Paremmuudentuntoinen ystävä
Olen havahtunut siihen, että hyvä ystäväni pitää itseään parempana kuin minua. Se tulee ilmi pienissä asioissa ja kommenteissa, vaikea kuvailla. Hän esimerkiksi lahjoittaa minulle hyväntekeväisyysmielessä vanhoja, rumia vaatteitaan, vaikka minulla on oikeasti isompi palkkakin kuin hänellä. Hän manslpeinaa (naisena) minulle asioita, joista tiedän työni takia paljon enemmän kuin hän. Antaa ihonhoitovinkkejä, vaikka minulla esim ei ole finnejä ja hänellä on. Tällaista. Muutoin hän on ihan hyväntahtoinen ja vilpitön ihminen, mutta tällaisella pikkumausteella. Eihän tämä ystävyyttä kaada, mutta kärsin siitä, etten osaa ns pitää puoliani näissä tilanteissa. En osaa esim yllättävän ja täysin ihmeellisen kommentin kohdalla reagoida mitenkään ja ehkä se ylläpitää käsitystä, että en jotain asiaa tiennytkään. Tämä on kestänyt vuosia eli ongelmaa ei ole helppoa ratkaista. Miten päästä eroon tästä oudosta roolista, johon olen ystävyydessä ajautunut?
Kommentit (2)
Etsin tänään mietelausetta ystävyydestä vuonna 1952 julkaistusta mietelausekirjasta. Hyytäviä mietelauseita, mutta ap:lle ehkä sopivia?
Ystävät ovat yhtä vaarallisia kuin viholliset.
Vaatimattominkin ihminen pitää itseään suuremmassa arvossa kuin paras ystävänsä.
Useimpien ihmisten ystävyys on vain valmistautumista vihollisuuteen.
Joka tahtoo pysyvän ystävän, menköön hautausmaalle.
Jokainen ystävä pitää korkeimpana nautintonaan sanoa toiselle totuus-totuuden kuulemisesta ei hänellä sensijaan ole mitään erikoista iloa.
Ei siihen auta kuin sanoa hänelle suoraan asiasta.