Mitä kaipaat eniten eksässäsi?
Itse kaipaan eksän ihanaa perhettä. Hänellä oli oikein ihana äiti ja sisko, kenen kanssa olin läheinen. Myös hänen isovanhempien kanssa oli luontevaa olla.
Itse eksä oli pettävä kusipää enkä kaipaa hänestä mitään :D
Kommentit (66)
Läheisyyttä kaipaan välillä, toki erittäin harvoin.
Akka oli pääasiassa ihan mulkku, jälkikäteen olen saanut kuulla että pettikin ihan riittävästi ja vielä tuttujenikin kanssa.
Sukuaan en ole koskaan arvostanut, lokkeja pääasiassa kaikki ja anoppi oli ihan kipee päästään.
Vierailija kirjoitti:
Anaaliseksiä.
Sama
Ensimmäistä eksää en ole jäänyt kaipailemaan, hyvä kun pääsin eroon. Kadun vain sitä, että tavattiin. Mutta kyllä hän oli aika nokkela ja hauska alussa, sellaista sanapelailua haluaisin vielä kokea jossakin tulevassa suhteessa.
Toisessa eksässä kaipaan sitä että hän oli tosi kiltti ja ihana, puhui kaikista ja kaikesta kauniisti, arvomaailmat kohtasivat. Sängyssä hän oli vähän kokematon aluksi, mutta todella huomioiva ja paransi itsetuntoani paljon (olin nuori aikuinen ja siihen asti oli ollut kokemusta vain miehen tyydyttämisestä ja oman orgasmin feikkaamisesta). Kai häntä voisi sanoa perinteisen taivaanrannanmaalarin perikuvaksi. Lopulta tietyistä elämänhallintaongelmista tuli suhteelle este, mutta ikävä iskee silti välillä. Toivon joskus, ettei koskaan oltaisi menty yksiin, jotta nyt voitaisiin olla ystäviä ilman monimutkaisia tunteita.
Kolmannessa eksässä kaipaan järkevyyttä ja tasavertaisuutta, valmiutta organisoida käytännön asioita tiiminä (ja vähän sitäkin, että hän oli keskimääräistä miestä kiinnostuneempi ulkonäöstään huolehtimisesta, työskentelikin alalla). Meillä oli melko erilaiset poliittiset mielipiteet, mutta hänen kanssaan erimielisyyksistäkin oli helppo keskustella. Olisimme varmaan olleet hyvä pari, jos asiat olisivat menneet toisin. Seurustelumme loppui muutaman kuukauden jälkeen, kun en ollut täysin päässyt edellisestä suhteestani yli, vaikka luulin päässeeni. Harmittaa edelleen, että aika olikin huono ja tahtomattani johdin toista harhaan.
Yhteistä huumoria. Hän oli täysi hulttio ja elämämme oli vaikeaa, mutta meillä oli aina hauskaa yhdessä. Nykyisessä kumppanissa surettaa se, että molemmilla on hauskaa omien kavereiden kanssa, mutta emme keskenämme hassuttele arjessa, on myös vaikea esim. löytää yhdessä katsottavia sarjoja. 122
Sen isoa lerssiä ja seksiä tietty.
Hassuttelua. Se oli sekä paras että ärsyttävin piirre.
En mitään. Kaipaan aikaa, kun en tiennyt hänen olemassaolostaan.
Matkoja, hassuttelua ja hänen perhettään.
Seksiä. Se oli hyvää. Makkarissa meni erittäin hyvin yksiin. Harmi vaan, että aivan jäätävänä kontrastina olikin sitten makuuhuoneen ulkopuolella hänellä niin huono itsetunto ja sen tuomat epäterveet toimintatavat, että ei siitä vakavasti otettavaksi mieheksi ollut. Ilmeisesti miehille vaikea konsepti tuo itsevarmuus ja vastuunotto useammalla elämän osa-alueella.
Ajattelen joskus sitä hullua huumaa ja rakastumista, vaikka olikin vastuuton hulivili. Arki hänen kanssaan oli aika mahdotonta, siihen tukehtui vuosisadan rakkaustarina.
Kaipaan kaikkea. Naurua, hitaita aamuja,nopeita aamuja. Muuta vikaa hänessä ei ollut kuin se, ettei halunnut jatkaa yhdessä. Nostetaanpa, haluaisin niin kovin vertaistukea.
Kaveruutta. Oltiin vaan niin sopivia toisillemme, oli helppoa olla. Seksi oli myös loistavaa.
Rehellisesti sanottuna ei tule mitään mieleen. Miehen aloitteesta nähtiin niin harvoin että mitään kiintymystä tai muistoja ei ehtinyt syntyä. Pelkkiä negatiivisia fiiliksiä.
No pesää ja sen ahkeraa sekä taitavaa käyttämistä tietysti. Ihmisenä oli vain niin sietämätön k...pää, ettei voinut elää hänen kanssaan.
Aloituksessa kysyttiin, että mitä kaipaa eksästä. Jos vastaus on, että en mitään, niin silloin voitte jättää tämän tiedon ilmoittamatta, koska sitä ei kysytty.
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Olen onnellisempi yksin. Olen (ollut, en enää ole) liian kiltti ja aina, aina sitä on pyritty käyttämään hyväksi. Olisi ollut ihanaa, jos joku olisi oikeasti rakastanut, mutta näin lähes viisikymppisenä en edes tiedä mitä rakkaus on.
Itse koen suurta kipua kun mieheni masentui ja lopulta erottiin 28 yhteisen vuoden jälkeen, mieheni rakkaus loppui. Toivon pääseväni tuohon tilanteeseen, että olisin onnellinen yksin. Välillä suututtaa ja surettaa, mutta yritän ajatella sen niin, että sain rakastaa ja minua rakastettiin 28 vuotta. Ikää mittarissa ensikuussa 50v. En edes haaveile, että uutta suhdetta enää löytäisin.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kysyttiin, että mitä kaipaa eksästä. Jos vastaus on, että en mitään, niin silloin voitte jättää tämän tiedon ilmoittamatta, koska sitä ei kysytty.
Kyllähän aloittajakin sanoo, ettei kaipaa exästään mitään.
Hyvää seksiä, en mitään muuta.
En kaipaa mitään, mutta muistelen ihan hyvällä. En kaipaa yhteen enää hänen kanssaan enkä haikaile mennyttä, mutta ihan hyvät muistot suhteesta jäi.