Mitä sulle kuuluu?

Noo väsyttää, unirytmi persiilleen. Toisaalta mukavaa tässä juoda kahvia, ja sen jälkeen hommiin ja siivoamaan. Taka-alalla raha-asiat stressaa. 

Kaunis päivä. Yritän saada lapset retkelle.

Tosin yksi on kehitysvammainen, jumitteleva autisti, joten voi jäädä yritykseksi

Eilen illalla näkyi taivaalla hieno KUU. Nyt on pilviverho joka on valkoinen. Tampereella on -1 astetta pakkasta.

No,terve vuan.Siinähä tuo o männynnä.Suattaapiha se olla jotta on männynnä hyvinnii.

Tae jos ei mää hyvi sittehä tuo männöö huonnommi.Eihä siinä mittee muuta voe.

Kiitos kun kysyit. Kukaan ei kysy minulta, että mitä kuuluu. Viikolla kävin työterveyshuollossa (joku pakollinen tarkastus). Melkein purskahdin itkuun, kun nuori hoitaja kysyi, että miten voin henkisesti? Peitin itkuni. Ja vastasin ympäripyöreästi, että ok, mutta väsyttää koko ajan. No siihen sitten tulee kilpirauhasselvittelyä plus rauta-arvoja, jne.

Miten oikeasti voin? Paskasti. Itseviha jatkuvaa. Ahdistus koko ajan. Raitistuminen hyvällä alulla (joo, tiedän alkoholin ja masennuksen yhteyden). Parisuhde vitsi: nukutaan eri huoneissa, ei seksiä eikä mitään kosketusta vuosiin. Ei edes halausta. Ei tehdä mitään miehen kanssa yhdessä, paitsi maksetaan laskut ja esitetään aikuisten lasten edessä. Kaksi aikuista tytärtä syyttää minua oikeutetusti siitä, kun olin ailahteleva, raivokohtauksia saava äiti (koska taustalla salattu viinintissuttelu ja alkoholismi). Siitä kannan jatkuvaa syyllisyyttä, ja olen kyllä pyytänyt anteeksi. Syytökset eivät silti ole kadonneet, ymmärrän ja hyväksyn tämän. Olin paha äiti. -Töissä näyttelen täysillä. Olen kasvatusalalla.

Että tämmöistä kuuluu.

Kauhea sunnuntaiahdistus ollut. Miehen kanssa tuli eilen polemiikkia. Silloin ahdistaa kahta kauheammin. Mulla myös muulloin ahdistaa helposti, on vaikeuksia mille en voi mitään.