Kyläyhdistyksen talkoot
Taas olisi kylämme kyläyhdistys järjestämässä seuratalon remonttia talkootyöllä, johon tietty oletetaan koko kylän osallistuvan, oli sitä aikaa tai ei. Kyseessä on suht pieni kylä, jossa kyllä heti huomataan, mikäli joku jättää osallistumatta. Sitten seuraa kuittailua siitä, kuinka jotkut eivät ajattele lasten tulevaisuutta, eivät halua olla mukana pitämässä kylää elävänä jne.
Minä en vain jaksa! Työpäivän jälkeen kaikki vapaa-aika menee lasten hoitoon, läksyjen tekoon, harrastuksiin kuljettamiseen ja kotitöihin. Myös omat ikääntyvät vanhemmat tarvitsevat apua. Sen lisäksikö pitäisi vielä ehtiä ja jaksaa talkootöitä viikonloppuisin? Viedä pienimmät lapset hoitoon, että pääse itse kylätalolle nikkaroimaan? Jotkut pienimuotoiset kevätsiivoustalkoot nyt vielä menee, mutta tuommoinen isompi remontti vie jo tosi paljon aikaa.
Onko muualla vielä tämmöistä ja miten te perheelliset työssäkäyvät ihmiset suhtaudutte näihin kylätalkoihin? Ymmärrän kyllä, että monet harrastustoiminnat ja monet muutkin tärkeät asiat hoituvat talkoovoimin ja ymmärrän, että joitain ketuttaa muiden siipeily. Siksi podenkin niin huonoa omaatuntoa kun en millään jaksaisi nyt mitään ylimääräistä työtä.
Kommentit (8)
25v olen ollut mukana yhdistyksessä aktiivina, ja pois ei pääse. Valitettavasti. Vapaaehtoisia ei löydy, joten me muutamat joudumme aina tekemään kaiken. Lapset ovat mukana, tai sitten jossain hoidossa. Työvuoroja joutuu järjestelemään, ja kalenteria vahtimaan, että pystyy osallistumaan viikonloppukoulutuksiin.
Parhaimmillaan on kivaa ja palkitsevaa, pahimmillaan kahlitsevaa ja uuvuttavaa.
Mutta eipä kukaan muu tee, jos en minä tee. Vapaaehtoisia ei muutenkaan meinaa löytyä mihinkään, vanhempainyhdistys joutui lopettamaan toimintansa, kun ei ollut vapaaehtoisia. Paikallinen urheiluseura ajettiin alas, kun ei ollut vapaaehtoisia. Jopa poliittiset alaosastot ovat joutuneet lopettamaan/liittymään naapuriosastoihin, kun ei vaan ole vapaaehtoisia.
Et vain mene. Tai jos se tuntuu liian vaikealta, menet yhden päivän loppupuolella kun remonttia tehdään enää max pari tuntia. Voivottelet siellä miten kiinni olet vanhan ja sairaan äitisi hoitamisessa. Ja seuraavina päivinä et enää vaan millään ehdi vaikka haluaisit...
Nyt pidät pääsi kylmänä etkä mene. Ei siitä mitään kruunua saa vaikka uhraisi koko terveytensä siihen hulluuteen.
Oli yksi elämäni parhaita päätöksiä lopettaa kyläyhdistysnöyristely ja myös turha yhteydenpito kyläläisiin, jotka elävät ennemmin juoruista kuin leivästä.
Et ole niille mitään velkaa. Perheellesi olet velkaa jaksavan vanhemman.
Jos tiedät moneltako siellä makkaraa paistetaan, menet lapsinesi siihen saakka ja näyttelet yllättynyttä että työt onkin jo tehty. Niin moni tekee.
Vierailija kirjoitti:
25v olen ollut mukana yhdistyksessä aktiivina, ja pois ei pääse. Valitettavasti. Vapaaehtoisia ei löydy, joten me muutamat joudumme aina tekemään kaiken. Lapset ovat mukana, tai sitten jossain hoidossa. Työvuoroja joutuu järjestelemään, ja kalenteria vahtimaan, että pystyy osallistumaan viikonloppukoulutuksiin.
Parhaimmillaan on kivaa ja palkitsevaa, pahimmillaan kahlitsevaa ja uuvuttavaa.
Mutta eipä kukaan muu tee, jos en minä tee. Vapaaehtoisia ei muutenkaan meinaa löytyä mihinkään, vanhempainyhdistys joutui lopettamaan toimintansa, kun ei ollut vapaaehtoisia. Paikallinen urheiluseura ajettiin alas, kun ei ollut vapaaehtoisia. Jopa poliittiset alaosastot ovat joutuneet lopettamaan/liittymään naapuriosastoihin, kun ei vaan ole vapaaehtoisia.
No mutta ajattele, siitä voi saada kunniakirjan seinälle laitettavaksi. Kyllä kannattaa.
Pitääkö niihin "kyläläisiin" välttämättä tutustua? kaverit asuu kylillä muttei oo osallistuneet mihinkään. Toinen teki puutoimitussopimuksen naapurin kanssa. Toista ei naapurit kiinnosta. Yksi tutustunut useimpiin jo vuosien ajan. Ei velvoitteita. Kuinka iso kylä tai tiivis?
Ihan ymmärrettävää ja siksi kaikki kyläyhdistykset, urheilu- ja liikuntaseurat, harrasteteatterit, partiot, harrastuspiirit ovat katoavaa kansanperinnettä, kun talkoolaisia ei enää ole, eikä kenellekään löydy aikaa.
Itse vedin lasten ja nuorten keramiikkaryhmää, jossa lapset joutui maksamaan vain tarvikkeet ja tulijoita oli liiaksi asti, mutta koskaan vanhemmilla ei ollut aikaa talkoisiin tai auttaa muuten. Kymmenen vuotta jaksoin oman työn ohessa ja sitten lopetin.
Näin on käynyt esim. urheiluseuroille ja tanssiryhmille.
Nyt niitä vetävät yritykset, jotka palkkaavat henkilökunnan töihin ja kustannukset peritään oppilailta tai käyttäjiltä.
Ei sinne tartte mennä. Jos motkottavat niin sitten motkottavat.