Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Säälitkö yksinäisiä vanhuksia hoitokodeissa
28.01.2023 |
jotka ovat yksinäisiä eikä kukaan käy katsomassa koska ovat itse olleet eläessä ilkeitä läheisilleen?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
En sääli, jokainen itse tekee valintansa. Itse aion lähteä elämästä kun en pärjää enää kotona.
Öh... tota, vanhuus hiipii pikkuhiljaa. Siinä vaiheessa, kun et enää pärjää kotona, saatat luulla pärjääväsi. Naapurin rouva ei pärjää, kun hän hiipii joka yö asuntoosi kun nukut, pöllii silmälasisi ja tekarisi. Pistää keittiön lieden päälle koko yöksi ja syö makkarat jääkaapista.
kotiisi ilmestyy outoja esineitä, joista et muista, mitä ne ovat ja mitä niillä tehdään.
Ovellesi ilmestyy outo mies, joka väittää olevansa poikasi, hän vie sinut outoon paikkaan, outoon huoneeseen, josta sinä tiedät ainoastaan yhden asian, se ei ole sinun kotisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä ilkeitäkin käydään katsomassa. Ei ehkä niin usein mutta joskus kuitenkin. Helppoja käydään toki useammin tervehtimässä.
Heidät pitäisi ehdottomasti kuntouttaa työkykyisiksi. Joku kuntouttava työtoiminta olisi varmaan tähän hyvä ratkaisu. Tai portaistettu ansiosidonnainen niin eiköhän ala työ maistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sääli. En edes ajattele heitä. Miksi tekisin niin?
No, kun ovat vanhoja ja hauraita ja avuttomia.
Eivät nämä hauraat ja avuttomat meidän ajattelustamme miksikään muutu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se menee elämässä. Loppumetreillä on yksin kun ystävät kuolleet ympäriltä ja nuoremmilla on omat kiireensä. Eipä vanhukset ole ainoita yksinäisiä. Monilla nuoremmillakin ainoat juttukaverit löytyy täältä Vauvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustavalkoista ja ennakkoluuloista ajattelua. Ymmärtämätöntäkin. Jokainen yksinäinen vanhus ei ole ollut oletusarvoisesti ilkeä.
Yksinäisyyteen on paljon erilaisia syitä. Vanhus voi vaikuttaa ulkopuolisen silmin yksinäiseltä, vaikka hän ei itse asiaa niin koe. Naapurin mummo voi rampata vanhusten päivätapahtumissa ja kokea silti olevansa yksinäinen. Ulkopuolinen. Joku viihtyy yksin.
Kun heikkokuntoisella vanhuksella on ikää lähes 100-vuotta, on moni elämänmittainen ystävä, rakas sukulainen ja läheinen kuollut. Voi olla fyysisesti yksin, mutta mieli on kuitenkin rauhallinen ja onnellinen. On saanut elää pitkän hyvän elämän ihanien ihmisten kanssa. Se riittää.
Ei kannata yleistää ja tehdä ennakkoluuloisia päätelmiä. Yksinäisyyden tunteen kokemuksena määrittää ihminen itse. Kukaan muu ei sitä voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus pääsee hoitokotiin on hänen tilanteensa jo niin huono, ettei siinä ole ihan hirveästi merkitystä käykö kukaan läheinen enää istumassa naama happamana hänen vuoteensa vieressä. Vanhuus on tila, jossa ihminen keskittyy pääasiassa ulostamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Väsymys on se vaikein asia, jossa he vielä kamppailevat hereillä ollessaan.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus pääsee hoitokotiin on hänen tilanteensa jo niin huono, ettei siinä ole ihan hirveästi merkitystä käykö kukaan läheinen enää istumassa naama happamana hänen vuoteensa vieressä. Vanhuus on tila, jossa ihminen keskittyy pääasiassa ulostamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Väsymys on se vaikein asia, jossa he vielä kamppailevat hereillä ollessaan.
Niinhän sinä itsellesi uskottelet.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus pääsee hoitokotiin on hänen tilanteensa jo niin huono, ettei siinä ole ihan hirveästi merkitystä käykö kukaan läheinen enää istumassa naama happamana hänen vuoteensa vieressä. Vanhuus on tila, jossa ihminen keskittyy pääasiassa ulostamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Väsymys on se vaikein asia, jossa he vielä kamppailevat hereillä ollessaan.
Täysin roskaa. Jokainen hoitokodin vanhus ei sairasta dementiaa. Eikä vanhuus tee kenestäkään tyhmää tai apaattista. Monella vanhuksella on sairauksia, jotka vaikuttavat toiminta- ja liikuntakykyyn. Kotona asumien ei fyysisistä syistä onnistu.
Moni vanhus on sivistynyt, korkeasti koulutettu ja puhuu sujuvasti useita kieliäkin.
Omassa suvussani on tapana työskennellä 80-vuotiaana. Oma yritys tai tutkijan ura on monelle suvun vanhukselle rakas elämän tapa. Liikkuminen voi olla erittäin vaikeaa ja kankeaa, mutta mieli on notkea ja utelias. Omassa suvussa hoitokotiin päädytään vasta kun omat jalat ei kanna. Jos sittenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus pääsee hoitokotiin on hänen tilanteensa jo niin huono, ettei siinä ole ihan hirveästi merkitystä käykö kukaan läheinen enää istumassa naama happamana hänen vuoteensa vieressä. Vanhuus on tila, jossa ihminen keskittyy pääasiassa ulostamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Väsymys on se vaikein asia, jossa he vielä kamppailevat hereillä ollessaan.
Täysin roskaa. Jokainen hoitokodin vanhus ei sairasta dementiaa. Eikä vanhuus tee kenestäkään tyhmää tai apaattista. Monella vanhuksella on sairauksia, jotka vaikuttavat toiminta- ja liikuntakykyyn. Kotona asumien ei fyysisistä syistä onnistu.
Moni vanhus on sivistynyt, korkeasti koulutettu ja puhuu sujuvasti useita kieliäkin.
Omassa suvussani on tapana työskennellä 80-vuotiaana. Oma yritys tai tutkijan ura on monelle suvun vanhukselle rakas elämän tapa. Liikkuminen voi olla erittäin vaikeaa ja kankeaa, mutta mieli on notkea ja utelias. Omassa suvussa hoitokotiin päädytään vasta kun omat jalat ei kanna. Jos sittenkään.
Edellinen kirjoittaja taisikin puhua juuri niistä, jotka ovat hoitokodeissa. Eikä niistä päälle kahdeksankymppisistä, jotka ovat edelleen töissä tai muuten skarppeja. Nykyisin hoivakodeissa on niin vähän resursseja, että pelkkä liikkumisen heikentyminen ei yleensä riitä perusteeksi hoivakotipaikan saamiseen. Sellaiset vanhukset, vaikka olisivatkin jo pyörätuolissa, pyritään edelleen hoitamaan kotihoidon turvin. Laitospaikan saa vasta sitten, kun alkaa olla itselleen tai ympäristölleen vaarallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin keski-ikäisiä aikuisia, jotka pyörivät ruuhkavuosissaan töidensä, lastensa ja suvun vanhusten pyörittäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus pääsee hoitokotiin on hänen tilanteensa jo niin huono, ettei siinä ole ihan hirveästi merkitystä käykö kukaan läheinen enää istumassa naama happamana hänen vuoteensa vieressä. Vanhuus on tila, jossa ihminen keskittyy pääasiassa ulostamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. Väsymys on se vaikein asia, jossa he vielä kamppailevat hereillä ollessaan.
Täysin roskaa. Jokainen hoitokodin vanhus ei sairasta dementiaa. Eikä vanhuus tee kenestäkään tyhmää tai apaattista. Monella vanhuksella on sairauksia, jotka vaikuttavat toiminta- ja liikuntakykyyn. Kotona asumien ei fyysisistä syistä onnistu.
Moni vanhus on sivistynyt, korkeasti koulutettu ja puhuu sujuvasti useita kieliäkin.
Omassa suvussani on tapana työskennellä 80-vuotiaana. Oma yritys tai tutkijan ura on monelle suvun vanhukselle rakas elämän tapa. Liikkuminen voi olla erittäin vaikeaa ja kankeaa, mutta mieli on notkea ja utelias. Omassa suvussa hoitokotiin päädytään vasta kun omat jalat ei kanna. Jos sittenkään.
Nykyään hoitokotiin ei pääse, vaikka vanhus sitä itse toivoisi. Sinne ei todellakaan viedä hyväkuntoisia ihmisiä viekkaudella ja vääryydellä 😌
Meidän suvussa ollaan usein 80-vuotiaana joko syövän tai dementian kourissa.
Alue: Aihe vapaa
En sääli. Ei ne ole tässä päivässä kiinni. Jos joku kävisikin niin ei tunneta kuka tuo on ja minuutti lähdön päästä ei enää muisteta että joku kävi.
Itse asiassa minuuttikin on liioittelua.