Mitä huonoja ominaisuuksia olette omaksuneet vanhemmilta ne?

Kotiin linnoittautumisen. 

Ehkä jonkinlainen perfektionismi, joka on myös tietyllä tapaa ollut taakka itselleni

Alkoholin juominen.

Säärikarvojen kasvu isän puolelta.

Isäni ärsyttävyyden. Olen ärsyttävä, mutta en osaa "kasvaa" tästä pois. Onneksi viihdyn yksin niin ei tarvitse elää jatkuvassa morkkiksessa.

Liiallisen kiltteyden ja hienotunteisuuden. Olen joutunut opettelemaan, että saan sanoa jyrkästi vastaan. Ja paskimmille tyypeille saan haistatella.

Äitiltä mykkäkoulun, Isältä päissään riehumisen

Äidiltä loukkaantumisherkkyyden ja vaikeista asioista keskustelukyvyttömyyden ja isältä suuttuneena tiuskimisen.

Ensimmäisestä ja toisesta olen isolta osin päässyt eroonkin. Työstän viimeistä myös.

Nyt aikuisena olen huomannut, että mua on alkanut ärsyttää äitini tavoin ihmisten yhteydenotot ja vaatimukset vastavuoroisesta yhteydenpidosta. Nyt ymmärrän täysin, miksi äitini ei juuri käy kylässä kellään, eikä juuri soittele. E voisi itseänikään vähempää kiinnostaa moinen. Kuinka rasittavia ihmiset ovatkaan, kun mankuvat kyläilyjä, puistoissa juoksemista, kissanristiäisten järjestämistä yms. On se ihan kiva harvakseltaan vaihtaa kuulumisia ja muuta pienimuotoista, mutta sellainen toisten pillin mukaan pomppaaminen ja syyllistäminen jostain soittamattomuusesta. Pah. Tiedän, että tämä kuulostaa negatiiviselta, mutta tämmöinen minusta nyt sitten tuli.

Halveksunta "luusereita" kohtaan. Elitismi.