Työ ja kirjakieli (puhuttaessa)

Kirjakieltä käytetään kirjoittaessa puhekieltä puhuessa

Enpä juuri kiinnitä tuohon huomiota. Enemmän särähtää korviin, kun puhutaan finglishiä tai muuten epäselvää Suomenkieltä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjakieltä käytetään kirjoittaessa puhekieltä puhuessa

Termeissä kirjakieli ja puhekieli itää kuitenkin sekaannuksen siemen. Vaarana on, että niiden ymmärretään myös kertovan, missä termin tarkoittamaa kielimuotoa esiintyy: kirjakieltä kirjoitetussa ja puhekieltä puhutussa kielessä. Näin ei tietenkään ole. Jokainen, joka on joskus esiintynyt muodollisessa puhetilanteessa tai lähettänyt arkisen tekstiviestin, tietää, että kirjakieltä voi myös puhua ja puhekieltä kirjoittaa.

Toivon, että virkailija käyttää selkeää yleiskieltä eikä kovin tuttavallisia ilmaisuja (moi, kiitti jne.).

Vierailija kirjoitti:

Enpä juuri kiinnitä tuohon huomiota. Enemmän särähtää korviin, kun puhutaan finglishiä tai muuten epäselvää Suomenkieltä.

Oliko tuo tahallista? Yhdessä termissä on kaksi virhettä.

Asiallinen yleiskieli ja kokonaiset lauseet. 

Niin? 

Yllä oleva ei ole asiallinen kysymys, Olen senkin kuullut. 

Sulle?

Ei myöskään tuo, kuulin viimeksi viime viikolla ravintolassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä juuri kiinnitä tuohon huomiota. Enemmän särähtää korviin, kun puhutaan finglishiä tai muuten epäselvää Suomenkieltä.

Oliko tuo tahallista? Yhdessä termissä on kaksi virhettä.

Oli ihan tahallista. Thnxbye

Vierailija kirjoitti:

Enpä juuri kiinnitä tuohon huomiota. Enemmän särähtää korviin, kun puhutaan finglishiä tai muuten epäselvää Suomenkieltä.

Opettelepa kirjoittamaan suomen kieltä. Pienellä ja erikseen.

ei kirjakieli ole sama-asia, kuin yleiskieli!

Suullisessa viestinnässä tärkeintä on, että kieli on pääpiirteittäin asiallista ja ymmärrettävää. En itse kiinnitä huomiota murteeseen tai puhekielisiin ilmaisuihin.

Kirjallisessa viestinnässä odotan hyvää ja asiallista yleiskieltä. Mikäli keskustelu tapahtuu tutun asiakaspalvelijan kanssa, on luonnollista, että sävykin muuttuu rennommaksi. Tässä mielestäni pallo on asiakkaalla, joka omalla viestinnällään määrittää sopivan sävyn tuttavallisuuden suhteen.

Nykyään eniten korvaan särähtää radiossa työtään tekevien englanninkieliset lauseen pätkät, ikään kuin suomenkielistä vastinetta ei olisi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään eniten korvaan särähtää radiossa työtään tekevien englanninkieliset lauseen pätkät, ikään kuin suomenkielistä vastinetta ei olisi olemassa.

Mun vanhempi lapsi on 11 ja esim. pelijutuissa käyttää  englanninkielisiä sanoja ja termejä. Kysyn usein häneltä, mikäs joku asia on suomeksi. Yleensä onneksi tietää. Olen sanonut hänelle, että jos ei koskaan pysähdy miettimään, mikä joku jatkuvasti käytettävä sana on omalla kielellä, oman kielen osaaminen kärsii.

Puhuttu kirjakieli kuulostaa aina tönköltä. Jopa vahva murre on paljon mielyttävämmän kuuloista.

Uutisia luetaan kirjakielellä, eipä sitä juuri muulloin kuule, mutta jos sattuisi tulemaan vastaan joka käyttäisi, niin voisi olettaa olevan jokin sellainen erityistapaus ettei osaa tunnistaa sosiaalista kontekstia. 

Meidän alalla on yleistä, että esim. asiakastapaamisissa käytetään puhekieltä ja oikeussalissa kirjakieltä. Kirjalliset "tuotokset" on aina kirjakieltä oli kyseessä sitten sposti tai valitus. 

Tosin tapaamisissakin joutuu käyttämään lakiterminologiaa, mutta se sitten selitetään puhekielelle. 

asianajaja