Lue keskustelun säännöt.
Liitutaulut takaisin, ja muut koulujen tempaukset
28.01.2023 |
1. Liitutaulut takaisin, videotykit eivät ole ratkaisu. Usein kuvalaatu on luokatonta, mutta opettajalle helpompaa kun saa istua pöydän ääressä. Liidulla luotua tekstiä voi suurentaa heti ja kontrasti on silmille paras.
2. Fyysiset kirjat takaisin. Itsekin luen kirjaa mielummin fyysisenä luin pädiltä.
3. Kannelliset pulpetit takaisin. Ylimääräiset tavarat ja puhelin on helppo säilyttää pulpetissa. (Jo ysärillä meillä silloisilla oppilailla oli kännykät koulussa ja tamacothsit myös.)
4. Luokan järjestys: opettajan pöytä edessä, pulpetit riveissä niin, että lasten ei tarvitse pitää niskaa vinossa nähdäkseen taululle.
Lisää?
Ja pidetään keskustelu siistinä!
Kommentit (21)
Mielestäni sellainen tapa olisi suotavaa tuoda takaisin, että opettajaa puhuteltaisiin sukunimellä. Vielä 2000-luvun alussa opettajat olivat virtasia ja niemisiä, ei tainaa ja pekkaa. Tämä loi auktoriteettia, josta ei ollut kenellekään haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja millaista siellä nyt sitten on???
Istutaan säkkituoleissa, pädit käsissä ja seurataan videotykiltä, kun opettaja käy läpi äidinkieltä. Korostetaan oppilaan omaa vastuuta oppimisesta.
Väite liitutaulun parhaasta kontrastista silmille ei todellakaan pidä paikkaansa. Liitutaulua ei saa taulusienellä niin puhtaaksi, että siitä enää puolen päivän aikaa erottaisi kirjoitusta taustasta kahden metrin päästä. Sen sijaan olisi kyllä hyvä, että ne kuvatykit asennettaisiin oikein ja että materiaaleissa käytetteisiin riittävän isoja fonttikokoja ja pikselitasoja.
Muuten hyvä, mutta liity kirskuu joskus taululla. Pehmoliitu? Tekee mieli Liitulaku karkkia kun ajattelee liituja! Joskus oli piirtoheitin ja kalvot. Mitä nykyään olisi saatavilla. Kirjat kivoja.
Miten liidulla luotua tekstiä voi suurentaa heti?? Ja siis kyllä videotykit ovat kyllä aika hyvälaatuisia nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostu opettamaan liitutaululla. Tussitaulu ja videotykki pitää olla.
Olen samaa mieltä fyysisistä kirjoista, mutta muuten en. Ei opetuksen laatu ole mennyt alaspäin sen takia, että ei käytetä liitutauluja tai kannellisia pulpetteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetuksen tasoa pitäisi nostaa, poikakin totesi opettajalle juuri, että oletko ihan tosissasi kun lukion matematiikan koe oli yksinkertaisempi kuin heillä oli ollut kuudennella luokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja millaista siellä nyt sitten on???
Istutaan säkkituoleissa, pädit käsissä ja seurataan videotykiltä, kun opettaja käy läpi äidinkieltä. Korostetaan oppilaan omaa vastuuta oppimisesta.
Ei niissä säkkituoleissa mitään vikaa ole, joillekin ne sopii hyvin. Toisille taas iso jumppapallo istuimena pöydän ääressä ja toisille seisominen tarpeeksi korkean pöydän ääressä. Ne häiriötyypitkin voivat keskittyä paremmin kuin vain tiukasti pulpetissa istuessa.
Oman lapseni piti alakoulussa viedä pieni matto lukumatoksi. Sen päällä sitten luki koulussa kirjaa, lukivat siis koulun kirjastosta tai kirjastoautosta lainattuja kirjoja aina välillä oppitunneilla. Kyllä dokumenttikameroilla seinälle heijastetut teksit ja kuvat ovat toimineet ihan hyvin, mitä niitä olen kouluilla nähnyt.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009352461.html oli aika hyviä syitä opetuksen alamäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin nämä väitteet perustuu?
Itse käytän mieluummin valkotaulua kirjoittamiseen. Liidut murenee käsiin ja niillä on inhottava kirjoittaa. Tietenkin tussien pitää toimia. Jo ihan kuluttajatason videotykeissä on riittävä kuvalaatu... 90-luvulla asia oli toisin.
Luen ihan mielelläni kirjoja tabletilta, koska en halua raahata mukanani painavia kirjoja. Nykyisiin ohjelmiin saa myös helposti korostettua tärkeitä kohtia dokumenteista. Oppikirjojen päivittäminen on myös kallista...
Meillä ei todellakaan ollut 90-luvulla kannellisia pulpetteja yläasteella. Kaikki tunnilla tarvittava kulki repussa. Välitunneilla käytiin kaapeista noutamassa tarvittavat kirjat.
Meillä oli 90-luvulla vaikka millaisissa kuvioissa pöydät luokkahuoneissa. Niitä siirreltiin tarpeiden mukaan.
Jos tarkoitus on pitää keskustelu asiallisena, voisitko ap poistaa ensimmäisestä ehdotuksesta opettajaa arvostavan kommentin. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä kyllähän kouluissa on edelleen liitutaulu, oikeat kirjat, avattavat pulpetit, opettajan pöytä edessä. Mitä sä horiset oikein? Sen sijaan ongelma on että esim jo eka luokan aapisessa ei opetella ollenkaan ensin edes kirjaimia, vaan siellä on suoraan tavuja ja sanoja alusta asti. Meidän ekaluokkalainen ei vieläkään tahdo tietää mitä kirjaimia ovat. Usein joutuu sanomaan että tuo on h tai k ja sitten vasta osaa tavata.
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä väitteet perustuu?
Itse käytän mieluummin valkotaulua kirjoittamiseen. Liidut murenee käsiin ja niillä on inhottava kirjoittaa. Tietenkin tussien pitää toimia. Jo ihan kuluttajatason videotykeissä on riittävä kuvalaatu... 90-luvulla asia oli toisin.
Luen ihan mielelläni kirjoja tabletilta, koska en halua raahata mukanani painavia kirjoja. Nykyisiin ohjelmiin saa myös helposti korostettua tärkeitä kohtia dokumenteista. Oppikirjojen päivittäminen on myös kallista...
Meillä ei todellakaan ollut 90-luvulla kannellisia pulpetteja yläasteella. Kaikki tunnilla tarvittava kulki repussa. Välitunneilla käytiin kaapeista noutamassa tarvittavat kirjat.
Meillä oli 90-luvulla vaikka millaisissa kuvioissa pöydät luokkahuoneissa. Niitä siirreltiin tarpeiden mukaan.
Yläasteella vaihdetaan luokkia tuntien väleissä niin kannellisuudella ei ole väliä kun siellä ei voi mitään säilyttää. Sen sijaan ala-asteella on oma kotiluokka ja kannellinen pulpetti oma soppi, jonka sai koristella miten halusi. Ja siellä kaikki tavarat olivat käden ulottuvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karsserit takaisin. Joku keino pitää olla millä häiriköt saa kuriin. Ei voi olla niin, että ope vaan lässyttää tunnesäätelystä samaan aikaan, kun oppilas laittaa paikkoja hajalle.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sellainen tapa olisi suotavaa tuoda takaisin, että opettajaa puhuteltaisiin sukunimellä. Vielä 2000-luvun alussa opettajat olivat virtasia ja niemisiä, ei tainaa ja pekkaa. Tämä loi auktoriteettia, josta ei ollut kenellekään haittaa.
Mitä auktoriteettia se muka loi? Yläastevuosinani 1992-1995 opettajia kiusattiin siinä missä oppilaitakin, estettiin kulkemaan portaissa tunteja pitämään ja silputtiin kelanauhureitten kasettinauhat, tungettiin purkkaa luokanoven lukkoon jne. Sukunimistä sai kyllä ihan hyviä pilkkanimiä, ei siinä mitään. Mitä tiukempi eli kusipäisempi opettaja, sitä enemmän sitä pilkattiin ja kiusattiin. Moni opettaja itki.
Yläkoulun ope avautuu:
Taaskaan ei oteta huomioon oppilaiden ikätasoa, eikä eritellä teknologian käyttöä vaan kaikki sähköinen on pahasta.
Monenlaista on tullut kokeiltua 25 vuoden aikana yläkoulun ja lukion opettajana, ja kaikissa uudistuksissa on myös jotain hyvää mutta aina myös sitä pahaa. Liitutaulua en halua takaisin. Liitupöly sai silmät vuotamaan, kädet kutiseviksi ja se märän sienen haju.... Ei kiitos. Mutta valkotaulu on ihan hyödyllinen ja videotykki kuvien näyttämiseen kätevä. Älytaulu tosin on varmasti monikäyttöisin, kun siihen voi kirjoittaa, näyttää kuvaa, tekstiä, videota jne. En kyllä vaihtaisi pois, sillä dokumenttikamerat ovat hankalakäyttöisiä ja epäselviä ja aina rikki.
Kannellisia pulpetteja ei ollut edes omana yläkouluaikanani 80-luvun lopulla enkä niitä osaa kaivata, kun luokka vaihtuu oppilailla koko ajan.
Tekstikirjoja käytän edelleen, vaikka lukion puolella on tullut opittua nuo sähköiset kirjat. Mielestäni paras oppimistulos tulee aina monien asioiden yhdistelyllä, ei vain käyttämällä yhtä ja "oikeaa" materiaalia. Niinpä meillä on oppikirjat, kirjoitetaan muistiinpanoja, tehdään tehtäviä classroomista ja kirjasta jne. Moni tehtävä on nopeutunut sähköistymisen myötä esim. tietokilpailut mutta peruskirjoittaminen tuottaa edelleen parhaat oppimistulokset. Ne laiskat vetelykset, jotka eivät viitsi lukea yhtä sivua oppikirjasta, kun on liian rankkaa tai kirjoittaa puolikasta vihon sivua tekstiä tunnilla, eivät pärjää ja ovat keskitasoa heikompia oppilaita. Osalta ei saa näitä perustaitoja edes vaatia jonkin kirjainyhdistelmän tai diagnoosin takia, ja sekin kertoo selvästi, ettei kyseinen oppilas tulee koskaan saavuttamaan edes perustietotasoa. Liika ymmärtäminenkin on pahasta.
Ja tosiaan, se mistä en pidä, on tämä kaiken medikalisointi ja ymmärtäminen. Ei pysty, ei voi, ei saa vaatia. Nämä ovat niitä tyypillisiä selityksiä sille, miksi joku ei lue sitä sivua oppikirjasta tai kirjoita puolta sivua vihosta yhden oppitunnin aikana. 20 vuotta sitten kaikki pystyivät ja se oli minimi, jota sai vaatia. Nyt ei voi vaatia edes yhtä virkettä, kun joku voi siitä pahoittaa mielensä ja kokea traumoja. Oppilaat ovat tietävinään itse parhaiten, miten eivät ainakaan opi ja se on tietysti se tapa, joka on vaivalloisin. Fiksut toki tajuavat oman parhaansa mutta nykyään edes keskitason oppilaat eivät sitä ymmärrä. Vanhemmat tietysti ovat vaatimassa koko ajan erikoisjärjestelyjä omalle kullannupulleen. Milloin saa tehdä puolet kokeesta, milloin lukea vain yhden kappaleen kokeeseen, joku tekee vain sähköisenä, toinen vain paperisena, kolmas ei kirjoita, neljäs ei puhu, viides ei tee kokeita, kuudes osallistuu vain kokeisiin...
Tätä se todellisuus on nykyään ja jokin liitutaulun puute tai jumppapallo luokassa on niitä pienimpiä pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun ope avautuu:
Taaskaan ei oteta huomioon oppilaiden ikätasoa, eikä eritellä teknologian käyttöä vaan kaikki sähköinen on pahasta.
Monenlaista on tullut kokeiltua 25 vuoden aikana yläkoulun ja lukion opettajana, ja kaikissa uudistuksissa on myös jotain hyvää mutta aina myös sitä pahaa. Liitutaulua en halua takaisin. Liitupöly sai silmät vuotamaan, kädet kutiseviksi ja se märän sienen haju.... Ei kiitos. Mutta valkotaulu on ihan hyödyllinen ja videotykki kuvien näyttämiseen kätevä. Älytaulu tosin on varmasti monikäyttöisin, kun siihen voi kirjoittaa, näyttää kuvaa, tekstiä, videota jne. En kyllä vaihtaisi pois, sillä dokumenttikamerat ovat hankalakäyttöisiä ja epäselviä ja aina rikki.
Kannellisia pulpetteja ei ollut edes omana yläkouluaikanani 80-luvun lopulla enkä niitä osaa kaivata, kun luokka vaihtuu oppilailla koko ajan.
Tekstikirjoja käytän edelleen, vaikka lukion puolella on tullut opittua nuo sähköiset kirjat. Mielestäni paras oppimistulos tulee aina monien asioiden yhdistelyllä, ei vain käyttämällä yhtä ja "oikeaa" materiaalia. Niinpä meillä on oppikirjat, kirjoitetaan muistiinpanoja, tehdään tehtäviä classroomista ja kirjasta jne. Moni tehtävä on nopeutunut sähköistymisen myötä esim. tietokilpailut mutta peruskirjoittaminen tuottaa edelleen parhaat oppimistulokset. Ne laiskat vetelykset, jotka eivät viitsi lukea yhtä sivua oppikirjasta, kun on liian rankkaa tai kirjoittaa puolikasta vihon sivua tekstiä tunnilla, eivät pärjää ja ovat keskitasoa heikompia oppilaita. Osalta ei saa näitä perustaitoja edes vaatia jonkin kirjainyhdistelmän tai diagnoosin takia, ja sekin kertoo selvästi, ettei kyseinen oppilas tulee koskaan saavuttamaan edes perustietotasoa. Liika ymmärtäminenkin on pahasta.
Ja tosiaan, se mistä en pidä, on tämä kaiken medikalisointi ja ymmärtäminen. Ei pysty, ei voi, ei saa vaatia. Nämä ovat niitä tyypillisiä selityksiä sille, miksi joku ei lue sitä sivua oppikirjasta tai kirjoita puolta sivua vihosta yhden oppitunnin aikana. 20 vuotta sitten kaikki pystyivät ja se oli minimi, jota sai vaatia. Nyt ei voi vaatia edes yhtä virkettä, kun joku voi siitä pahoittaa mielensä ja kokea traumoja. Oppilaat ovat tietävinään itse parhaiten, miten eivät ainakaan opi ja se on tietysti se tapa, joka on vaivalloisin. Fiksut toki tajuavat oman parhaansa mutta nykyään edes keskitason oppilaat eivät sitä ymmärrä. Vanhemmat tietysti ovat vaatimassa koko ajan erikoisjärjestelyjä omalle kullannupulleen. Milloin saa tehdä puolet kokeesta, milloin lukea vain yhden kappaleen kokeeseen, joku tekee vain sähköisenä, toinen vain paperisena, kolmas ei kirjoita, neljäs ei puhu, viides ei tee kokeita, kuudes osallistuu vain kokeisiin...
Tätä se todellisuus on nykyään ja jokin liitutaulun puute tai jumppapallo luokassa on niitä pienimpiä pahoja.
Jo pari vuosikymmentä sitten minä sain palautetta siitä, kun pahaa aavistamatta laitoin yhden oppilaan lukemaan ääneen kokonaisen lauseen. Hän oli erityisoppilas, joka oli jostakin syystä minun tunnillani lukemassa kirjaa. Mistä minä saatoin tietää, että ei hänen sopinut ääneen lukea, eikä kukaan edes kertonut, miksi hän siellä oli.
Helsinkiläisessä koulussa opettava opettaja vastaa:
1. Meillä on yhä edelleen liitutaulut käytössä, itse käytän taulua lähes jokaisella oppitunnilla.
2. Käytän myös fyysisiä kirjoja, oppilaani tekevät tehtävät lyijykynällä ruutuvihkoihinsa.
Oppimistulokset ovat hyviä, odottelen vaan sitä, että huoltajat alkavat valittaa, kun oppiaineessani jää digiloikka suorittamatta. Pitää katsoa miten sitten joudun opetustani uudistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläisessä koulussa opettava opettaja vastaa:
1. Meillä on yhä edelleen liitutaulut käytössä, itse käytän taulua lähes jokaisella oppitunnilla.
2. Käytän myös fyysisiä kirjoja, oppilaani tekevät tehtävät lyijykynällä ruutuvihkoihinsa.
Oppimistulokset ovat hyviä, odottelen vaan sitä, että huoltajat alkavat valittaa, kun oppiaineessani jää digiloikka suorittamatta. Pitää katsoa miten sitten joudun opetustani uudistamaan.
Eivät nämä ole toisensa poissulkevia asioita. Digiloikkaa voi tehdä maltillisesti vain tietyillä tunneilla tai tietyissä tehtävissä. Esimerkiksi kahoot on kätevämpi tietokilpailuissa ja oppilaat harjoittelevat samalla koneen käyttöä. Silti en suunnittele tuntejani niin, että joka tunnilla välttämättä olisi jotain sähköistä tai vastaavasti taas ei olisi lainkaan. Alakoulun puolella jättäisin pikkukoululaiset kokonaan sähköisistä laitteista eroon ja vasta neljänneltä luokalta voisi alkaa koneiden käytön harjoittelu.
Yläkoulun opettajana käytän kyllä laitteita paljon mutta edelleen myös vihkoa ja kirjaa. Joitakin tehtäviä tehdään sähköisenä, useimpia kuitenkin vihkoon. Nämä eivät sulje pois toisiaan.
Ja millaista siellä nyt sitten on???