Sairastaminen autistiperheessä, vertaistukea?
Perheessäni siis muut autisteja, paitsi minä. Yksi lapsista on usein sairaana, vähintään kahdesti kuussa, ja tottuneesti hoivaan jokaista (kouluikäisiä) vuorollaan. Mutta. Sen kerran kun itse olen sairas, keltään ei liikene minkäänlaista empatiaa. Jos sanon että kurkkuun koskee, alkaa voivottelu että niin muuten heilläkin. Edes täysi-ikää lähestyvä ei koskaan kysy, otanko teetä tai kuumemittarin, vaikka saattaa keittää muissa olosuhteissa muillekin tarpeeksi.
Tänä aamuna paistoin kaikille lettuja aamupalaksi, mutta kun toivotin iloisesti huomenta lapsille, nämä valittivat etteivät nukkuneet hyvin koska yskin nyt aamusta. Joo, ehkä 15 minuuttia sitten oli yskänpuuska, ehdottomasti koko yön unet pilalla. 😁
Onko paikalla muita mammoja tämmöisistä perheistä, miten jaksatte kun itse sairastutte?
Kommentit (9)
Autisti tarvitsee rutineeja ja se empatiakyky ei ole monelle luontaista, siihen pitää opettaa, heti pienestä pitäen. Jos puoliso ei sitä osaa tehdä kuten meillä, se on vain tehtävä itse. Nyt on myöhäistä mutta muille neuvoksi, jos lapsella on näitä piirteitä, pitää heti opettaa äiti sairastaa, nyt äitiä pitää hoitaa. Tosin ei tuo autismilta kuulosta oikein, onko virallisia diagnooseja?
Lapsen tehtävä ei ole hoivata vanhempiaan, ei edes lähes täysi-ikäisen.
Tuttua. Toisen asemaan asettum8nen on vaikeaa. Olen päättänyt antaa olla ja otan oman aikani sairastamiseen. Huudan myös sängynpohjalta ja vaadin palvelua jos sitä tarvitsen.
Autistit ovat oppineet tottelemaan kun pienestä pitäen heitä on opetettu. Kärsivät nimittäin itse jos eivät tottele.
Siis jos nyt ymmärsin oikein niin nämä muut joiden pitäisi hoivata sinua, ovat alaikäisiä lapsia? Puolisolta voisin olettaa kipeänä että hoivaa ja huolehtii mutta en lapsilta, saati autistisilta lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Autisti tarvitsee rutineeja ja se empatiakyky ei ole monelle luontaista, siihen pitää opettaa, heti pienestä pitäen. Jos puoliso ei sitä osaa tehdä kuten meillä, se on vain tehtävä itse. Nyt on myöhäistä mutta muille neuvoksi, jos lapsella on näitä piirteitä, pitää heti opettaa äiti sairastaa, nyt äitiä pitää hoitaa. Tosin ei tuo autismilta kuulosta oikein, onko virallisia diagnooseja?
Ei meiltä puutu empatiakykyä. Empatia ei vaan välttämättä mene "päälle", jos toisia ihmisiä ei havainnoi yhtä tarkasti kuin muut havainnoivat tai on itse jo valmiiksi ahdistunut esim. sekaisin menneistä rutiineista.
Mutta olen samaa mieltä että sitä voi harjoitella.
Minun perheessäni kaikki muut ovat neurotyypillisiä, eivätkä ota vakavasti esimerkiksi kuormittumista vaan olettavat minun sietävän vaikka mitä ja sitten syyllistetään kun en siedäkään. Rankkaa sekin.
Ymmärrättekö te nyt tahallanne väärin? Vähän nyt empatiaa hänelle, kun kotoa sitä ei saa.
Ymmärsinkö nyt oikein, että olet yh? Vai onko puolisokin autisti? On varmaan raskasta sairastaa, jos muut odottavat edelleen palvelua ja varovat vain itseään sairastumiselta.
En tiedä, mutta eivätkö autistit toimi yleensä loogisesti ja rutiineja noudattaen? Kun kyseessä ovat jo isot lapset, auttaisiko puhuminen? Kerro faktat, että kipeänä olet väsynyt ja kaipaisit apua.
Joudut itse pyytämään että ottaisin mielelläni teetä, keittäisitkö minulle? Sekin on välittämistä että joku auttaa, vaikka ei olisi ymmärtänytkään lukea sinun ajatuksia. Ei minuakaan normi teinit todellakaan ala passata, auttavat kyllä sitten jos pyydän.
Mitä mä just luin? Ap:n ikä?