Voinko parantaa itse itseni masennuksesta?
Onko mahdollista. Mitä voisin tehdä vointini eteen? Tiedän, että liikunta voi tutkitusti helpottaa oloa, ei sentään parantaa, mutta masentuneena ei useinkaan saa itseään liikkeelle. Lääkkeitä en haluaisi. Terapia ehkä ok, mutta vastaamo-keissin jälkeen ei oikein luottamusta. Kokeilen nyt ensin onnistunko itse parantamaan vointiani, ennen kuin on pakko turvautua noihin. Mitä asioita voisi itse tehdä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ainakin itsellä masennus johtuu tukiverkkojen puutteesta ja sosiaalisen elämän tyhjyydestä. Masennus katosi kokonaan kun kumppanini tule vierailemaan. Olin kai ollut tylsitynyt ja yksinäinen. Nyt olen sitten taas.. Taidan sitten olla läheisriippuvainen.
Se ei ole läheisriippuvaisuutta, jos puuttuu normaalit sosiaaliset kuviot ja reagoi siihen.
Unirytmi kuntoon. Nuku yöllä.
Liikuntaa paljon.
Opettele syömään terveellisesti.
Hommaa jokin mielekäs harrastus.
Muista myös fantasioida ja runkata reippaasti 2-3 kertaa viikossa ainakin.
Noista on hyvä lähteä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ainakin itsellä masennus johtuu tukiverkkojen puutteesta ja sosiaalisen elämän tyhjyydestä. Masennus katosi kokonaan kun kumppanini tule vierailemaan. Olin kai ollut tylsitynyt ja yksinäinen. Nyt olen sitten taas.. Taidan sitten olla läheisriippuvainen.
Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä olemaan yksin 7 päivää helposti. Jätkö kenties lapsena vaille jomman kummann vanhemman läsnäoloa?
Ap tiedän tunteen, itse masennuin melko vaikeasti kun en voi enää käyttää alkoholia(sain siis haimatulehduksen), en ollut alkoholisti vaan alkoholia käytin noin 3 kertaa kuukaudessa. Tuntuu siltä kuin elämältä putosi pohja pois ja nyt ei enää mikään kiinnosta ja olen yksinäinenkin nykyään. Kannattaa oikeasti mennä lääkäriin koska he kyllä osaavat auttaa sinua ja jos lääkkeitä määrätään niin kannattaa ottaa ne lääkkeet. Vielä pystyn töissä käymään mutta vähän alkanut miettimään onko minusta työelämään edes koska masennus on melko vaikea ja haastavaa olla työelämässä. Tätä masennusta nyt ollu noin 7 vuotta ja tänään en ole edes ulos päässyt.
Helppo sanoa masentuneelle että mene lenkille ja hommaa harrastus mutta mitä kun ei kiinnosta?
Olen sairastanut masennusta sarjassa. Muutamana vuonna, joulun alla havaitsin masennuksen oireet itselläni ja rutiineilla, liikunnalla ja ystävien seuralla paranin.
Sitten meni pari vuotta, etten masentunutkaan syksyllä kuten aiemmin, eli kuvittelin päässeeni ylitse lopullisesti.
Siksipä en edes tajunnut tilaani, vaikka meni melkein puoli vuotta, etten hoitanut itseäni millään tavalla. Onneksi muusta syystä hakeuduin terveyspalveluiden pariin ja lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen. Siitä toivun vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ainakin itsellä masennus johtuu tukiverkkojen puutteesta ja sosiaalisen elämän tyhjyydestä. Masennus katosi kokonaan kun kumppanini tule vierailemaan. Olin kai ollut tylsitynyt ja yksinäinen. Nyt olen sitten taas.. Taidan sitten olla läheisriippuvainen.
Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä olemaan yksin 7 päivää helposti. Jätkö kenties lapsena vaille jomman kummann vanhemman läsnäoloa?
Vanhempani ovat aina olleet "kylmiä". Esim meidän perhessä ei koskaan halailtu tai sanottu että rakastan sinua.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on todellinen sairaus mikä hoitamattomana tai väärin hoidettuna voi aiheuttaa jopa kuoleman. Masennus ei ole sama kuin pikkuinen alakulo tai surullisuus.
Näinhän se on. En tiedä kenelle tää on osoitettu, mutta itse erotan masennuksen ja alakulon. Mietin silti mitä voisin itse asialle tehdä, kun en haluaisi lääkäriin selittämään. Ap
Kuinka neuvoa sellaista masentunutta jota ei kiinnosta mikään? Mietin vaan sitä kun aina masentuneelle sanotaan että mene ulos yms... mutta eikö masennus ole juuri sitä ettei kiinnosta? Masentunut hyvin usein on omissa oloissaan ja hänestä tulee yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ainakin itsellä masennus johtuu tukiverkkojen puutteesta ja sosiaalisen elämän tyhjyydestä. Masennus katosi kokonaan kun kumppanini tule vierailemaan. Olin kai ollut tylsitynyt ja yksinäinen. Nyt olen sitten taas.. Taidan sitten olla läheisriippuvainen.
Se ei ole läheisriippuvaisuutta, jos puuttuu normaalit sosiaaliset kuviot ja reagoi siihen.
Itseasiassa se on täysin terve reaktio.
Vierailija kirjoitti:
Voit. Mutta sun pitää myös mennä sinne masennukseen, tajuta miksi se tuli ja sillä se myös lähtee. Antaa sille se tarvitsemansa aika, tila ja muutos.
Siis millä se lähtee? Siläm illä on tullutkin? Minä masennutin vuosien kuluessa elämäntilanteiden ja sairauksien vuoksi. Miten tämä siis lähtee sillä millä se on tullutkin?
Vierailija kirjoitti:
Voit. Ota 2-3 g psilosybiinisieniä, pidä hauskaa tripillä ja toista käsittely tarvittaessa 2-3 kk:n kuluttua.
Hyvä neuvo. Säännöllisen meditaation avulla voi saada samat hyödyt, mutta se voi olla masentuneelta liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka neuvoa sellaista masentunutta jota ei kiinnosta mikään? Mietin vaan sitä kun aina masentuneelle sanotaan että mene ulos yms... mutta eikö masennus ole juuri sitä ettei kiinnosta? Masentunut hyvin usein on omissa oloissaan ja hänestä tulee yksinäinen.
Niin. Itselläni ei ole sosiaalisia kontakteja, olen yksinäinen mutten jaksa edes tavata ketään. En jaksa ulkoilla tai urheilla. Nukun huonosti, heräilen joka yö. Olen työtön ja vähävarainen. Kaikki kertaantuu ja pahentaa toinen toistaan. Esim. yksinäisyys pahentaa masennusta ja masennus yksinäisyyttä. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ainakin itsellä masennus johtuu tukiverkkojen puutteesta ja sosiaalisen elämän tyhjyydestä. Masennus katosi kokonaan kun kumppanini tule vierailemaan. Olin kai ollut tylsitynyt ja yksinäinen. Nyt olen sitten taas.. Taidan sitten olla läheisriippuvainen.
Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä olemaan yksin 7 päivää helposti. Jätkö kenties lapsena vaille jomman kummann vanhemman läsnäoloa?
Vanhempani ovat aina olleet "kylmiä". Esim meidän perhessä ei koskaan halailtu tai sanottu että rakastan sinua.
Sun pitäisi hoitaa suru ja viha pois tuosta. Sinua kohtaan tehtiin väärin. Se oli heidän velvollisuus rakastaa sinua ja osoittaa se. Sinulta evättiin jotain lapsen kehitykselle ensisijaisen tärkeää ja aiheutettiin pysyvä turtuminen ja vahinkoa kehityksellesi. Ja mikään ei poista heiltä sitä vastuuta eikä sille ole mitään selityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka neuvoa sellaista masentunutta jota ei kiinnosta mikään? Mietin vaan sitä kun aina masentuneelle sanotaan että mene ulos yms... mutta eikö masennus ole juuri sitä ettei kiinnosta? Masentunut hyvin usein on omissa oloissaan ja hänestä tulee yksinäinen.
Niin. Itselläni ei ole sosiaalisia kontakteja, olen yksinäinen mutten jaksa edes tavata ketään. En jaksa ulkoilla tai urheilla. Nukun huonosti, heräilen joka yö. Olen työtön ja vähävarainen. Kaikki kertaantuu ja pahentaa toinen toistaan. Esim. yksinäisyys pahentaa masennusta ja masennus yksinäisyyttä. Jne.
Tätä asiaa ne ei masentuneet ihmiset eivät tajua koska ei se masentunut lähde ihmisten ilmoille tai jos lähtee niin se on hirveän haastava kokemus sille. Ei se masentunut sinne lenkille lähde eikä salille koska ei heitä kiinnosta sinne mennä. Masennuslääkkeet taitaa auttaa jotenkin juuri näihin ongelmiin eli niillä helpotetaan oloa ja että silloin kykenee menemään ulos kotoa.
Ai niin, suosittelen muuten Marko Annalan Värityskirja kirjaa. Annala kertoo siinä omasta masennuksestaan. Minua auttoi ensimmäisessä masennuksessa kirjan lukeminen, ja asioiden sisäistäminen, vaikka minun masentumiseni syyt olivat erilaiset kuin Annalan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ainakin itsellä masennus johtuu tukiverkkojen puutteesta ja sosiaalisen elämän tyhjyydestä. Masennus katosi kokonaan kun kumppanini tule vierailemaan. Olin kai ollut tylsitynyt ja yksinäinen. Nyt olen sitten taas.. Taidan sitten olla läheisriippuvainen.
Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä olemaan yksin 7 päivää helposti. Jätkö kenties lapsena vaille jomman kummann vanhemman läsnäoloa?
Olen eri. Yksin keskimäärin 160 tuntia viikossa, keskimäärin 23 tuntia päivässä. Se ei ole läheisriippuvaisuutta, jos tilanne alkaa käydä hermoon tai oikeastaan hermostolle raskaaksi.
Tutustu mindfullnesiin. Yritä olla kiitollinen pienistä asioista kuten lämpimästä kodista, rauhasta, turvallisuudesta. Ajattele että ajatukset on kuin pilviä, ne menee ja tulee. Maadoita itsesi kuuntelemalla kehon tuntemuksia, tunne lattia jalkojesi alla, tai patja selkääsi vasten. Keskity hengittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ainakin itsellä masennus johtuu tukiverkkojen puutteesta ja sosiaalisen elämän tyhjyydestä. Masennus katosi kokonaan kun kumppanini tule vierailemaan. Olin kai ollut tylsitynyt ja yksinäinen. Nyt olen sitten taas.. Taidan sitten olla läheisriippuvainen.
Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä olemaan yksin 7 päivää helposti. Jätkö kenties lapsena vaille jomman kummann vanhemman läsnäoloa?
Vanhempani ovat aina olleet "kylmiä". Esim meidän perhessä ei koskaan halailtu tai sanottu että rakastan sinua.
Tuo on hyvin tyypillistä pohjoismaissa. Sitä piti olla entisaikoina vielä kovempi että selvittiin kaikista 4 vuodenajasta.
Masennus on todellinen sairaus mikä hoitamattomana tai väärin hoidettuna voi aiheuttaa jopa kuoleman. Masennus ei ole sama kuin pikkuinen alakulo tai surullisuus.