Tullaanko subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkauttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on varhaiskasvatus eikä mitään päivähoitoa. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen saannilla on keskeinen merkitys lapsen tulevalle koulumenestykselle ja syrjäytymisen ehkäisylle. T: Vakaope

Meidän lapset (nyt alakoulussa) on hoidettu kotona ja silti ovat luokkiensa parhaimmistoa niin aineissa kuin kaveritaidoissa, joten mikä keskeinen merkitys on menetetty?

Vaikka mussukkasi olisivat miten ihania, niin ei kai heitä voida pitää argumenttina, jonka pohjalta muilta ihmisistä pitäisi viedä mahdollisuus ja valinnanvapaus varhaiskasvatukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lakkauttaa, koska päiväkodin kuuluisi olla paikka, jossa lapset ovat sillä välin, kun vanhemmat ovat töissä. Kotona olevalla vanhemmalla ei ole tarvetta päivähoidolle. Jos ei pärjää lapsensa kanssa, sitten paikka on sosiaalitoimi. 

Mun lapsi lävitse päiväkodissa pari kertaa viikossa ihan sen takia että näki muita lapsia.

Onko sinulla jonkin vamma, joka esti sinua viemästä ihan itse lastasi puistoon tms. muita lapsia tapaamaan?

Ei siihen vammaa tarvita kun siellä kylän ainoassa leikkipuistossa ei ollut ketään.

Ei milloinkaan ketään? Tuota nyt et usko itsekään. 

No eipä siellä ollut ketään kun kaikki samanikäiset oli päiväkodissa.

Olitko sinä siis koko kylän ainoa kotona oleva vanhempi? Kun eiväthän ne kaikki samanikäiset lapset olisi päiväkodissa, jos subjektiivista oikeutta ei olisi.

Suomalainen nainen saa nykyään 1,35 lasta elämänsä aikana keskimäärin. Miksi pidät jotenkin harvinaisena, ettei ihmisellä ole lähipiirissä muita juuri sillä hetkellä kotona olevia samanikäisen lapsen vanhempia? Emme elä mitään 1950-lukua, jolloin lapsia oli joka piha täynnä. Lapset ovat harvinaisia.

Juuri näin. Ja varsinkin kun on kyse pienestä maalaiskunnasta missä lapsia on vähän.

Tässä nyt menevät puurot ja vellit ihanasti sekaisin.

Toisaalta on varhaiskasvatus ja lapsiryhmä, joista lapset todistetusti hyötyvät kolmevuotiaasta alkaen. Siihen riittää neljä tuntia päivässä.

Ja sitten on toisaalta työpaikka, jonka avulla äiti pystyy ruokkimaan lapsensa ja maksamaan asunnon. Siihen tarvitaan usein 8-9 tuntia päivässä matkoineen. Jousto ei sieltä puolelta useinkaan ole mahdollinen.

Ja sitten on vielä lapsen toinen vanhempi, jonka osuus lapsen hoidossa näissä keskusteluissa jostain syystä helposti unohdetaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein täällä kirjoitellaan, miten huono-osaisten perheiden lasten pitää saada päivähoitopaikka, vaikka äiti/isä olisi kotona. Päiväkotiin kyllä tuodaan hyväosaistenkin ihan pieniä lapsia koko päiväksi. Sillä aikaa huoltaja käy esim kuntosalilla...

Niin? Sille hyväosaiselle se perhevapaa tai burn out -saikku, tai mikä nyt onkaan sen kotona olon sen hetkinen syy, ei ole elämän ainoa ponnistus. Ei voi kuormittaa itseään uuvuksiin, koska pitää jaksaa tehdä pitkää työpäivää hyvin tuloksin monta kymmentä vuotta, ja siinä samalla pyörittää perhe-elämä, avustaa lasten koulunkäynnissä ja hoitaa sata muuta asiaa.

Ja sitten joku kadehtii kuntoiluhetkeä. Tämä yhteiskunta pyörii tosi pitkälle hyväosaisten äitien jatkuvalla jaksamisella. Ihan jokainen taho sumeilematta olettaa, että se hyväosainen hyvinkoulutettu työssä käyvä äiti voi hoitaa vielä yhden pikkujutun lisää, oli se sitten lapsen r-vikaharjoitusten valvominen, yksi yrityskauppaprojekti töissä lisää taikka mokkapalojen leipominen nelivuotiaiden futisjoukkueen hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa pienen lapsen tavallisesta kasvatuksesta kotona tuli sellaista rakettitiedettä, että vanhempien itseluottamus ei riitä lapsen kasvattamiseen kotona?

Ei pikkulapsi tarvitse kodin ulkopuolisia virikkeitä tai monia ihmissuhteita. Normaali kotielämä riittää. Syliä ja juttelua. Kotona voi piirtää, katsella kirjoja ja leikkiä leluilla.

Aika monessa maassa koulu aloitetaan jo aikaisin. Esimerkiksi Ranskassa kolmevuotiaana ja Britanniassa nelivuotiaana. Suomessa koulu voi alkaa vasta seitsemänvuotiaana, KOSKA tarhoissa on koulutetut lastentarhanopettajat, ja siellä ihan oikeasti lapset oppivat samoja perustaitoja kuin muissa maissa koulussa tuon ikäisenä.

Mutta vain Suomessa ne 3-4-vuotiaat tarvitsevat opetusta 8-9 tuntia päivässä. Ja jostain syystä nimenomaan ne alle 6-vuotiaat. Ekaluokkalaisten päivät kestävät 3-4 tuntia niin Suomessa, Ranskassa kuin Britanniassakin, olivatpa he sitten 7-, 3- tai 4-vuotiaita. Tätä en voi ymmärtää.

Meillä eka ja tokaluokkalaiset menevät kouluun 8-9 aamulla ja tulevat kotiin 16-17 iltapäivällä. Iltapäiväkerhoissa ollaan koulupäivän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt menevät puurot ja vellit ihanasti sekaisin.

Toisaalta on varhaiskasvatus ja lapsiryhmä, joista lapset todistetusti hyötyvät kolmevuotiaasta alkaen. Siihen riittää neljä tuntia päivässä.

Ja sitten on toisaalta työpaikka, jonka avulla äiti pystyy ruokkimaan lapsensa ja maksamaan asunnon. Siihen tarvitaan usein 8-9 tuntia päivässä matkoineen. Jousto ei sieltä puolelta useinkaan ole mahdollinen.

Ja sitten on vielä lapsen toinen vanhempi, jonka osuus lapsen hoidossa näissä keskusteluissa jostain syystä helposti unohdetaan.

Ei tässä ole mitään tarvetta erotella noita sinun puuroja ja vellejä. Kun kaikilla äideillä olisi oltava se työpaikka. Tarvitaan siis luotettavaa kokopäivähoitoa, jota saa silloin kun tarvitsee, tai vähintään realistinen mahdollisuus mennä töihin heti kun saa töitä. Sen hoidon pitää LISÄKSI olla laadukasta ja täyttää tuo varhaiskasvatuksen tarve.

Se toinen vanhempi käy myös töissä. Hänen osuutensa ei vähennä hoidon tarvetta ollenkaan, se vain helpottaa iltoja ja viikonloppuja. Jos vanhemmat pystyvät oikein upeasti limittämään työpäivät ja jos kumpikaan ei tee pitkää 10-12h päivää, voidaan ehkä juuri saada puristettua lasten hoitopäivä sinne 7-8 tuntiin.

Suurin osa lapsista syntyy korkeakoulutetuille vanhemmille, ja heillä on kyllä usein pitkät työpäivät.

Sanotaanpas asia näin päin:

Suomessa syntyvyys on hälyttävän matala. Lisäksi on suuri eri siinä, paljonko ihmiset haluaisivat lapsia (noin 2 tai vähän ylikin) ja paljonko he oikeasti saavat lapsia (1,35).

Eli toisin sanoen, todella moni yhden lapsen vanhempi haluaisi toisen lapsen, mutta syystä tai toisesta ei saa sitä. Ja tämä asia on iso ongelma, koska lapsia syntyy aivan liian vähän.

Olisi siis ihan kaikille parempi, jos ne, jotka haluavat toisen lapsen, myös saisivat toisen lapsen.

No niin, kumpikos auttaa tätä päämäärää, päivähoidon rajaaminen toisen lapsen syntyessä vaiko päin vastoin luotettavuuden ja joustavuuden lisääminen päivähoidossa siinä tilanteessa?

Suomalaisissa lapsiperheissä erotaan usein kun lapset ovat pieniä. Parisuhteet eivät kanna ruuhkavuosien yli. On minun mielestäni kammottavaa lapselle, jos hänen eyntymäperheensä hajoaa. Kaikki keinot, joilla yhteiskunta voi tukea kuormittavaa pikkulapsiaikaa on hyödynnettävä. Päivähoito on kustannustehokas keino helpottaa pienten lasten vanhempien arkea. Ei se lapsi mene rikki, vaikka joskus pekkaspäivän pitäisikin lapsen hoidossa ja käyttäisi sen ajan vaikka vanhempien parisuhteen hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on varhaiskasvatus eikä mitään päivähoitoa. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen saannilla on keskeinen merkitys lapsen tulevalle koulumenestykselle ja syrjäytymisen ehkäisylle. T: Vakaope

Meidän lapset (nyt alakoulussa) on hoidettu kotona ja silti ovat luokkiensa parhaimmistoa niin aineissa kuin kaveritaidoissa, joten mikä keskeinen merkitys on menetetty?

Vaikka mussukkasi olisivat miten ihania, niin ei kai heitä voida pitää argumenttina, jonka pohjalta muilta ihmisistä pitäisi viedä mahdollisuus ja valinnanvapaus varhaiskasvatukseen?

Ymmärsit viestini väärin. En ottanut kantaa siihen, pitäisikö valinnanmahdollisuus ottaa pois vai ei. Kysymys oli siitä, tarvitseeko lapsi varhaiskasvatusta pärjätäkseen elämässä. Ei tarvitse, jos lapsia hankkii omien voimavarojen mukaan, jolloin kotoa saa samat eväät kuin varhaiskasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on varhaiskasvatus eikä mitään päivähoitoa. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen saannilla on keskeinen merkitys lapsen tulevalle koulumenestykselle ja syrjäytymisen ehkäisylle. T: Vakaope

Meidän lapset (nyt alakoulussa) on hoidettu kotona ja silti ovat luokkiensa parhaimmistoa niin aineissa kuin kaveritaidoissa, joten mikä keskeinen merkitys on menetetty?

Vaikka mussukkasi olisivat miten ihania, niin ei kai heitä voida pitää argumenttina, jonka pohjalta muilta ihmisistä pitäisi viedä mahdollisuus ja valinnanvapaus varhaiskasvatukseen?

Ymmärsit viestini väärin. En ottanut kantaa siihen, pitäisikö valinnanmahdollisuus ottaa pois vai ei. Kysymys oli siitä, tarvitseeko lapsi varhaiskasvatusta pärjätäkseen elämässä. Ei tarvitse, jos lapsia hankkii omien voimavarojen mukaan, jolloin kotoa saa samat eväät kuin varhaiskasvatuksesta.

Harvalla sisaruksia on siinä määrin, että korvaavat täysin kaverit. Toisekseen sinunkaltaisellesi omahyväiselle paskakakkiolle tiedoksi, että lapsia syntyy. Kaikki lapset eivät synny suunnitellusti. Kaikki lapset eivät synny ihmisille, jotka tunnistavat omat voimansa. Kaikkien lasten perheet eivät ole staattisia ja voimavarat pysy koko ajan vakiona.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa lapsiperheissä erotaan usein kun lapset ovat pieniä. Parisuhteet eivät kanna ruuhkavuosien yli. On minun mielestäni kammottavaa lapselle, jos hänen eyntymäperheensä hajoaa. Kaikki keinot, joilla yhteiskunta voi tukea kuormittavaa pikkulapsiaikaa on hyödynnettävä. Päivähoito on kustannustehokas keino helpottaa pienten lasten vanhempien arkea. Ei se lapsi mene rikki, vaikka joskus pekkaspäivän pitäisikin lapsen hoidossa ja käyttäisi sen ajan vaikka vanhempien parisuhteen hoitamiseen.

Alusta olen samaa mieltä. Mutta mielestäni jokaisella tulisi olla valinnan mahdollisuus: kotihoito vai varhaiskasvatus. Samalla rahalla molemmat saisi onnistumaan.

Itse hoitaisin pieniä lapsia kotona. Saisin samassa tehtyä suurimman osan kotitöistäkin. Jolloin kun toinen tulee töistä kotiin, ei ole mitään sählinkiä tai kiirettä. Tähän jos vielä lisäisi kotihoidontuen esikouluikään asti, niin ei olisi taloudellista huoltakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa lapsiperheissä erotaan usein kun lapset ovat pieniä. Parisuhteet eivät kanna ruuhkavuosien yli. On minun mielestäni kammottavaa lapselle, jos hänen eyntymäperheensä hajoaa. Kaikki keinot, joilla yhteiskunta voi tukea kuormittavaa pikkulapsiaikaa on hyödynnettävä. Päivähoito on kustannustehokas keino helpottaa pienten lasten vanhempien arkea. Ei se lapsi mene rikki, vaikka joskus pekkaspäivän pitäisikin lapsen hoidossa ja käyttäisi sen ajan vaikka vanhempien parisuhteen hoitamiseen.

Alusta olen samaa mieltä. Mutta mielestäni jokaisella tulisi olla valinnan mahdollisuus: kotihoito vai varhaiskasvatus. Samalla rahalla molemmat saisi onnistumaan.

Itse hoitaisin pieniä lapsia kotona. Saisin samassa tehtyä suurimman osan kotitöistäkin. Jolloin kun toinen tulee töistä kotiin, ei ole mitään sählinkiä tai kiirettä. Tähän jos vielä lisäisi kotihoidontuen esikouluikään asti, niin ei olisi taloudellista huoltakaan.

Saathan sinä hoitaa lapsiasi kotona. Sen kun keskustelet asian läpi lasten isän kanssa. Hänhän sen maksaa. Yhteiskunnalla ei ole varaa pitää työikäisiä ja kuntoisia naisia pois työmarkkinoilta vuosikausia ja vielä maksaa siitä erikseen. Meillä on muutenmin vähemmistö työikäisistä töissä ja huoltosuhde keturallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on varhaiskasvatus eikä mitään päivähoitoa. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen saannilla on keskeinen merkitys lapsen tulevalle koulumenestykselle ja syrjäytymisen ehkäisylle. T: Vakaope

Meidän lapset (nyt alakoulussa) on hoidettu kotona ja silti ovat luokkiensa parhaimmistoa niin aineissa kuin kaveritaidoissa, joten mikä keskeinen merkitys on menetetty?

Vaikka mussukkasi olisivat miten ihania, niin ei kai heitä voida pitää argumenttina, jonka pohjalta muilta ihmisistä pitäisi viedä mahdollisuus ja valinnanvapaus varhaiskasvatukseen?

Ymmärsit viestini väärin. En ottanut kantaa siihen, pitäisikö valinnanmahdollisuus ottaa pois vai ei. Kysymys oli siitä, tarvitseeko lapsi varhaiskasvatusta pärjätäkseen elämässä. Ei tarvitse, jos lapsia hankkii omien voimavarojen mukaan, jolloin kotoa saa samat eväät kuin varhaiskasvatuksesta.

Harvalla sisaruksia on siinä määrin, että korvaavat täysin kaverit. Toisekseen sinunkaltaisellesi omahyväiselle paskakakkiolle tiedoksi, että lapsia syntyy. Kaikki lapset eivät synny suunnitellusti. Kaikki lapset eivät synny ihmisille, jotka tunnistavat omat voimansa. Kaikkien lasten perheet eivät ole staattisia ja voimavarat pysy koko ajan vakiona.

Missä kohtaa sanoin, että seura tulee sisaruksista? Seura voi tulla myös serkuista, kavereiden lapsista, päiväkerhosta, perhekerhosta, leikkipuistoista jne.

Enkä edelleenkään ollut poistamassa oikeutta, koska tiedostan, että on sinunkaltaisia ihmisiä, jotka voivat huonosti.

Olen pahoillani, jos näet, että minun onneni on jollain lailla pois sinulta. Toivotan sinulle onnea tulevaisuudessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa lapsiperheissä erotaan usein kun lapset ovat pieniä. Parisuhteet eivät kanna ruuhkavuosien yli. On minun mielestäni kammottavaa lapselle, jos hänen eyntymäperheensä hajoaa. Kaikki keinot, joilla yhteiskunta voi tukea kuormittavaa pikkulapsiaikaa on hyödynnettävä. Päivähoito on kustannustehokas keino helpottaa pienten lasten vanhempien arkea. Ei se lapsi mene rikki, vaikka joskus pekkaspäivän pitäisikin lapsen hoidossa ja käyttäisi sen ajan vaikka vanhempien parisuhteen hoitamiseen.

Alusta olen samaa mieltä. Mutta mielestäni jokaisella tulisi olla valinnan mahdollisuus: kotihoito vai varhaiskasvatus. Samalla rahalla molemmat saisi onnistumaan.

Itse hoitaisin pieniä lapsia kotona. Saisin samassa tehtyä suurimman osan kotitöistäkin. Jolloin kun toinen tulee töistä kotiin, ei ole mitään sählinkiä tai kiirettä. Tähän jos vielä lisäisi kotihoidontuen esikouluikään asti, niin ei olisi taloudellista huoltakaan.

Saathan sinä hoitaa lapsiasi kotona. Sen kun keskustelet asian läpi lasten isän kanssa. Hänhän sen maksaa. Yhteiskunnalla ei ole varaa pitää työikäisiä ja kuntoisia naisia pois työmarkkinoilta vuosikausia ja vielä maksaa siitä erikseen. Meillä on muutenmin vähemmistö työikäisistä töissä ja huoltosuhde keturallaan.

Minun lapseni ovat jo kouluiässä, mutta mieheni todella maksoi kotihoidon lapsillemme. Eikä oltu edes hyvätuloisia. Miksi sinun mielestäsi voidaan maksaa joidenkin puolesta suuret päivähoitomaksut vuosia, mutta ei voida maksaa kotihoidosta samaa tai edes vaikka puolia?

Elintapatyöttömien työllistymään saaminen ei kuulu tähän asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on varhaiskasvatus eikä mitään päivähoitoa. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen saannilla on keskeinen merkitys lapsen tulevalle koulumenestykselle ja syrjäytymisen ehkäisylle. T: Vakaope

Meidän lapset (nyt alakoulussa) on hoidettu kotona ja silti ovat luokkiensa parhaimmistoa niin aineissa kuin kaveritaidoissa, joten mikä keskeinen merkitys on menetetty?

Vaikka mussukkasi olisivat miten ihania, niin ei kai heitä voida pitää argumenttina, jonka pohjalta muilta ihmisistä pitäisi viedä mahdollisuus ja valinnanvapaus varhaiskasvatukseen?

Ymmärsit viestini väärin. En ottanut kantaa siihen, pitäisikö valinnanmahdollisuus ottaa pois vai ei. Kysymys oli siitä, tarvitseeko lapsi varhaiskasvatusta pärjätäkseen elämässä. Ei tarvitse, jos lapsia hankkii omien voimavarojen mukaan, jolloin kotoa saa samat eväät kuin varhaiskasvatuksesta.

Harvalla sisaruksia on siinä määrin, että korvaavat täysin kaverit. Toisekseen sinunkaltaisellesi omahyväiselle paskakakkiolle tiedoksi, että lapsia syntyy. Kaikki lapset eivät synny suunnitellusti. Kaikki lapset eivät synny ihmisille, jotka tunnistavat omat voimansa. Kaikkien lasten perheet eivät ole staattisia ja voimavarat pysy koko ajan vakiona.

Missä kohtaa sanoin, että seura tulee sisaruksista? Seura voi tulla myös serkuista, kavereiden lapsista, päiväkerhosta, perhekerhosta, leikkipuistoista jne.

Enkä edelleenkään ollut poistamassa oikeutta, koska tiedostan, että on sinunkaltaisia ihmisiä, jotka voivat huonosti.

Olen pahoillani, jos näet, että minun onneni on jollain lailla pois sinulta. Toivotan sinulle onnea tulevaisuudessa!

Eipä ollut serkkuja, kavereilla lapsia eikä kerhoja.

Miten se nyt niin on et lapsi on vietävä hoitoon koska muuten pikku ipana ei näe muita lapsia?

Hanki AU pair tai palkkaa itsellesi hoitaja kotiin

Voit sitten ihan vapaasti mennä töihin vaikka heti synnytyksen jälkeen jos haluat ja tehdä niin monta työtuntia kuin huvittaa

Ei pelkoa. Mahdollisesti tehdään niin kuin ennen neuvostoliitossa. Lapset kerättiin leireille koulutettavaksi yhteiskunnan agendan mukaisesti ja loma-aikoina saivat  nähdä vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on varhaiskasvatus eikä mitään päivähoitoa. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen saannilla on keskeinen merkitys lapsen tulevalle koulumenestykselle ja syrjäytymisen ehkäisylle. T: Vakaope

Meidän lapset (nyt alakoulussa) on hoidettu kotona ja silti ovat luokkiensa parhaimmistoa niin aineissa kuin kaveritaidoissa, joten mikä keskeinen merkitys on menetetty?

Vaikka mussukkasi olisivat miten ihania, niin ei kai heitä voida pitää argumenttina, jonka pohjalta muilta ihmisistä pitäisi viedä mahdollisuus ja valinnanvapaus varhaiskasvatukseen?

Ymmärsit viestini väärin. En ottanut kantaa siihen, pitäisikö valinnanmahdollisuus ottaa pois vai ei. Kysymys oli siitä, tarvitseeko lapsi varhaiskasvatusta pärjätäkseen elämässä. Ei tarvitse, jos lapsia hankkii omien voimavarojen mukaan, jolloin kotoa saa samat eväät kuin varhaiskasvatuksesta.

Harvalla sisaruksia on siinä määrin, että korvaavat täysin kaverit. Toisekseen sinunkaltaisellesi omahyväiselle paskakakkiolle tiedoksi, että lapsia syntyy. Kaikki lapset eivät synny suunnitellusti. Kaikki lapset eivät synny ihmisille, jotka tunnistavat omat voimansa. Kaikkien lasten perheet eivät ole staattisia ja voimavarat pysy koko ajan vakiona.

Missä kohtaa sanoin, että seura tulee sisaruksista? Seura voi tulla myös serkuista, kavereiden lapsista, päiväkerhosta, perhekerhosta, leikkipuistoista jne.

Enkä edelleenkään ollut poistamassa oikeutta, koska tiedostan, että on sinunkaltaisia ihmisiä, jotka voivat huonosti.

Olen pahoillani, jos näet, että minun onneni on jollain lailla pois sinulta. Toivotan sinulle onnea tulevaisuudessa!

Eipä ollut serkkuja, kavereilla lapsia eikä kerhoja.

Sama. Yksi serkku on, mutta ei asu Suomessa. Kavereilla jo isot lapset. Lapset ovat harvinaistumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on varhaiskasvatus eikä mitään päivähoitoa. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen saannilla on keskeinen merkitys lapsen tulevalle koulumenestykselle ja syrjäytymisen ehkäisylle. T: Vakaope

Meidän lapset (nyt alakoulussa) on hoidettu kotona ja silti ovat luokkiensa parhaimmistoa niin aineissa kuin kaveritaidoissa, joten mikä keskeinen merkitys on menetetty?

Vaikka mussukkasi olisivat miten ihania, niin ei kai heitä voida pitää argumenttina, jonka pohjalta muilta ihmisistä pitäisi viedä mahdollisuus ja valinnanvapaus varhaiskasvatukseen?

Ymmärsit viestini väärin. En ottanut kantaa siihen, pitäisikö valinnanmahdollisuus ottaa pois vai ei. Kysymys oli siitä, tarvitseeko lapsi varhaiskasvatusta pärjätäkseen elämässä. Ei tarvitse, jos lapsia hankkii omien voimavarojen mukaan, jolloin kotoa saa samat eväät kuin varhaiskasvatuksesta.

Harvalla sisaruksia on siinä määrin, että korvaavat täysin kaverit. Toisekseen sinunkaltaisellesi omahyväiselle paskakakkiolle tiedoksi, että lapsia syntyy. Kaikki lapset eivät synny suunnitellusti. Kaikki lapset eivät synny ihmisille, jotka tunnistavat omat voimansa. Kaikkien lasten perheet eivät ole staattisia ja voimavarat pysy koko ajan vakiona.

Missä kohtaa sanoin, että seura tulee sisaruksista? Seura voi tulla myös serkuista, kavereiden lapsista, päiväkerhosta, perhekerhosta, leikkipuistoista jne.

Enkä edelleenkään ollut poistamassa oikeutta, koska tiedostan, että on sinunkaltaisia ihmisiä, jotka voivat huonosti.

Olen pahoillani, jos näet, että minun onneni on jollain lailla pois sinulta. Toivotan sinulle onnea tulevaisuudessa!

Mistä serkuista ja kavereiden lapsista? Kun syntyvyys on nykyisellä tasolla, lapsilla ei yleensä ole mitään serkkuja eikä kavereilla ole mitään lapsia. Jos on, niin niitä on ehkä yksi, ja hänkin on ihan eri ikäinen kuin oma lapsi.

Nykyvanhemmilla ei edes ole juurikaan sisaruksia, jo 1980-luvulta eteenpäin on ollut paljon ainoita lapsia ja kahden lapsen perheitä ja vain vähän suurempia perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa lapsiperheissä erotaan usein kun lapset ovat pieniä. Parisuhteet eivät kanna ruuhkavuosien yli. On minun mielestäni kammottavaa lapselle, jos hänen eyntymäperheensä hajoaa. Kaikki keinot, joilla yhteiskunta voi tukea kuormittavaa pikkulapsiaikaa on hyödynnettävä. Päivähoito on kustannustehokas keino helpottaa pienten lasten vanhempien arkea. Ei se lapsi mene rikki, vaikka joskus pekkaspäivän pitäisikin lapsen hoidossa ja käyttäisi sen ajan vaikka vanhempien parisuhteen hoitamiseen.

Alusta olen samaa mieltä. Mutta mielestäni jokaisella tulisi olla valinnan mahdollisuus: kotihoito vai varhaiskasvatus. Samalla rahalla molemmat saisi onnistumaan.

Itse hoitaisin pieniä lapsia kotona. Saisin samassa tehtyä suurimman osan kotitöistäkin. Jolloin kun toinen tulee töistä kotiin, ei ole mitään sählinkiä tai kiirettä. Tähän jos vielä lisäisi kotihoidontuen esikouluikään asti, niin ei olisi taloudellista huoltakaan.

Saathan sinä hoitaa lapsiasi kotona. Sen kun keskustelet asian läpi lasten isän kanssa. Hänhän sen maksaa. Yhteiskunnalla ei ole varaa pitää työikäisiä ja kuntoisia naisia pois työmarkkinoilta vuosikausia ja vielä maksaa siitä erikseen. Meillä on muutenmin vähemmistö työikäisistä töissä ja huoltosuhde keturallaan.

Minun lapseni ovat jo kouluiässä, mutta mieheni todella maksoi kotihoidon lapsillemme. Eikä oltu edes hyvätuloisia. Miksi sinun mielestäsi voidaan maksaa joidenkin puolesta suuret päivähoitomaksut vuosia, mutta ei voida maksaa kotihoidosta samaa tai edes vaikka puolia?

Elintapatyöttömien työllistymään saaminen ei kuulu tähän asiaan.

Se logiikka on siinä, että kun on päivähoito, niin on mahdollisuus mennä töihin, ja silloin maksetaan veroja. Ne verot tuottavat enemmän kuin päivähoito maksaa. Jos eivät ihan heti tuota samaa summaa joka kuukausi, niin pitkän päälle ainakin, koska äidin elinikäinen tulokertymä on ihan erilainen, jos hän ei ole kotona kuutta vuotta lasten takia, vaan esimerkiksi vain kaksi tai kolme vuotta.

Pitkä katkos työelämässä voi vaikuttaa palkkaan kauan töihin paluun jälkeenkin.