Mikä olisi hyvä kertaluontoinen ravintovalmennus?

Minusta ruokasuhteessa olisi hyvä olla tilaa myös joustavuudelle. Jos arki perustuu hyvin tarkasti määriteltyyn ruokavalioon ja herkkuja syödään vain silloin tällöin niin sanottuna ”herkkuiltana” ja silloin paljon kerralla, voi se helposti ylläpitää aika mustavalkoista suhdetta ruokaan.

Varsinkin jos liikkuu ja urheilee erittäin paljon, itselleen voisi ihan hyvin sallia välillä myös jonkin pienen herkun ihan tavallisessa arjessa. Vaikka jälkiruoaksi sellaisen jutun, jota kaupassa joskus huomaa haaveilevansa.

Vierailija kirjoitti:

Jessica Reiman, koodi-valmennus

Ne ihan ensimmäiset oli hyviä, missä Jessica itse esim. vastaili kysymyksiin. Tunsi olevansa hänen henkilökohtaisessa valmennuksessa. Nyt siellä vastailee joku tiimi, jonka vastaukset on lähinnä, että kysytäänpä Jessicalta. Nämä Koodit on paisuneet liikaa ja niihin on tullut rahastuksen maku. Joka sitten taas näkyy kyllä Jessican ökyelämäntapana, niinkuin monella muullakin muka influensserillä, silikonitisseineen ja vuittoineineen. Mutta jos haluaa tällaista tukea, niin ok.

Vierailija kirjoitti:

Elämäntaparemonttiin ei mitään rahastajia tarvita.

You tube täynnä elämäntaparemonttisisältöä suomeksi ja englanniksi. Kannattaa aloittaa sieltä, itse en maksaisi mistään mutta toki ongelmat ja ihmiset ovat erilaisia. Jokin pienikin muutos voi olla askel parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Kolesterolin mittaus, hyvässä lykyssä ylittää statiinirajan, se kyllä pistää uusiksi.

Kaikilla normaaleilla ihmisillä kolesterolit ovat yli statiinirajan. Lääketehtaat määrittävät sen rajan. Kolesteroli ei ole mikään ongelma terveelle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ruokasuhteessa olisi hyvä olla tilaa myös joustavuudelle. Jos arki perustuu hyvin tarkasti määriteltyyn ruokavalioon ja herkkuja syödään vain silloin tällöin niin sanottuna ”herkkuiltana” ja silloin paljon kerralla, voi se helposti ylläpitää aika mustavalkoista suhdetta ruokaan.

 

Varsinkin jos liikkuu ja urheilee erittäin paljon, itselleen voisi ihan hyvin sallia välillä myös jonkin pienen herkun ihan tavallisessa arjessa. Vaikka jälkiruoaksi sellaisen jutun, jota kaupassa joskus huomaa haaveilevansa.

Tottakai. Toiset vaan huomaa että sama rutiini on vaivaton, kaikki yllykkeet vain tipahtavat pois kun tasainen kylläisyys saavutetaan. Siis että voit helposti lykätä ateriaa tai jättää sen pois koska ei tule mitään herkkuhimoja. Tähän nämä ketot perustuvat. Ruoka kyllä maistuu mutta siihen ei liity enää tunnekoukkua. Entiset herkut alkavat jopa ihmetyttää, inhottaakin.

On paljon heitä joilla ei ole kovin intohimoista suhdetta mihinkään yleisesti ihanana herkkuna pidettyyn, joten näiden lopullinen jättäminen ei ole iso juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ruokasuhteessa olisi hyvä olla tilaa myös joustavuudelle. Jos arki perustuu hyvin tarkasti määriteltyyn ruokavalioon ja herkkuja syödään vain silloin tällöin niin sanottuna ”herkkuiltana” ja silloin paljon kerralla, voi se helposti ylläpitää aika mustavalkoista suhdetta ruokaan.

 

Varsinkin jos liikkuu ja urheilee erittäin paljon, itselleen voisi ihan hyvin sallia välillä myös jonkin pienen herkun ihan tavallisessa arjessa. Vaikka jälkiruoaksi sellaisen jutun, jota kaupassa joskus huomaa haaveilevansa.

Tottakai. Toiset vaan huomaa että sama rutiini on vaivaton, kaikki yllykkeet vain tipahtavat pois kun tasainen kylläisyys saavutetaan. Siis että voit helposti lykätä ateriaa tai jättää sen pois koska ei tule mitään herkkuhimoja. Tähän nämä ketot perustuvat. Ruoka kyllä maistuu mutta siihen ei liity enää tunnekoukkua. Entiset herkut alkavat jopa ihmetyttää, inhottaakin.

On paljon heitä joilla ei ole kovin intohimoista suhdetta mihinkään yleisesti ihanana herkkuna pidettyyn, joten näiden lopullinen jättäminen ei ole iso juttu.

Edellinen viesti viittasikin osittain hyvinvointivalmentajaan, josta tässä ketjussa paljon on puhuttu.

Sannilla todella vaikuttaa olevan melko vinoutunut suhde ruokaan ja liikuntaan. Kyllähän hän tietää, mitä salilla tekee, mutta ruokapuoli ei missään nimessä vakuuta. Juuri puhui mealpreppauksen tärkeydestä ja jälleen kerran päivittäin syö makaroonia-kasviksia-jauhelihaa. Hänellä on hyvin voimakkaana ajatus, että ”ruoka on vain polttoaine”, näkemättä kuitenkaan ruokailun laajempaa merkitystä. Jossain postauksessa kertoi, miten joskus hänen omiin eväisiin suhtaudutaan/suhtauduttiin ja söi niitä vessassa itkien. Ei kylässä syöminen tarkoita, että siellä on syötävä herkkuja. Voi kieltäytyä tai syödä vain vähän. Mutta tällainen oman syöminen pakonomainen rajoittaminen ei vain voi johtaa hyvään lopputulokseen ja en tällaisella esimerkillä häneltä valmennusta ostaisi. Lisäksi itseäni häiritsee mainoksissa käyttämänsä ateriakuvat, jotka on selvästi tehty tekoälyllä.