Lue keskustelun säännöt.
Vauvatavaroista luopumisen haikeus
31.01.2023 |
Olemme päättäneet miehen kanssa, että perheemme on nyt koossa. Huomaan kuitenkin kuopuksen lähentyessä 2 v ikää, että vauvatavaroista luopuminen tuntuu tuskalliselta. En saa annettua pinnasänkyä eteenpäin, vauvanvaatteet lojuu laatikossa.
Jännitän uutta elämänvaihetta , tekisi mieli juosta mieluummin tuttuun ja turvalliseen vauva-aikaan. Samaan aikaan tiedostan kuitenkin, että en halua uutta vauvaa. Kuinka muut ovat käsitelleet tätä luopumisen tuskaa? Pala kerrallaan?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ilolla laitoin kaiken heti eteenpäin. Vain yksi lapsi, enkä koskaan halunnutkaan kuin yhden. Lapsesta on tullut koko ajan vaan hauskempi kun on kasvanut. On nyt 11 v. ja aivan loistavaa seuraa. Mun suosikki-ihminen koko maailmassa.
Mukava kuulla tällainenkin kokemus. Jäitkö kaipaamaan mitään pikkulapsiajasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kasvaessa niistä luopuu helpommin. Huomaa, että ne on käyneet tarpeettomiksi elämäntilanteen muuttuessa.
Minun lapsi on kohta keski- ikäinen ja vanhempi itsekin, enkä vieläkään ole raaskinut luopua vauvatavaroista. No lapsenlapsille jotain käyttökelpoista on löytynyt. Mulla on ollut tilaa varastoida. Sain vain yhden lapsen, toiveissa oli useampia, joten siksikin ollut vaikeaa luopua.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvaessa niistä luopuu helpommin. Huomaa, että ne on käyneet tarpeettomiksi elämäntilanteen muuttuessa.
Itsekin muistan, että kun kolmosen vauvatavarasta piti luopua, mietin, että vielä yksi joka näitä käyttäisi. Kuitenkin isommat olivat jo niin isoja, että usein ajattelin, että ei se vauva tähän enää sopisi. Elämä oli jo aika helppoa ja meistä tuli mukavuudenhaluisia. Osasin alkaa ottaa huomioon välillä omiakin tarpeita. Kohti uusia haasteita. Vielä on tulossa lasten murrosiät ym.
Jos sulla on tilaa, niin ei kai niistä ole kiire luopua? Annat olla pari vuotta nurkissa, niin kyllä niihin lopulta tuskastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi etä säästä lapsenlapsille?
Ei ole itsestäänselvyys, että lapsenlapsia tulee saamaan.
Olen säilönyt jotakin tavaraa kummallekin omiin "muistolaatikkoihin" . En koe, että kaikkea tarvitsee säästää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että meillä luopumisen tuskaa helpottaa ratkaisevasti tilan puute kotona. Odotan jo, että pääsee pinnasängystä, hoitopöydästä, vauvanvaate-laatikoista ja turhiksi käyneistä vauvanleluista eroon, kunhan kuopus kasvaa. Lapsille tarvitsee kuitenkin aina vain uusia vaatteita, leluja ja harrastustarvikkeita, joten turhiksi käyneistä tavaroista luopuu mielellään.
Kyllä se jossain kohtaa helpottaa. Huomaat, että tavarat lojuu turhina. Mutta toisaalta, jos asia tekee kipeää niin se on hyvä käsitellä pala kerrallaan. Vähitellen luovut vanhasta ja menet kohti uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tavaroista on tullut annettua eteenpäin vuosien aikana mutta olen pitänyt muistona tutin ja suloisen pienet kengät. Lapsi alkaa olemaan jo teini-ikäinen mutta nämä kaksi asiaa olen halunnut säilyttää. Joskus yksin ollessani katselen niitä ja muistelen, millaista arki lapsen kanssa oli silloin joskus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi etä säästä lapsenlapsille?
Meillä anoppi oli hillonnut laatikkokaupalla vanhoja lastenvaatteita ja muuta tavaraa lapsenlapsia varten, eli oli laatikkokaupalla kulahtaneita, tahriintuneita, noin 25 vuotta sitten viimeksi käytettyjä vaatteita ja kuluneita, pölyisiä, hämähäkinseittisiä kalusteita sekä risoja kirjoja ja leluja tarjolla. Kohteliaisuudesta otettiin pari vähiten kulahtanutta ja likaista vaatetta kaappiin, mutta saatiin kyllä käytännössä tehdä jätteidenlajittelu näiden vaatteiden ja tavaroiden osalta anopin puolesta.
Jos haluatte säästää lapsenlapsille, niin pliis, asettukaa sen tuoreen vanhemman saappaisiin ja miettikää, onko niistä puklutahraisista, nukkaisista vaatteista ja risoista, likaisista tavaroista oikeasti mitään iloa ja haluaisitteko sellaisia vauvallenne. Säästäkää mieluummin hyväkuntoista eteenpäin, älkää kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi etä säästä lapsenlapsille?
Jos ensisynnyttäjän keski-ikä on Suomessa tällä hetkellä jotakin 29 vuoden pintaan, niin melkoisesti ehtii vettä virrata ennen kuin tulevat käyttöön. Sitten on jo todennäköisesti aivan toisentyyliset tavarat tarpeellisia, haluttuja ja ajan ohjeiden mukaisia.
Nimimerkillä 27-vuotias esikoisen odottaja, joka ei kyllä halua äitinsä säilöistä mitään muuta kuin korkeintaan ihan yksittäisiä vaatekappaleita. Mitä lie myrkkymuoveja leluissa, vaunut ja rattaat toiminnallisuuksiltaan aivan toisesta maailmasta kuin tämän päivän, vaatteissa kuminauhat hapertuneet olemattomiin ja kaikessa sellainen vuosikymmenten säilömisen pölyisen ummehtunut haju.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on tilaa, niin ei kai niistä ole kiire luopua? Annat olla pari vuotta nurkissa, niin kyllä niihin lopulta tuskastuu.
Näinhän se oikeasti on. Tietty jos on yhtään pihi ihminen, niin se voi helpottaa päätöksentekoa, että mitä uudempi tavara, sitä parempi jälleenmyyntiarvo sillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, ymmärrän tuskan. Minun esikoiseni on jo 19, mutta edelleen on tavaroita, joista en vain ole kyennyt luopumaan. Toki aikaa myöten tuli myös selväksi, että kaikkea ei tosiaankaan voi säästää ja oli vain pakko antaa niitä pois, vaikka kirpaisikin. Mutta vielä on vauvanvaatteita ja joitakin leluja, joista en aio luopua. Paitsi ehkä sitten, jos saan joskus lapsenlapsia ja ne kelpaavat. Mutta en loukkaannu, vaikka eivät kelpaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi etä säästä lapsenlapsille?
Meillä anoppi oli hillonnut laatikkokaupalla vanhoja lastenvaatteita ja muuta tavaraa lapsenlapsia varten, eli oli laatikkokaupalla kulahtaneita, tahriintuneita, noin 25 vuotta sitten viimeksi käytettyjä vaatteita ja kuluneita, pölyisiä, hämähäkinseittisiä kalusteita sekä risoja kirjoja ja leluja tarjolla. Kohteliaisuudesta otettiin pari vähiten kulahtanutta ja likaista vaatetta kaappiin, mutta saatiin kyllä käytännössä tehdä jätteidenlajittelu näiden vaatteiden ja tavaroiden osalta anopin puolesta.
Jos haluatte säästää lapsenlapsille, niin pliis, asettukaa sen tuoreen vanhemman saappaisiin ja miettikää, onko niistä puklutahraisista, nukkaisista vaatteista ja risoista, likaisista tavaroista oikeasti mitään iloa ja haluaisitteko sellaisia vauvallenne. Säästäkää mieluummin hyväkuntoista eteenpäin, älkää kaikkea.
Minä haluan tähän lisäksi vielä muistuttaa, että elastaani hapertuu ajan kanssa, eivätkä elastaania sisältävät vaatteet (kuten nykyään valtaosa vauvojen arkivaatteista on) säily vuosikymmeniä. Tämä tieto helpotti itselläni vauvanvaatekarsintaa; elastaania sisältäviä hyväkuntoisia vaatteita lähipiirin lapsille eteenpäin, muutoin jäi aika vähän säästettävää. Jokunen ihana juhlamekko ja pojan juhla-asu. Ostettuja tai taitavien läheisten neulomia merinovaatteita. Muutama erityinen elastaanirääsy myös tunnesyistä, mutta eihän niitä enää kukaan voi käyttään.
Osa säilöön ja suurin osa eteenpäin. Oli meillä ainakin ideana tässä.
Haikeus on ihan normaali tunne. Yksi aikakausi päättyy ja uusi alkaa. Tsemppiä
Anteeksi kun sanon, mutta onpa monella tapaa etuoikeutettu ns ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kun sanon, mutta onpa monella tapaa etuoikeutettu ns ongelma.
En ihan ymmärrä?
Oli ihanaa saada turha tavara pois nurkista.
Ilolla laitoin kaiken heti eteenpäin. Vain yksi lapsi, enkä koskaan halunnutkaan kuin yhden. Lapsesta on tullut koko ajan vaan hauskempi kun on kasvanut. On nyt 11 v. ja aivan loistavaa seuraa. Mun suosikki-ihminen koko maailmassa.