Onko muita palstalaisia, jotka haluaisivat rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta
tapauksessa, että äiti on äitiys- ja vanhempainvapaalla/kodinhoidontuella kotona vauvan kanssa.
Itse olen tullut tähän tulokseen, että mielestäni sitä pitäisi rajoittaa. Tietysti eri asia on lastensuojelulliset perusteet tai mielenterveysongelmat perheessä.
Omasta mielestäni on vain väärin, että päivähoitopaikat täyttyvät lapsista, joilla ei ole päivähoitoon todellista tarvetta. Osa-aikaisessa hoidossakin oleva lapsi vie joltain muulta lapselta paikan joka sitä eniten tarvitsisi
Mielestäni oikea taho on erilaiset kerhot, yhdistykset ym. jotka voisivat tarjota päivähoitoa niitä tarvitseville.
Kokonaan toinen juttu on sitten lapsen etu. Suurin osa äideistä perustelee tuota päivähoitoa sillä kuinka ne esikoiset viihtyvät siellä hoidossa ja kaipaavat virikkeitä sekä kaipaavat kavereitaan.
Mielestäni lapsi puhuu siitä mitä hänelle tapahtuu mutta onko se täysi todellisuus viihtyykö lapsi siellä todella. Sitähän ei kysytä.
Omalta kohdalta voin ainakin sanoa, ettei meidän esikoinen ole kaivannut kavereitaan eikä päiväkotipuuhia kun sieltä pois jäi n. 3 vuotiaana kuin kuopus syntyi. Hyvin on viihtynyt kotona. Leikkii itsekseen paljon. Ja sosiaalisissa tilanteissakin pärjää kun välillä nähdään ystäväperheitä lapsineen.
Nyt kun perheessämme kävi yllättävä taloudellinen katasrofi ja joudun palaamaan puoli vuotta suunniteltua aiemmin töihin olen todella iloinen ja tyytyväinen, että esikoinenkin on saanut viettää koko kuopuksen vauva-ajan kotona kiireettömässä ja lapsentahtisessa arjessa ilman aikataulutuksia. Ainoa asia mikä vaan harmittaa, ettei lähipäiväkodistamme löydy yhtää vuoden alusta paikkaa ja nyt joudun viemään lapset 7 km:n päähän toiseen päiväkotiin. Se tekee noin 20 min lisääaikaa työmatkaa. Mut minkäs teet, kotona vauvan kanssa olijat kun haluavat pitää itsepintaisesti esikoiset päiväkodissa kun on niin raskasta.
Kommentit (24)
lapsen tilanteen pohjalta. Se on ihan riittävän objektiivista. Huonoa jälkeä tulisi jos asiasta ymmärtämätön sosiaalitäti vielä arvioisi uudelleen, onko ammattilaisen lausunto kelpuutettava vai ei ilman alan tietämystä ja osaamista, lasta näkemättä.
Meillä 4-vuotias kotihoidossa käy kaksi kertaa viikossa puolipäivä kerhossa, kolme kertaa viikossa erilaisissa liikuntaharrastuksissa sekä normaalia ulkoilua pikkusisaruksen kanssa.
Hän saa kyllä virikkeitä aivan tarpeeksi ja samalla sisarussuhde kehittyy ainutlaatuisella tavalla.
On aivan hölmö ajatus, että lapseni veisi jonkun toisen lapsen paikan. Näin yksinkertaista, kun tämä ei ole. Nykyisellään paikat on mitoitettu sen mukaan, että kaikilla on siihen hoitopaikkaan oikeus. Jos lakia muutetaan, paikkatilanne mitoitetaan toisin. Ei sinne niitä tyhjiä paikkoja jätetä odottelemaan, tämän kun nyt edes tajuaisitte. Toinen juttu on sitten verovarat ja mihin niitä halutaan käyttää. Tässä kohtaa olisi tietysti mukavaa, että jollain olisi ihan oikeita lukuja näyttää siitä, miten paljon me kotiäidit, joiden lapset ovat päivähoidossa yhteiskunnalle maksamme. Ja toisaalta miten paljon maksaisi taas sen byrokratian luominen, jonka perusteella niitä paikkoja sitten jatkossa jaettaisiin masentuneiden äitien lapsille yms. erityistapauksille. Sanoisin, että arvostelijoiden osalta kyse on puhtaasta kateudesta: kenenkään elämä ei saa olla helpompaa kuin minun!
Alle 3-vuotiaita, joilla on äiti tai isä kotona hoitamassa pienempää sisarusta, ei tarvitse hoitopaikkaa, ELLEI siihen ole eriyistä syytä.
Kotona olevien vanhempien lapset olisivat oikeutettuja vain puolipäivähoitoon.
Muuten en kävisi systeemiä rukkaamaan.
terv. lastenhoitaja