suustaan mutta jaksoi järsiä lihasta leikattua tikkua.

Meillä harrastettiin hiihtoa, postimerkkeilyä ja majojen rakentelua.

Ruokailu ei kuulunut harrastuksiin, se oli vain välttämätön tankkaustuokio (eikä ruoan tarvinnut olla mitenkään hyvää. Se oli vain ruokaa.)

Vierailija kirjoitti:

Meillä harrastettiin hiihtoa, postimerkkeilyä ja majojen rakentelua.

Ruokailu ei kuulunut harrastuksiin, se oli vain välttämätön tankkaustuokio (eikä ruoan tarvinnut olla mitenkään hyvää. Se oli vain ruokaa.)

Aika eteviä pilttejä, jos hiihtelivät ja postimerkkeilivät jo vauvaiässä. Koska vauvaikäänhän sormiruokailu kuuluu.

Niin kauan kun lapsia on maailmassa ollut niin on harrastaneet jossakin vaiheessa. Vai onko sulla niin akateemisia vauvoja että heti veitsi ja haarukka kun alkaa muuta ruokaa saamaan tissin jälkeen.

Entisaikaan muuten lapsia syötettiin huomattavan pitkään. Näin filminpätkiä vanhasta lastensairaalasta jostakin 1930-50-luvuilta, ja siellä hoitajat lapioivat velliä isoilla lusikoilla varmaan 5-6-vuotiaiden suihin. Lapsiparat yrittivät ehtiä niellä riittävää tahtia.

Näkisin hyvänä asiana, että lasten annetaan itse opetella syömistä, sormin tai lusikalla. Vaikka pula-aikana ei varmastikaan sotkua katsottu hyvällä silmällä.

Tottakai lapselle voidaan antaa joku omenan pala käteen tai meidän hampaaton tykkäsi pienenä niistä aivan kivikovista pienistä rinkeleistä. 

Mutta sellainen kädestä syöminen on ihan eri asia kuin ruokailu sormin, ei lapset ruoalla sotkeneet ennen. Ruokaillessa oli kaukaloruokalappu, johon tippui sitten ohimenneet lusikalliset. Ruokalappu pestiin joka ruokailun jälkeen eikä lattialle ollut tippunut yleensä yhtään mitään. Siististi syötiin ja suuta ja käsiä pyyhittiin vähän väliä. Ruoka-aika oli ruoka-aika, sama niin kuin muillakin.

Vierailija kirjoitti:

70- ja 80-luvut ovat esimerkkejä lasten tasapäistämisestä. Kaikkien piti syödä samalla tavalla - äidinmaidonvastiketta, mehua 2 kk iästä ja raasteita. Ruoka lusikalla suuhun, ruoalla ei saanut leikkiä. Potalle kellon mukaan. Lapselle ei saanut opettaa lukemista tai laskemista, vaikka kiinnostus olisi ollut kova, ettei vain opi väärin. Opettaja koulussa opettaa oikein.

Joo, kyllähän meistä tuli ihan hyviä. Mutta miksi vanhempiemme sukupolvelle iskee edelleen raivo, jos joku tekee toisin?

saihan lapselle opettaa. Minä opin lukemaan jo 4-vuotiaana, laskennon alkeet 5-vuotiaana ja aina oli joku aikuinen lähellä auttamassa, jos halusin tarkistaa oppimiseni, tai joku ei meinannut millään aueta. päiväkodissakin meille opetettiin jo koulussa tarvittavia asioita.

Meillä on sellainen video vuodelta 1984, missä 1918 syntynyt pappani antaa vuoden vanhalle siskolleni mustikkavarvun ja siitä siskoni sormiruokailee :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70- ja 80-luvut ovat esimerkkejä lasten tasapäistämisestä. Kaikkien piti syödä samalla tavalla - äidinmaidonvastiketta, mehua 2 kk iästä ja raasteita. Ruoka lusikalla suuhun, ruoalla ei saanut leikkiä. Potalle kellon mukaan. Lapselle ei saanut opettaa lukemista tai laskemista, vaikka kiinnostus olisi ollut kova, ettei vain opi väärin. Opettaja koulussa opettaa oikein.

Joo, kyllähän meistä tuli ihan hyviä. Mutta miksi vanhempiemme sukupolvelle iskee edelleen raivo, jos joku tekee toisin?

saihan lapselle opettaa. Minä opin lukemaan jo 4-vuotiaana, laskennon alkeet 5-vuotiaana ja aina oli joku aikuinen lähellä auttamassa, jos halusin tarkistaa oppimiseni, tai joku ei meinannut millään aueta. päiväkodissakin meille opetettiin jo koulussa tarvittavia asioita.

Minäkin opin lukemaan neljävuotiaana.osasin kirjan ulkoa, äitini luettua sen minulle niin monta kertaa ja tunnistin sitten sanat ja kirjaimet. 

Koulussa eka luokalla vuonna 1986, ei tarvinnut sitten osallistua lukemaan opetteluun , vaan sain lukea Hiekkalan lapsia ja Viisikoita opettajan huonessa. Oli fiksu ope, kun eriytti ( oli muuten myös erityisopettaja, jolle ei tuona vuonna ollut erkkapaikkaa löytynyt)

No, ainakin pikkuveljeni sujuvasti söi sormin sinappia, voita ja ruisleipää pöydältä, kun silmä vältti, alle vuosikkaana. Edelleen pian viisikymppisenä on erittäin kokeilunhaluinen ja syö melkein kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Sormiotetta kuulema harjoittelevat. Miksi sen pitää tapahtua ruoalla, en ymmärrä.

Menneinä vuosikymmeninä ei olis tullut kuuloonkaan. Sorminäppäryys opeltiin muilla systeemeillä ja opittiin myös.

koska muuten sormia käytetään puhelimen näpytelyyn , ennen lapset leikki