En jaksa enää.
Lukion ekaa vuotta käyn ja kaikki kaatuu päälle. Takana lapsuuden traumat ja aikuisen saappaisiin hyppy 6-vuotiaana, kun piti suojella äitiä iskältä. Yläasteella sain hyviä numeroita ja silloin tää stressi sentään ajo siihen että harjotteli. Nyt tää stressi ja ahdistus vaan lamaannuttaa ja tekis mieli vaan maata sohvalla tekemättä mitään ja vältellä sitä kokeisiin harjottelua. Tuntuu ettei millään oo mitään väliä. Kumpa joku vois edes hetkeks ottaa tän painon pois mun hartioilta.
Syön säännöllisesti, nukun about 8h yössä ja liikuntaa harrastan 4krt viikko eli ei oo kyse elintavoista. Hengitysharjotukset yms kokeiltu. En meinaa jaksaa huolehtia hygieniasta (mutta suurinpiirtein automaatiolla hoituu) ja jo pelkkä koulussa käynti uuvuttaa niin pahasti, että oon kuin koomassa aina pari tuntia koulun jälkeen.
Kommentit (74)
Kannat nyt taakkaa aiku7sten puolestakin ja se on väärin. Sinunpitäisi saada olla lapsi.
Mene puhumaan ja kertomaan tämä kaikki koulussa jollekin aikuiselle, hoitajalle tai opolle tms ja pyydä saada apua.
Sinun EI pidä suojella vanhempuasi huonoilta juoruilta. Päinvastoin vanhempasi tarvitsevat myös apua ja tämä voi olla se keino, jolla hekin saavat sitä. Se että haet apua itsellesi, antaa vanhemmillesikin mahdollisuuden saada apua.
Pliis, hae apua nyt heti.
T. Lukiolaisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tuli paha mieli puolestasi. Ei tuollaista taakkaa pitäisi lapsen joutua yksin kantamaan. Mene opiskelijahuollon jollekin henkilölle juttelemaan, terkkari tai psykologi saa asioihin vauhtia paremmin kuin kuraattori.
Saat kyllä pyydettyä kannan kirjaukset niin ettei ne huoltajille näy. Mitä tapahtuisi jos äitisi näkisi kannan kirjaukset? Jospa äitisi heräisi ja auttaisi sinua. Apua sinä tarvitset kyllä ennen kuin romahdat kokonaan.
Kaikkea hyvää toivon sinulle.
Äiti romahtais ja särkyis niinku lasi, ihan sirpaleiks. Se taas lisäis mun taakkaa entisestään. Äiti on jo aika vanha, ja melko väsynyt.
ap
Niin ja äiti kertoisi sen mummolle ja mummo taas on sellanen juorukello... Että kohta koko kylä tietää.. Mummo kertois myös mun iskälle (iskän kanssa ei olla oltu väleissä kuuteen vuoteen). Tuo juorukuvio on nähty ennenkin...
ap
Ja nytkin ajattelen, että ihan turhaan työ ootte miusta huolissanne, eihän miulla nyt oikeesti oo mitään hätää.
Just tän takia sen avun saaminen/hakeminen on ihan kauheen vaikeeta
aå
Kultapieni, ei ole sun vastuulla huolehtia äidistäsi ja hänen tunteistaan. Hänen pitäisi huolehtia susta. Hae itsellesi apua. Olet kaiken hyvän arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kannat nyt taakkaa aiku7sten puolestakin ja se on väärin. Sinunpitäisi saada olla lapsi.
Mene puhumaan ja kertomaan tämä kaikki koulussa jollekin aikuiselle, hoitajalle tai opolle tms ja pyydä saada apua.
Sinun EI pidä suojella vanhempuasi huonoilta juoruilta. Päinvastoin vanhempasi tarvitsevat myös apua ja tämä voi olla se keino, jolla hekin saavat sitä. Se että haet apua itsellesi, antaa vanhemmillesikin mahdollisuuden saada apua.
Pliis, hae apua nyt heti.
T. Lukiolaisen äiti
Miun äiti on melko vanhan kansan ihminen, eikä miun voimavarat tällä hetkellä riitä tappelemaan äitiä sinne avun piiriin... Äiti kyllä pärjäilee suurinpiirtein. Ei se mihinkään terapiaan menis vaikka pakottais
ap
Vierailija kirjoitti:
Kultapieni, ei ole sun vastuulla huolehtia äidistäsi ja hänen tunteistaan. Hänen pitäisi huolehtia susta. Hae itsellesi apua. Olet kaiken hyvän arvoinen.
Tää tuntuu niin oudolta kun joku sanoo noin, kun ei kukaan oo ikinä sanonu tollein miulle. Toki miul on maailman parhaat kaverit ympärillä, mutta että joku aikuinen sanoo noin...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tuli paha mieli puolestasi. Ei tuollaista taakkaa pitäisi lapsen joutua yksin kantamaan. Mene opiskelijahuollon jollekin henkilölle juttelemaan, terkkari tai psykologi saa asioihin vauhtia paremmin kuin kuraattori.
Saat kyllä pyydettyä kannan kirjaukset niin ettei ne huoltajille näy. Mitä tapahtuisi jos äitisi näkisi kannan kirjaukset? Jospa äitisi heräisi ja auttaisi sinua. Apua sinä tarvitset kyllä ennen kuin romahdat kokonaan.
Kaikkea hyvää toivon sinulle.
Äiti romahtais ja särkyis niinku lasi, ihan sirpaleiks. Se taas lisäis mun taakkaa entisestään. Äiti on jo aika vanha, ja melko väsynyt.
ap
Ei, ei äitisi särkyisi, joshakisit apua.
Äitisi tarvitsee itsekin apua ja kun nämä asiat tulevat päivänvaloon, hän olisi vapaa hakemaan ja saamaan apua.
Todennäköisesti äiti ei uskalla hakea apua itselleen, kun kuvittelee, että siitä olisi haittaa sinulle! Todella moni äiti yrittää kestää kamalassa parisuhteessa, koska luulee, että perheen hajoaminen olisi pahaksi lapselle. Oikeastihan äiti on väärässä ja sinäkin kärsit.
Muuten tiesitkö, että perheissä, joissa toinen vanhempi on väkivaltainen toista vanhempaa kohtaan, myös lapsi on aina perheväkivallan uhri, se on julmaa henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Äitisi ja sinä tarvitsette kumpikin ulkopuolisen apua, salailusta on nimenomaan haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tuli paha mieli puolestasi. Ei tuollaista taakkaa pitäisi lapsen joutua yksin kantamaan. Mene opiskelijahuollon jollekin henkilölle juttelemaan, terkkari tai psykologi saa asioihin vauhtia paremmin kuin kuraattori.
Saat kyllä pyydettyä kannan kirjaukset niin ettei ne huoltajille näy. Mitä tapahtuisi jos äitisi näkisi kannan kirjaukset? Jospa äitisi heräisi ja auttaisi sinua. Apua sinä tarvitset kyllä ennen kuin romahdat kokonaan.
Kaikkea hyvää toivon sinulle.
Äiti romahtais ja särkyis niinku lasi, ihan sirpaleiks. Se taas lisäis mun taakkaa entisestään. Äiti on jo aika vanha, ja melko väsynyt.
ap
Ei, ei äitisi särkyisi, joshakisit apua.
Äitisi tarvitsee itsekin apua ja kun nämä asiat tulevat päivänvaloon, hän olisi vapaa hakemaan ja saamaan apua.
Todennäköisesti äiti ei uskalla hakea apua itselleen, kun kuvittelee, että siitä olisi haittaa sinulle! Todella moni äiti yrittää kestää kamalassa parisuhteessa, koska luulee, että perheen hajoaminen olisi pahaksi lapselle. Oikeastihan äiti on väärässä ja sinäkin kärsit.
Muuten tiesitkö, että perheissä, joissa toinen vanhempi on väkivaltainen toista vanhempaa kohtaan, myös lapsi on aina perheväkivallan uhri, se on julmaa henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Äitisi ja sinä tarvitsette kumpikin ulkopuolisen apua, salailusta on nimenomaan haittaa.
Kyllähän mä tän tavallaan tiedän... Mulla ei vaan oo senkään vertaa voimia sanoa sitä ääneen, että tarvitsen apua....
Ja kun takaraivossa kytee se, että nythän kaikki on ihan hyvin kun vanhemmat eros, kukaan ei huuda ja on katto pään päällä... Vaikka eihän mikään oikeesti oo hyvin
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja nytkin ajattelen, että ihan turhaan työ ootte miusta huolissanne, eihän miulla nyt oikeesti oo mitään hätää.
Just tän takia sen avun saaminen/hakeminen on ihan kauheen vaikeeta
aå
Tuo johtuu siitä, että olet kasvanuy väkivallan keskellä ja joutunut kantamaan vastuuta, joka ei sinulle kuulu. Sinä ansaitset hyvän elämän. Olen pahoillani, että olet epäreilusti saanut huonon lapsuuden. Tästä eteenpäin olet onneksi niin iso, että osaat pyytää ulkopuolisilta apua itsellesi. Ansaitset sen! Tee se heti.
Kirjoita nyt heti tänne:
https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/las…
Tai tänne:
Ja mä vaan koko ajan hoen ittelleni, että kasva nyt aikuiseks ja hae apua. Ja tunnen itteni ihan kamalaks ihmiseks, kun ei oo voimia mennä avun piiriin.
ap
Voitko vaihtaa päivälukiosta iltalukioon? Siellä tarvii suorittaa vaan 44 kurssia 😃
Vierailija kirjoitti:
Ja mä vaan koko ajan hoen ittelleni, että kasva nyt aikuiseks ja hae apua. Ja tunnen itteni ihan kamalaks ihmiseks, kun ei oo voimia mennä avun piiriin.
ap
Kirjoita noihin chatteihin. Ne on tarkoitettu nuorille. Siellä ei tarvitse olla aikuinen, vaan siellä on aikuisia, jotka osaavat olla lapsen tukena.
Olet oikeassa siinä, että olet vielä lapsi ja nuori, eikä sinun edes kuulu olla vielä aikuinen! Siksi noista chateista saa aikuisen tukea. Kokeile niitä.
Vierailija kirjoitti:
Voitko vaihtaa päivälukiosta iltalukioon? Siellä tarvii suorittaa vaan 44 kurssia 😃
Meijän lukiossa ei oo iltalukiota, valitettavasti... Vaan ne aikuiset jotka lukiota suorittaa, käy meijän nuorten kanssa samoilla oppitunneilla... Ja siitäkös haloo nousis kun sukulaiset sais iltalukiosta tietää...
ap
Huhhuh... Olet kyllä aivan liian nuorena joutunut käymään läpi liian rankkoja asioita ja vieläpä yksin.
Ja sitten KUN menen avun piiriin ni mua pelottaa, että mä murrun ja kerron kaiken... Siis ihan kaiken...
Mut ajattelin nyt joka tapauksessa laittaa kuraattorille viestiä ja kysyä saanko tulla juttelemaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten KUN menen avun piiriin ni mua pelottaa, että mä murrun ja kerron kaiken... Siis ihan kaiken...
Mut ajattelin nyt joka tapauksessa laittaa kuraattorille viestiä ja kysyä saanko tulla juttelemaan.
ap
Hyvä, että menet avun piiriin. Murtuminen ehkä tulee, mutta haittaako se?
Kun pääset juttelemaan aikuiselle, anna kaiken tulla ja ainna se taakka hetkeksi ammattilaisen harteille.
Mä huolehdin kans tosi paljon omasta äidistä aikoinaan, että se ei varmasti sais tietää ettei kaikki ole hyvin. Sitä aatteli että sitä pitää suojella, ei se kestäisi. Viimeiseen asti yritin ettei kuraattori sanoisi sille mitään.
Mutta se oli jälkikäteen ajatellen ihan ylimitoitettu pelko, ja jotenkin ajattelisin että sullakin voi olla. Minut huostaanotettiin ja selvisi se siitäkin, vaikka olin täysin varma että se särkyisi. Selvisin itekin.
Ei kukaan muukaan jaksa opiskella. Se on raskaampaa kuin mikään työ.