Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää.
Uupunut`
30.01.2023 |
Lukion ekaa vuotta käyn ja kaikki kaatuu päälle. Takana lapsuuden traumat ja aikuisen saappaisiin hyppy 6-vuotiaana, kun piti suojella äitiä iskältä. Yläasteella sain hyviä numeroita ja silloin tää stressi sentään ajo siihen että harjotteli. Nyt tää stressi ja ahdistus vaan lamaannuttaa ja tekis mieli vaan maata sohvalla tekemättä mitään ja vältellä sitä kokeisiin harjottelua. Tuntuu ettei millään oo mitään väliä. Kumpa joku vois edes hetkeks ottaa tän painon pois mun hartioilta.
Syön säännöllisesti, nukun about 8h yössä ja liikuntaa harrastan 4krt viikko eli ei oo kyse elintavoista. Hengitysharjotukset yms kokeiltu. En meinaa jaksaa huolehtia hygieniasta (mutta suurinpiirtein automaatiolla hoituu) ja jo pelkkä koulussa käynti uuvuttaa niin pahasti, että oon kuin koomassa aina pari tuntia koulun jälkeen.
Kommentit (74)
Kuulostaa siltä, että siulle tekis hyvää ihan kunnon terapia, joka on pakko käydä loppuun. Ja sellainen terapeutti, joka ei usko, kun sanot kaiken olevan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin väärin... Ja kun sä et oo ainoa, joka on samankaltaisessa tilanteessa
Kijoitit, ettet voi vanhempiesi ja kyläläisten vuoksi hakea apua tilanteeseesi. Ymmärrän huolesi, mutta aina voit myös kertoa sen saman asian hoitohenkilökunnalle ja pyytämään salassapitoa. Vaikutat järkevältä ja liiankin vastuuntuntoiselta, joten kuvittelisin että osaat esittää asiassa järkevästi ja perustellen.
Muistan itse 17 vuotiaana hakeneeni apua nuorisolle suunnatusta terapia-avusta ja ihan rauhassa sain käydä siellä vanhempieni tietämättä. Se oli nuoruuteni yksi viisain päätös, jolla todennäköisesti varjelin itseäni pahemmilta romahduksilta. Lopulta äitini kutsuttiin keskustelemaan ja peloistani huolimatta äitini ymmärsi. Mitään dramaattista ei tapahtunut.
Kaikella kunnoituksella sinua kohtaan suosittelen luottamaan asiantuntija-apuun. Jos jäät liikaa pyörittämään asioita vain omalta kannaltasi jää sinulta tietämättä kaikki se hyvä, jota asiantuntijat sinulle pystyisivät antamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tai sit tää uupuminen on vaan mun syytä ja ei mulla mitään ongelmia oikeasti ole, vaan kuvittelen kaiken. Mitä mä valitan kun on katto pään päällä ja vettä tulee hanasta.
Oon siis kuraattorille aikoinaan puhunut, mutta se meni siihen että vakuuttelinkin kuraattoria siitä että miulla on kaikki hyvin.... En osannu puhua tarpeeks rehellisesti ja kun kuraattori jatkuvasti korosti sitä, että tää on vapaaehtoista, niin siihen loppu ne käynnit.
ap
Niin tuttua tuokin. Kuuluu osaksi siihen, että on pakotettu kantamaan liian suurta vastuuta ja mahdollisesti vielä kotona syylllistetty päälle. Sen seurauksena ikään kuin itse tekee päätöksen, missä omalle väsymykselle ja pahanolontunteille ei ole oikeutta, koska maailmalla kärsitään nälänhädästä, sodista, köyhyydestä ja pakkoavioliitoista.
Minä ajoin itseni siihen pisteeseen, että aloin haaveilla syövästä, jonka takia minulla olisi hyvä syy jäädä kaikesta sivuun. Eikö ole aivan sairasta näin kun sen aukikirjoittaa?
Jos menee esim koulukuraattorilla tai kouluterveydenhuoltoon juttelemaan, tuleeko siitä merkintä omakantaan tai johonkin, josta miun äiti pystyy sen näkemään?
aå
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sit tää uupuminen on vaan mun syytä ja ei mulla mitään ongelmia oikeasti ole, vaan kuvittelen kaiken. Mitä mä valitan kun on katto pään päällä ja vettä tulee hanasta.
Oon siis kuraattorille aikoinaan puhunut, mutta se meni siihen että vakuuttelinkin kuraattoria siitä että miulla on kaikki hyvin.... En osannu puhua tarpeeks rehellisesti ja kun kuraattori jatkuvasti korosti sitä, että tää on vapaaehtoista, niin siihen loppu ne käynnit.
ap
Niin tuttua tuokin. Kuuluu osaksi siihen, että on pakotettu kantamaan liian suurta vastuuta ja mahdollisesti vielä kotona syylllistetty päälle. Sen seurauksena ikään kuin itse tekee päätöksen, missä omalle väsymykselle ja pahanolontunteille ei ole oikeutta, koska maailmalla kärsitään nälänhädästä, sodista, köyhyydestä ja pakkoavioliitoista.
Minä ajoin itseni siihen pisteeseen, että aloin haaveilla syövästä, jonka takia minulla olisi hyvä syy jäädä kaikesta sivuun. Eikö ole aivan sairasta näin kun sen aukikirjoittaa?
Mä oon haaveillu jo lapsena, että sairastuisin vakavasti just esim syöpän tai joutuisin onnettomuuteen... Koska ehkä sitten joku huolehtis musta ja ei tartteis mennä kouluun.. Sairaaltahan se kuulostaa kun aukikirjoittaa mutta... ei niille ajatuksille minkään voi.
ap
Burnout, aika varmasti se...höllää liikunnasta jos kovin rankkaa(en tarkoita, että lopetat)vaan kevennät esim. 3x sali ja käyt rauhallisilla kävelyillä. Ei parane kuin levolla(siitä muusta arjesta). Mut irtisanottiin ja se oli siunaus. Ainakin 16 viikkoa kesti ennenkuin valoa tunnelinpäässä. Opiskelukin uuvuttaa siinä missä työkin saatika työ siihen päälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
% kirjoitti:
Burnout, aika varmasti se...höllää liikunnasta jos kovin rankkaa(en tarkoita, että lopetat)vaan kevennät esim. 3x sali ja käyt rauhallisilla kävelyillä. Ei parane kuin levolla(siitä muusta arjesta). Mut irtisanottiin ja se oli siunaus. Ainakin 16 viikkoa kesti ennenkuin valoa tunnelinpäässä. Opiskelukin uuvuttaa siinä missä työkin saatika työ siihen päälle...
Hölläisin, mutta kun pää ei kestä kasassa ilman urheilua... Ja kun tähän päälle lisätään syömishäiriötausta niin onhan tää aika rankka kokonaisuus näin nuorelle...
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos menee esim koulukuraattorilla tai kouluterveydenhuoltoon juttelemaan, tuleeko siitä merkintä omakantaan tai johonkin, josta miun äiti pystyy sen näkemään?
aå
Vaikka menisi kantaan, niin voit pyytää, ettei kirjausta näy huoltajille. Uskoisin, että ikäsi puolesta sinun tahtoasi kunnioitetaan, kun vaan perustelet järkevästi.
https://www.kanta.fi/alaikaisen-puolesta-asiointi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sit tää uupuminen on vaan mun syytä ja ei mulla mitään ongelmia oikeasti ole, vaan kuvittelen kaiken. Mitä mä valitan kun on katto pään päällä ja vettä tulee hanasta.
Oon siis kuraattorille aikoinaan puhunut, mutta se meni siihen että vakuuttelinkin kuraattoria siitä että miulla on kaikki hyvin.... En osannu puhua tarpeeks rehellisesti ja kun kuraattori jatkuvasti korosti sitä, että tää on vapaaehtoista, niin siihen loppu ne käynnit.
ap
Niin tuttua tuokin. Kuuluu osaksi siihen, että on pakotettu kantamaan liian suurta vastuuta ja mahdollisesti vielä kotona syylllistetty päälle. Sen seurauksena ikään kuin itse tekee päätöksen, missä omalle väsymykselle ja pahanolontunteille ei ole oikeutta, koska maailmalla kärsitään nälänhädästä, sodista, köyhyydestä ja pakkoavioliitoista.
Minä ajoin itseni siihen pisteeseen, että aloin haaveilla syövästä, jonka takia minulla olisi hyvä syy jäädä kaikesta sivuun. Eikö ole aivan sairasta näin kun sen aukikirjoittaa?
Mä oon haaveillu jo lapsena, että sairastuisin vakavasti just esim syöpän tai joutuisin onnettomuuteen... Koska ehkä sitten joku huolehtis musta ja ei tartteis mennä kouluun.. Sairaaltahan se kuulostaa kun aukikirjoittaa mutta... ei niille ajatuksille minkään voi.
ap
Voi, rakas lapsi, siinähän ne avainsanat tulivat. Juuri tuon takia sinun olisi niin tärkeä päästä avun piiriin. Vallankin kun osaat itsereflektoida noin taitavasti, itse olin aivan pihalla ikäisenäsi. Pahimmillaan, kun yrität vain selviytyä yksin, sinusta tulee kaltaiseni, joka ajoi pois sen ainoa tahon, joka minusta yritti huolehtia. Asiat olivat menneet omassa mielessäni jo niin pahasti solmuun, etten enää osannut antaa itselleni mitään hyvää. Nyt näitä asioita sitten opetellaan näin kypsemmällä iällä.
Tiedän tasan tarkkaan sen tunteen, kun vain toivoo, että tulisi joku, ottaisi hetkeksi kaikki taakat harteilta ja antaisi nukkua hetken. Murehtimatta ja ajattelematta yhtään mitään. Voi kunpa voisin auttaa sinua jotenkin.
Ja lisäks mua pelottaa, että musta tehdään lastensuojeluilmoitus, jos kertoisin kaiken jollekkin ammattilaiselle... Ja siitäkös tilanne vasta pahenisi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat tosi hienosti, ja olet selvästi syvällisesti ajatteleva ihminen. Hae ihmeessä apua ja ennen kaikkea ole itsellesi armollinen. Lukio on kova koulu jo pelkän työmäärän takia saati jos on haluaa hyviä tuloksia. Vähempikin riittää.
Kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat tosi hienosti, ja olet selvästi syvällisesti ajatteleva ihminen. Hae ihmeessä apua ja ennen kaikkea ole itsellesi armollinen. Lukio on kova koulu jo pelkän työmäärän takia saati jos on haluaa hyviä tuloksia. Vähempikin riittää.
Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos! Yläasteella sain kehuja juurikin siitä, että osaan kirjottaa tosi syvällisesti ja se multa onnistuukin. Mut sit kun yritän ilmasta itteäni suullisesti, esim kuraattorille, niin ei ookkaan enää niin helppoa..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäks mua pelottaa, että musta tehdään lastensuojeluilmoitus, jos kertoisin kaiken jollekkin ammattilaiselle... Ja siitäkös tilanne vasta pahenisi...
ap
Ymmärrän tän pelon, mutta jos tilanne vaatis lastensuojelun puuttumista, niin se todennäköisesti olisi ihan aiheellista.
Voi kun tuli paha mieli puolestasi. Ei tuollaista taakkaa pitäisi lapsen joutua yksin kantamaan. Mene opiskelijahuollon jollekin henkilölle juttelemaan, terkkari tai psykologi saa asioihin vauhtia paremmin kuin kuraattori.
Saat kyllä pyydettyä kannan kirjaukset niin ettei ne huoltajille näy. Mitä tapahtuisi jos äitisi näkisi kannan kirjaukset? Jospa äitisi heräisi ja auttaisi sinua. Apua sinä tarvitset kyllä ennen kuin romahdat kokonaan.
Kaikkea hyvää toivon sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat tosi hienosti, ja olet selvästi syvällisesti ajatteleva ihminen. Hae ihmeessä apua ja ennen kaikkea ole itsellesi armollinen. Lukio on kova koulu jo pelkän työmäärän takia saati jos on haluaa hyviä tuloksia. Vähempikin riittää.
Kaikkea hyvää sinulle!Kiitos! Yläasteella sain kehuja juurikin siitä, että osaan kirjottaa tosi syvällisesti ja se multa onnistuukin. Mut sit kun yritän ilmasta itteäni suullisesti, esim kuraattorille, niin ei ookkaan enää niin helppoa..
ap
Voit kirjoittaa myös oppilashuollolle viestin asiasta. Saat tarkemmin mietittyä mitä haluat kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat tosi hienosti, ja olet selvästi syvällisesti ajatteleva ihminen. Hae ihmeessä apua ja ennen kaikkea ole itsellesi armollinen. Lukio on kova koulu jo pelkän työmäärän takia saati jos on haluaa hyviä tuloksia. Vähempikin riittää.
Kaikkea hyvää sinulle!Kiitos! Yläasteella sain kehuja juurikin siitä, että osaan kirjottaa tosi syvällisesti ja se multa onnistuukin. Mut sit kun yritän ilmasta itteäni suullisesti, esim kuraattorille, niin ei ookkaan enää niin helppoa..
ap
Ehkä voisit kirjoittaa kuraattorille tilanteestasi. Sitten voi olla helpompi jutella. Itsellenkin kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tuli paha mieli puolestasi. Ei tuollaista taakkaa pitäisi lapsen joutua yksin kantamaan. Mene opiskelijahuollon jollekin henkilölle juttelemaan, terkkari tai psykologi saa asioihin vauhtia paremmin kuin kuraattori.
Saat kyllä pyydettyä kannan kirjaukset niin ettei ne huoltajille näy. Mitä tapahtuisi jos äitisi näkisi kannan kirjaukset? Jospa äitisi heräisi ja auttaisi sinua. Apua sinä tarvitset kyllä ennen kuin romahdat kokonaan.
Kaikkea hyvää toivon sinulle.
Äiti romahtais ja särkyis niinku lasi, ihan sirpaleiks. Se taas lisäis mun taakkaa entisestään. Äiti on jo aika vanha, ja melko väsynyt.
ap
Tai sit tää uupuminen on vaan mun syytä ja ei mulla mitään ongelmia oikeasti ole, vaan kuvittelen kaiken. Mitä mä valitan kun on katto pään päällä ja vettä tulee hanasta.
Oon siis kuraattorille aikoinaan puhunut, mutta se meni siihen että vakuuttelinkin kuraattoria siitä että miulla on kaikki hyvin.... En osannu puhua tarpeeks rehellisesti ja kun kuraattori jatkuvasti korosti sitä, että tää on vapaaehtoista, niin siihen loppu ne käynnit.
ap