Minkähänlainen lapsestani mahtaa tulla? :(

Surettaa lapseni puolesta, kun oon ihan sippi ja väsynyt tähän elämään (=masennus?) ja tuntuu, että puran kaiken pahan olon lapseeni.

Mulla on 3,5-vuotias maailman ihanin pellavapää, mutta uhmaikä, vuorotyö sekä vaikeudet parisuhteessa hankaloittavat elämää aika lailla. Olen huolissani lapsestani, en enää tiedä minkä vois laittaa normaalin uhmaiän piikkiin ja mikä on epänormaalia? Poika on levoton iltaisin, nukkumaan meno on yhtä tuskaa; nukuttaminen kestää parikin tuntia ja sitten yölläkin itkeskellään vähän väliä. Lisäksi hän sanoo joskus, että minulla on paha olla, haluan pois täältä...? Olemme muutama kuukausi sitten muuttaneet ja hän vieläkin ikävöi vanhaa kotia, sanoo, että tämä on paha koti! Kamalaa, jos olen jotenkin tuhonnut lapseni eväät hyvään elämään! :´(

Koskaan en ole lasta lyönyt; huudan ja raivoan sitäkin enemmän.

Elämä on koetellut perhettämme lapsen syntymän jälkeen julmalla tavalla, tuntuu, ettemme ole eläneet onnellista aikaa lainkaan. Ihme, että olemme vielä yhdessä!

Miten tästä voisi selvitä eteen päin? En ole psykologiaa lukenut, mutta onkohan lapsellemme jo tapahtunut jotain korjaamatonta, voiko tällaisessa perheessä kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi?