Petetyksi tulemisen trauma ei ota parantuakseen. Neuvoja?

Täällä toinen saman asian kanssa kamppaileva. Mitä kirjoja olet lukenut?

Petetyksi tuleminen on useimmiten todella raastavaa varsinkin, jos pettäjä on pettänyt toistuvasti eikä ole ottanut vastuuta tekojensa seurauksista. On aivan eri asia, jos pettäjä on pettänyt vain kerran, tunnustanut itse tekonsa, yrittänyt oma-aloitteisesti käsitellä asiaa petetyn kanssa ja yrittänyt hyvittää tekonsa petetylle, kuin se että sarjapettäjä valehtelee pettämälleen puolisolle vuosia, väistelee vastuutaan ja jättää petetyn henkisesti yksin pelkkien kysymysten kanssa. Tämä jälkimmäinen skenaario on omiaan vaurioittamaan petetyn perusturvallisuuden tunnetta todella pahasti ja pitkäaikaisesti. Sellainen on henkistä väkivaltaa pahimmillaan.

Sinä voit AP hyväksyä tapahtuneen, mutta ei sinun tarvitse pettäjän tekoa hyväksyä. Eikä sinun tarvi antaa pettäjälle anteeksi, mutta anna itsellesi anteeksi se, että sallit pettäjän kohdella itseäsi pitkään huonosti. Sinä halusit luottaa toiseen ihmiseen ja yrittää rakastaa häntä huonoinakin hetkinä. Se kertoo siitä, että sinulla on hyvä sydän. Sinun ei tarvitse inhota itseäsi siitä, että sinä koet petetyksi tulemisen seurauksena vihaa ja kyynisyyttä, koska se on aika luonnollinen seuraus sinuun kohdistuneesta pitkään jatkuneesta huonosta kohtelusta. Se puolestaan on pettäjän oma häpeä ja hänen henkistä kypsymättömyyttään, ettei hän jaksanut kohdata omien tekojensa seurauksia. Ne valinnat ovat hänen moraalisena taakkana edelleen.

Ole ylpeä itsestäsi sen vuoksi, että vedit kuitenkin rajat ja erosit miehestä, joka kohteli sinua huonosti. Se teko osoitti sen, että olet itsesi puolella. Muista myös, että kun joku ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Nyt sinulla on tilaa elämässäsi jollekin uudelle, hyvälle miehelle, sitten kun olet siihen valmis. Sekin aika tulee vielä ja siinä vaiheessa kannattaa muistaa se, että sinulla on edelleen hyvä sydän ja että hyviä, ei-pettäviä miehiä on olemassa.

Ihmisen arvon määrittää se, kuinka hän kohtelee muita ihmisiä, eläimiä ja ympäristöään. Pidä siis itsestäsi huolta parhaimmalla mahdollisella tavalla, koska sinä olet osoittanut olevasi paljon arvokkaampi ihminen kuin pettäjä-eksäsi, joka veti omien tekojensa seurauksena oman arvonsa nolliin.

Löysin hyvän kirjoituksen traumasta toipumiseen. Tämä on minullekin uusi näkemys. Ja aivan myös konkretiaa asiantuntijalta.

https://with.heltti.fi/artikkeli/traumasta-toipumisen-kolme-vaihetta/

Ap tarvitsisi luultavasti ammattiapua.

Tämä ei ole kettuilua vaan neuvo jos 5 vuotta vanhan asian takia vielä valvoo öitä.

Tämä ketju olkoon esimerkki siitä, mitä ei tule tehdä pettämisen selvittyä. Nimittäin jatkaa suhdetta.

Minulla aktivoitui pettämisestä myös joku todella vahva lapsuuden tunnelukko, joka liittyi juuri hylkäämiseen ja siihen jatkuvaan kokemukseen, että mua ei hyväksytty/rakastettu sellaisena kuin olin, enkä tullut nähdyksi. Hirveä sellainen arvottomuuden ja hylkäämisen tunne. Meni aika pitkään sen kanssa taistellessa, mutta vaikeinta oli varmasti tuon lapsuuden ydinkokemuksen aktivoituminen ja tajuaminen.

Kymmenen vuotta myöhemminkin joitain käsittelemättömiä tunteita saattaa pulpahdella välillä pintaan. Ei nyt vihaa, mutta ärsyyntymistä. Pidän miestä tyhmänä ja vähän alkukantaisena. Heitti meidän elämän hukkaan pikapanon takia. Toivottavasti kantaa itse myös seurauksia tuosta. Näkemykseni tästä ihmisestä heitti täyttä häränpyllyä pettämisen jälkeen. Oli vaikea uskoa, että hän oli menkyt sellaista tekemään. Mutta...lopulta vain harhakuvitelmat voi kuolla, totuus on se mikä jää jäljelle. Teki se miten kipeää tahansa.

Olen oikeastaan kiitollinen, että en jakanut koko elämääni ihmisen kanssa, joka olikin noin kaukana siitä omasta kuvitelmastani. Varmaan rakkaudessani olin sokea hänen heikkouksilleen. Minä en ole edelleenkään antanut anteeksi, enkä unohtanut, mutta olen jatkanut elämääni. Pyrkinyt päästämään irto siitä kaikesta. Nykyään mietin näitä asioita enää hyin harvoin. Ellen satu juuri lukemaan aiheesta tai muuta sellaista.

Mutta tuo traumatyöskentely jatkuu edelleen ja varmasti tuleekin jatkumaan koko elämän. Sain apua tunne lukkosi kirjasta, joka käsittelee noita tunnelukkoja ja niiden syntyä. En ole tajunnut nuorempana, kuinka vahvana minussa tuo hylkäämisen tunnelukko elää. Pettäminen vielä räjäytti sen potenssiin kymmenen. Välillä tuntui, että elämä on paskasta rakennettu sipuli. Kun selvittää yhden kerroksen ja ongelman, alta paljastuukin vaan uusi kerros lisää itkettävää paskaa.

Toivotan tsemppiä itse kullekin näiden haasteiden kanssa. Onneksi kevät on tulossa ja paistaa se päivä sitten kai omaankin risukasaan.

Hyvä ketju, ylös