"Pimeinä ja märkinä talvikuukausina aloin ymmärtää, että asuinsijainti on minulle tärkeä. En halua olla liian eristyksissä"

Ja liian pienessä asunnossa on kurja olla . Miten pesee edes vaatteet ?

16 neliötä on jo pieni Kampissakin, vaikka siellä pääsee käyttämään kaupungin runsaita palveluita.

No onhan se pikkuisen eri asia, asuuko maaseudulla tuollaisessa kopissa vai isossa omakotitalossa kaikilla mukavuuksilla.

"tulee kuihtumaan" eikö se kuihtunut jo? Vuosikymmenten ajan on suuntaus jatkunut. 

Koklaa muuttaa 1000km Hesasta etelään, niin ei oo talvikuukaudet enää pimeitä.

Ei maaseutu tarkoita AINA korpea. Siellä on pikkukaupunkeja keskellä maaseutua, joiden lähellä on maaseutua, jos sieltä pääsee vaan luontoon helposti - osasta ei pääse rakenteen vuoksi. Mikäli vain bussit kulkevat tai on auto. Ja lisäksi on isojakin kaupunkeja joidenkin lähellä. Isoissa kaupungeissa on jo liikaa porukkaa samassa kasassa, ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

No onhan se pikkuisen eri asia, asuuko maaseudulla tuollaisessa kopissa vai isossa omakotitalossa kaikilla mukavuuksilla.

Yksin olet silti, vaikka sinulla olisi kultainen palatsi siellä.

Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää  tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja. 

En ole masentunut, vaikka asun syrjässä. Niin syrjässä, ettei tämä espoolainen ole sellaisella seudulla varmaan käynytkään. Jokaisen oma valinta, toiset kaipaa ihmisiä ja toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei maaseutu tarkoita AINA korpea. Siellä on pikkukaupunkeja keskellä maaseutua, joiden lähellä on maaseutua, jos sieltä pääsee vaan luontoon helposti - osasta ei pääse rakenteen vuoksi. Mikäli vain bussit kulkevat tai on auto. Ja lisäksi on isojakin kaupunkeja joidenkin lähellä. Isoissa kaupungeissa on jo liikaa porukkaa samassa kasassa, ongelmia.

No kyllä se maaseutu määritelmällisesti tarkoittaa maaseutumaista asumista, eli asumista kaukana kaikesta. Taajama-asumista voi tietysti olla sellaisissakin kunnissa, jotka ovat pääosin maaseutumaisia. Mutta ei voi sanoa asuvansa maaseudulla, jos asuu oikeasti kerrostalossa kirkon, kaupan ja apteekin muodostamassa kolmiossa. 

Vierailija kirjoitti:

16 neliötä on jo pieni Kampissakin, vaikka siellä pääsee käyttämään kaupungin runsaita palveluita.

Olen asunut 16m2 kämpässä keskustassa eikä se ollut pieni, kun oli hyvä pohja ja hyvin rakennettu pienen yksiön kokonaisuus. Loppuen lopuksi aika vähän sitä menevänä sinkkunaisena tuli oltua himassa, sillä aktiivinen seuraelämä sekä "koko kaupunki kotini" periaatteella sitä eli elämää, tuli hengattua, harrastettua ja syötyä pitkin kaupunkia. Kaupungin palvelut mahdollistaa sen "toisen olohuoneen".  

ei masennu, jos muuten on asiat kunnossa. ukon kanssa viihdytään suurin osa vuodesta vallan kahdestaan. pakkohan kaupassa on käydä, muttei sielläkään tarvitse pitää kontaktia kehenkään. kerran vuodessa soitellaan hyville ystäville ja saatetaan kesällä jopa istua iltaa näiden kanssa. ihmisen läheisyyden tarve on: oma puoliso.

Olen päättänyt muuttaa takaisin kaupunkiin. Vaikka tämä on maaseutukaupunki niin täällä on talvella ja kesälläkin hyvin kuollutta. Se oli aluksi ihan mukavaa koska itse olin täysin burnout. Nyt kun on paljolti toipunut niin tämä virikkeettömyys ei tuo enää lepoa mielelle vaan päinvastoin se alkaa uuvuttaa sekä stressata. Tuntuu, että vanhenen nopeammin täällä. Ei ole mitään mistä innostua ja kaikki puut ja metsän eläimet on nähty jo 10 km säteellä moneen kertaan. 

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää  tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja. 

Onhan tuo ihan pähkähullu idea muuttaa maalle ilman autoa.

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää  tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja. 

Muutitte maaseudulle ilman autoa ja sitten oli tylsää. No niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää  tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja. 

Muutitte maaseudulle ilman autoa ja sitten oli tylsää. No niin.

Maaseudulla viihtymiseen tarvitsee auton, että sieltä pääsee pois. Eikö silloin kannata muutta sinne mihin menee kotiaan pakoon?

Vierailija kirjoitti:

ei masennu, jos muuten on asiat kunnossa. ukon kanssa viihdytään suurin osa vuodesta vallan kahdestaan. pakkohan kaupassa on käydä, muttei sielläkään tarvitse pitää kontaktia kehenkään. kerran vuodessa soitellaan hyville ystäville ja saatetaan kesällä jopa istua iltaa näiden kanssa. ihmisen läheisyyden tarve on: oma puoliso.

Ehkä sinun kohdalla näin, mutta et voi yleistää, että "normaalille ja terveelle" ihmiselle automaattisesti riittäisi se puoliso pelkästään. Erilaisia persoonallisuustyyppejähän ihmisillä on, mutta keskimäärin sosiaalinen osallistuminen näkyy jo mm. pidempänä elinikänä ja parempana terveytenä. 

Kai se on asennekysymys ja riippuu mistä tykkää. Maalla omakotitalossa on mielestäni enemmän ajanviettä kuin kerrostalokaksiossa kaupungissa. Täällä voi suunnitella ja toteuttaa puutarhaunelmia, pihahommia riittää keväästä syksyyn, talvella lumityöt ovat mukavia ja talvisin voi edistää remontointia ja muita sisäprojekteja. Maalla on luonto ja metsä lähellä, ei tarvitse mennä ahtaille luontopoluille ja sieniapajat voi pitää omana tietonaan. Ruokaa on kiva kasvattaa itse ja koirilla on tilaa telmiä omalla isolla tontilla vapaana. Täällä tulee enemmän kestittyä vieraita kuin mitä kaupunkiasunnossa, jossa ei ollut tilaa yökylävieraille

Mikä sopii kenellekin. Makuasioista ei voi kiistellä. Mä oon syntyjään maalaistyttö. Asuin opiskeluvuodet kaupungissa, enkä ole koskaan ollut niin masentunut ja yksinäinen kuin silloin. Siitä ajasta on mieleen jäänyt illat kun itkin suihkussa. Aina kun meni ulos, joka puolella oli ihmisiä joilla oli kiire jonnekin. Sellainen kylmä ja suorituskeskeinen ilmapiiri. Maalle palasin heti kun pystyin. Täällä on niin leppoisaa. Perhe ja lemmikit on tärkeintä, ei tuntematon ihmisvilinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin jonkin aikaa sitten lapsuuteni maisemiin. Tavallaan oli ihana ottaa Stadin vilinästä hyppy rauhalliseen maaseutuun toiselle puolelle Suomea. Keväästä syksyyn oli ihan mukavaa, kun pystyi pyöräileen sekä käveleen joka paikkaan. Talvi kun tuli niin ollaan kodissa jumissa, minnekään ei voi mennä eikä mitään tehdä, meillä ei siis ole autoa. Tehdään miehen kanssa etätöitä molemmat niin senkin vuoksi alkaa seinät kaatuun päälle, kun hengataan samoissa nurkissa koko ajan. Lasten päiväkoti ja koulu ovat suht lähellä, minne helppo kävellä. Mutta muuten elämä on täällä landella niin tylsää varsinkin talvella, että ollaan päätetty muuttaa takaisin pääkaupunkiin. Tämä pieni kaupunki on idyllinen ja viihtyisä, mutta haluamme tulevaisuudessa säilyttää  tämän mummila paikkakuntana, jossa on välillä kiva käydä lataamassa akkuja. 

Muutitte maaseudulle ilman autoa ja sitten oli tylsää. No niin.

No mutta mitä se auto toisaalta muuttaisi, jos asuu paikassa, jossa ei ole tarjolla oikein mitään? Autolla ajetaan kylätietä eestaas, vai mennään autolla kaupunkiin uimahalliin/kulttuuritapahtumaan/ostoksille/luistelemaan, jolloin herää kysymys, että miksei asuisi siellä kaupungissa, kun siellä kerta on kaikki mitä haluaa tehdä?