Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Kysymys vanhoillislestadiolaisille. Kiinnostaa, kun itse kamppailen näiden asioiden kanssa, vaikka en suurperheen äiti olekaan.

Miten terveydenhuollossa suhtaudutaan ns. naistenvaivoihin, esimerkiksi erilaisiin alapään ongelmiin? Vähätelläänkö niitä? Saavatko synnyttäneet naiset apua terveydenhuollosta? Monien korjaustoimenpiteiden kohdalla sanotaan, että niitä vasta harkitaan, kun lapsiluku on täynnä. Sanotaanko vanhoillislestadiolaisille samoin? Tai syyllistetäänkö vaivoista jotenkin sitä, jos takana on monta synnytystä? Nämä vaivathan eivät katso synnytysten määrää, nimimerkillä itselläkin niitä on.

Itseäni surettaa tämä nykyterveydenhuollon tila, jossa äitien fyysisiä vaivoja vähätellään ja vedotaan siihen, että sellaista se äitiys nyt vaan on.

Hei, mulla ei ole kokemusta ihan kuvaamasi kaltaisesta vaivasta, mutta ne vaivat mihin olen tarvinnut neuvoa tai konsultaatiota, on kyllä otettu ihan todesta. En ole myös koskaan kokenut syyllistämistä, vaikka lapsia on useampia ja raskaudetkin ovat melko tiheään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu ei toki kiellä kaikkia asioita suoraan, mutta puhuu muuten eri asioissa siitä, millaiseen olisi hyvä käyttää aikaansa ja mihin ei.

Itse ajattelen että aikaa olisi hyvä priorisoida asioihin, jotka tukevat uskoa, koska elämä = usko, ne eivät mitenkään eriydy toisistaan. Mä koen, että jotain sisältöä voin katsoa. TV:tä meillä ei ole, mutta tietokone, tabletti ja puhelimet netteineen löytyy. Kaikki sisältö ei kiinnosta, eniten tykkään asiaohjelmista ja dokumenteista. Oon tasan yhden elokuvan katsonut sekä kerran erästä suosittua sarjaa seurasin nuorempana, mutta sisältö niissä oli jotain muuta kuin samaistuttavaa ja tuntui vieraalta. En siis ajattele että nuo veisivät uskoa, mutta ei ne sitä tuekaan. Lisäksi kun tehtävää on paljon, käytän mielummin aikani muuhun ja virkistäydyn muulla tapaa.

Musiikkiakin on monenlaista. Oon myös tietynlaiseen äänimaailmaan tottunut joten siitä eriävät tyylit ei nekään tunnu minunlaisilta.

Tähän sinulla on oikeus. Ymmärräthän kuitenkin että se että oot katsonut "tasan yhden elokuvan ja sen perusteella tuntui vieraalta". Ei tarkoita että ne kaikki on. Sisältö ratkaisee kuten kirjoissakin. Ei ole pahaa jos haluaa jättää katsomatta tai kuuntelematta mutta muilta ei voi vaatia uskon nimissä samaa kun ei se ole uskon asia. Eikä voi vaatia että toinen ei saa meikata jos minä itse en halua. Toisella on oikeus näyttää miltä haluaa, usko ei ole ulkoinen asia. Jeesus ei puhunut mitään tämmöisistä asioista, ne on ihan ihmisten omaa kontrollin halua ja suoritus uskoa. Se on hyvä jos et toisten puolesta sano mikä on oikein ja mikä väärin.  On myös vl ketkä sanoo hanakasti mitä uskovainen kuuntelee ja katsoo ja miltä saa näyttää. Se on väärin, se on hengellistä väkivaltaa. Eikä Jeesuksen esimerkin mukaista.

Täällä joku kommentoi, miten liikkeessä on nykyään moniäänisempää ja perheissä erilaisia tapoja.

Tämä voi olla todellisuus jossakin isolla paikkakunnalla, jossa vanhoillislestadiolaiset ovat pieni vähemmistö ja ympärillä on paljon ihmisiä eri taustoista. Todellisuus on toinen esimerkiksi tietyissä maakunnissa ja pienillä paikkakunnilla. Suvusta tai yhteisöstä tuleva paine on paljon kovempi pikkupaikkakunnilla, varsinkin jos vanhoillislestadiolaiset muodostavat merkittävän osan kunnan väkiluvusta. Siellä pikkupaikkakunnalla kaikki kyllä tietävät, kenen tyttöjä ja poikia sitä ollaan - isoissa kaupungeissa on eri tavalla anonyymimpi. Pienellä paikkakunnalla arki on myös erilaista: niitä urheilukilpailuita, konsertteja, festareita ja muita ei ole samalla tavalla runsaasti tarjolla kuin isoissa kaupungeissa.

Tämä ei aina edes liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan ihan yleisesti kulttuuriin. Elämä on erilaista jossakin Lumijoella ja Ranualla kuin Espoossa ja Vantaalla. Jotkut asiat, jotka ovat täällä etelässä ihan arkipäivää, voivat olla todella kaukaisia pienemmillä paikkakunnilla. Esimerkkinä nyt vaikka koulujen ruokalistat. Tänne etelään tullessa ihmettelin, kun kouluissa on tarjolla tortilloja, kasviswokkia, chili con carnea ja muuta tuollaista. Toki meilläkin savolaispaikkakunnalla tortilloja kotona syödään, mutta kouluruoka oli ja on yhä todella perinteistä eikä tuollaisia "eksoottisia" ruokia ole koulun ruokalistalle otettu. Ihan pienissäkin asioissa se elämäntodellisuus näkyy. Enkä tarkoita, että joku todellisuus olisi toista parempi. Suomi on iso maa ja täälläkin on hyvin erilaisia alueita asua.

Sen toivoisin ihmisten muistavan, että vaikka se oma todellisuus on tietynlainen, niin toisilla se ei välttämättä ole.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku kommentoi, miten liikkeessä on nykyään moniäänisempää ja perheissä erilaisia tapoja.

Tämä voi olla todellisuus jossakin isolla paikkakunnalla, jossa vanhoillislestadiolaiset ovat pieni vähemmistö ja ympärillä on paljon ihmisiä eri taustoista. Todellisuus on toinen esimerkiksi tietyissä maakunnissa ja pienillä paikkakunnilla. Suvusta tai yhteisöstä tuleva paine on paljon kovempi pikkupaikkakunnilla, varsinkin jos vanhoillislestadiolaiset muodostavat merkittävän osan kunnan väkiluvusta. Siellä pikkupaikkakunnalla kaikki kyllä tietävät, kenen tyttöjä ja poikia sitä ollaan - isoissa kaupungeissa on eri tavalla anonyymimpi. Pienellä paikkakunnalla arki on myös erilaista: niitä urheilukilpailuita, konsertteja, festareita ja muita ei ole samalla tavalla runsaasti tarjolla kuin isoissa kaupungeissa.

Tämä ei aina edes liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan ihan yleisesti kulttuuriin. Elämä on erilaista jossakin Lumijoel

Ei täällä ole kenenkään kokemuksia kiistetty, mistäpä muusta ihminen puhuisi kuin siitä mitä ympärillä näkee ja kokee ja kuulee. Tottahan jokainen ihminen käsittää, että omakohtainen ei tarkoita samaa kaikille. 

Olen ottanut paljon selville vanhoillislestadiolaisuudesta ja aihe kiinnosta minua. Eräs asia on kuitenkin minulle todella iso kynnyskysymys:

En pidä siitä, että oma usko määritellään ainoaksi oikeaksi. Miten muista vl-ihmisistä puhutaan uskovina ja muut kristityt ovat ei-uskossa. Tämän ihmisten rajaamaan uskon perusteella rajataan osa ihmisistä automaattisesti ns. sisäpuolelle ja hyviksi ihmisiksi ja loput ovat sitten muita toisella puolella. Toista samalla tavalla "uskovaa" pidetään hyvänä ja ystävällistä "ei-uskovaa" voidaan kohdella hyvin eri tavalla. Kyllä minulle kaikki kristityt ovat ihan samanlaisia uskovia, suuntauksesta riippumatta.

Sekin hämmentää, miten ajatellaan "kaiken pahan maailmallisen" olevan vl-liikkeen ulkopuolella ja vievän eroon Jumalasta. Mikä tahansa asia voi viedä eroon Jumalasta, jos se hallitsee liikaa elämää. Jos ihminen esimerkiksi tekee villasukkia/remonttitöitä niin vimmaisesti, että jää seuroissa käyminen/niiden kuuntelu ja rukoilu, niin kyllähän sekin vie eroon Jumalasta. Olennaista on se, että elämässä turvaa Jumalaan eikä anna minkään asian viedä elämässä niin paljon tilaa, että tuo asia unohtuu.

Itsellä myös harmittaa, miten nähdään kaikkien ei-vl-ihmisten olevan jotenkin maailmallisia ja elävän hyvin erilaista elää kuin vl-perheissä. Eivät kaikki ihmiset ole ryyppääviä päihdeongelmaisia, jotka sekoilevat irtosuhteissa ja käyttäytyvät huonosti. Omassa elämässäni oikeastaan ainoa asia, joka erottaa "elämäntyylin" ikäiseni vl-naisen elämäntyylistä on korkeintaan K12 tv-sarjojen/elokuvien katselu ja musiikin kuunteleminen. Olen kotihiiri, nautin rauhallisesta perhearjesta. Meillä ei käytetä päihteitä, eikä käydä konserteissa. Tanssia en ole oikein koskaan osannut, eikä ole kiinnostanutkaan. En koe eläväni mitenkään paheellista elämää tällaisena naimisissa olevana perheenäitinä.

Huomaatko, että luulet tietäväsi, miten vl-ihmiset ajattelevat?

Tuo tosiaan on luuloa, minuun esim. noista luettelemistasi ajatuksista ei sovi juuri mikään. 

t. Vl-äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu ei toki kiellä kaikkia asioita suoraan, mutta puhuu muuten eri asioissa siitä, millaiseen olisi hyvä käyttää aikaansa ja mihin ei.

Itse ajattelen että aikaa olisi hyvä priorisoida asioihin, jotka tukevat uskoa, koska elämä = usko, ne eivät mitenkään eriydy toisistaan. Mä koen, että jotain sisältöä voin katsoa. TV:tä meillä ei ole, mutta tietokone, tabletti ja puhelimet netteineen löytyy. Kaikki sisältö ei kiinnosta, eniten tykkään asiaohjelmista ja dokumenteista. Oon tasan yhden elokuvan katsonut sekä kerran erästä suosittua sarjaa seurasin nuorempana, mutta sisältö niissä oli jotain muuta kuin samaistuttavaa ja tuntui vieraalta. En siis ajattele että nuo veisivät uskoa, mutta ei ne sitä tuekaan. Lisäksi kun tehtävää on paljon, käytän mielummin aikani muuhun ja virkistäydyn muulla tapaa.

Musiikkiak

Kunpa täälläkin toisten kirjoitukset ymmärrettäisiin ja ihan ajatuksen kanssa. 

Enhän minä kirjoittanut, mitä jonkun toisen pitää tehdä tai olla tekemättä. En myöskään ajattele että minun asiani olisi jotenkin moralisoida muita ihmisiä, enkä näin mielestäni missään kohtaa kirjoittanutkaan. 

Minä en jaksa enää jatkaa tätä keskustelua, koska jollain tasolla löydät kritisoitavaa aivan kaikesta, mitä kirjoitan. Jos kirjoitan, että söin tänään aamupalaksi mannapuuroa, sinä jatkat muistuttelemalla että minun täytyy ymmärtää että kaikki eivät pidä puurosta ja osa saa maidosta voimakkaita oireita maidosta. Tai jos kirjoitan että en koe tarvetta käyttää jatkuvasti autoa liikkumiseen, kun pyörällä tai jalankin voi kulkea, sinä vastaat että minun täytyisi nyt pitää tarkoin mielessäni, että joku kokee tämän asian toisin ja enkö ymmärrä että en voi pakottaa muita toimimaan tavallani.

Kyllä, rakas ystävä: minä tiedän, että on monenlaisia ihmiskohtaloita ja kipuja, on vaikeaa, raskasta, sumuista, väsynyttä, sairauden kyllästämää elämää. On, vaikka minun lähipiirissäni ei onneksi näin ole. On, vaikka minä en ole sellaista omakohtaisesti kokenut. Se, että minä en asiaa joka väliin hoe, ei tarkoita, etten minä tietäisi tai ymmärtäisi että näitä on, tai että haluaisin jotenkin vaieta asian olemattomaksi.

Tässä keskustelussa on omituista se, miten paljon joku jaksaa triggeröityä siitä, että jollain toisella ei ole tarvetta tehdä jotain asiaa, esimerkiksi nyt katsoa niitä elokuvia. Kannattaisi ehkä miettiä, mikä siinä niin haittaa. Riittää, kun luen jonkun elokuvan kuvauksen; ei kiinnosta katsoa, voin käyttää aikani paremminkin johonkin minulle sopivampaan asiaan. Jos sinä sen sijaan pidät elokuvien katselusta ja kulutat mielellään aikaa niiden parissa, niin anna mennä vain. Eipä tuo minua häiritse, enkä koe että olisit sen vuoksi jotenkin parempi tai huonompi ihminen. Minähän sanoin ainoastaan, että omiin kiinnostuksen kohteisiini kuuluu toisenlaisia asioita - kerroin myös, miksi näin koen - ja sinua taas voi kiehtoa aivan muut asiat. Eivät kaikki ihmiset - vaikka eivät olisi vanhoillislestadiolaisia - halua katsella elokuvia, TV:tä tms., ja senkin pitäisi kyllä olla ihan ok.

Mitenkään tuomitseva tai asioita tyrkyttävä en mielestäni ole, ja tästä merkkinä itselleni hyvin monenlaisista ihmisistä kuuluva ystäväpiiri. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että luulet tietäväsi, miten vl-ihmiset ajattelevat?

Tuo tosiaan on luuloa, minuun esim. noista luettelemistasi ajatuksista ei sovi juuri mikään. 

t. Vl-äiti

En tiedä, viittasitko aiempaan viestiin. Kyllähän se kertoo vl-ihmisten ajatuksista, jos kaikissa liikkeen virallisissa puheissa ja julkaisuissa puhutaan uskovista eli liikkeeseen kuuluvista ja ei-uskovista eli muista. Ei missään sanota, että kaikki olisivat yhtä lailla uskovaisia. Enkä muista lukeneeni Päivämiehestä tai muualtakaan vl-ihmisen kertomana, että on ihan ok katsoa telkkaria, tanssia, käydä festareilla tms.

Kyllä minusta silloin on ok vetää johtopäätös vl-ihmisten ajattelusta, kun julkisesti kukaan porukasta ei väitä olevansa eri mieltä.

Jotenkin aivan ihanassa henkisessä rauhassa tuntuu tämä perhe elävän. Melkein itsekin toivoisin pystyväni elää tuollaisessa lähes lapsenomaisessa uskossa ja huolettomuudessa.

Eevan ja Oliverin suhde vaikuttaa harvinaisen tasapainoiselta ja ehjältä. Eeva tuntuu tulevan helposti raskaaksi, joten heille on hyvin todennäköisesti tulossa vielä toistakymmentä lasta. Toivottavasti rakkautta, voimia ja jaksamista riittää heillä jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että luulet tietäväsi, miten vl-ihmiset ajattelevat?

Tuo tosiaan on luuloa, minuun esim. noista luettelemistasi ajatuksista ei sovi juuri mikään. 

t. Vl-äiti

En tiedä, viittasitko aiempaan viestiin. Kyllähän se kertoo vl-ihmisten ajatuksista, jos kaikissa liikkeen virallisissa puheissa ja julkaisuissa puhutaan uskovista eli liikkeeseen kuuluvista ja ei-uskovista eli muista. Ei missään sanota, että kaikki olisivat yhtä lailla uskovaisia. Enkä muista lukeneeni Päivämiehestä tai muualtakaan vl-ihmisen kertomana, että on ihan ok katsoa telkkaria, tanssia, käydä festareilla tms.

Kyllä minusta silloin on ok vetää johtopäätös vl-ihmisten ajattelusta, kun julkisesti kukaan porukasta ei väitä olevansa eri mieltä.

Johtopäätöksiä ei pitäisi tehdä mutuilemalla, vaan aivan toisin perustein. Yleistäminen kertoo kyllä tässä tapauksessa nyt jostakin muusta kuin siitä, miten vl:t ajattelevat. Eihän sinunkaan ajatukset edusta kaikkien liikkeen ulkopuolisten ihmisten ajattelua. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aivan ihanassa henkisessä rauhassa tuntuu tämä perhe elävän. Melkein itsekin toivoisin pystyväni elää tuollaisessa lähes lapsenomaisessa uskossa ja huolettomuudessa.

Eevan ja Oliverin suhde vaikuttaa harvinaisen tasapainoiselta ja ehjältä. Eeva tuntuu tulevan helposti raskaaksi, joten heille on hyvin todennäköisesti tulossa vielä toistakymmentä lasta. Toivottavasti rakkautta, voimia ja jaksamista riittää heillä jatkossakin.

Koskaan ei pitäisi mennä kuvailemaan toisia tasapainoisiksi ja ehjiksi. Todellisuus voi olla toista. Enkä tässä nyt tarkoita mitenkään sanoa nuoresta parista ikävästi, vaan yleisesti. Sekin voi tuntua kipeältä, jos arjessa on kipeitä vastoinkäymisiä ja sitten ulkopuolelta tullaan sanomaan, että miten tasapainoista ja ehjää teillä onkaan. Jokaisessa perheessä on omat ilonsa ja surunsa, eikä kaikki näy ulospäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aivan ihanassa henkisessä rauhassa tuntuu tämä perhe elävän. Melkein itsekin toivoisin pystyväni elää tuollaisessa lähes lapsenomaisessa uskossa ja huolettomuudessa.

Eevan ja Oliverin suhde vaikuttaa harvinaisen tasapainoiselta ja ehjältä. Eeva tuntuu tulevan helposti raskaaksi, joten heille on hyvin todennäköisesti tulossa vielä toistakymmentä lasta. Toivottavasti rakkautta, voimia ja jaksamista riittää heillä jatkossakin.

 

Koskaan ei pitäisi mennä kuvailemaan toisia tasapainoisiksi ja ehjiksi. Todellisuus voi olla toista. Enkä tässä nyt tarkoita mitenkään sanoa nuoresta parista ikävästi, vaan yleisesti. Sekin voi tuntua kipeältä, jos arjessa on kipeitä vastoinkäymisiä ja sitten ulkopuolelta tullaan sanomaan, että miten tasapainoista ja ehjää teillä onkaan. Jokaisessa perheessä on omat ilonsa ja surunsa, eikä kaikki näy ulospäin.&nb

Eikä toisaalta myöskään pitäisi panetella ketään, etteivätkö voisi olla onnellisia nyky-tilanteessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että luulet tietäväsi, miten vl-ihmiset ajattelevat?

Tuo tosiaan on luuloa, minuun esim. noista luettelemistasi ajatuksista ei sovi juuri mikään. 

t. Vl-äiti

En tiedä, viittasitko aiempaan viestiin. Kyllähän se kertoo vl-ihmisten ajatuksista, jos kaikissa liikkeen virallisissa puheissa ja julkaisuissa puhutaan uskovista eli liikkeeseen kuuluvista ja ei-uskovista eli muista. Ei missään sanota, että kaikki olisivat yhtä lailla uskovaisia. Enkä muista lukeneeni Päivämiehestä tai muualtakaan vl-ihmisen kertomana, että on ihan ok katsoa telkkaria, tanssia, käydä festareilla tms.

Kyllä minusta silloin on ok vetää johtopäätös vl-ihmisten ajattelusta, kun julkisesti kukaan porukasta ei väitä olevansa eri mieltä.

Johtopäätöksiä ei pitäisi tehdä mutuilemalla,

En ole mutuillut, enkä sanonut, että näkemykseni olisi kaikkien ei-vl-ihmisten kanssa sama. En ole myöskään sanonut, että oma tapani ajatella olisi ainoa oikea. Tähän liikkeessä näkee, kun eri tavoin uskovat tuomitaan ei-uskoviksi sen sijaan, että pidettäisiin kaikkea yhtä lailla uskovina.

Se nyt vain on tosiasia, että liikkeen virallisen johdon ja viestintäkanavien kautta ei kuulu viestiä, että eri tavoin uskovat olisivat yhtä lailla uskovia tai tietyt liikkeeseen kuuluvat tavat (meikkaamattomuus, korvakoruttomuus, rytmimusiikin kuuntelusta kieltäytyminen) eivät olisikaan niin jyrkkärajaisia. En ymmärrä, miksi pitää väittää, ettei näin olisi? Ilolla luen, jos linkkaat minulle liikkeen johdon kannanoton, jonka mukaan muut ovat aivan yhtä uskovaisia tai noilla tapasäännöillä ei olekaan niin 100 % väliä.

Odotan sinun tuon linkkaamisen sijaan kääntävän keskustelun muualle tai ryhtyvän kritisoimaan minua kysymykseen vastaamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aivan ihanassa henkisessä rauhassa tuntuu tämä perhe elävän. Melkein itsekin toivoisin pystyväni elää tuollaisessa lähes lapsenomaisessa uskossa ja huolettomuudessa.

Eevan ja Oliverin suhde vaikuttaa harvinaisen tasapainoiselta ja ehjältä. Eeva tuntuu tulevan helposti raskaaksi, joten heille on hyvin todennäköisesti tulossa vielä toistakymmentä lasta. Toivottavasti rakkautta, voimia ja jaksamista riittää heillä jatkossakin.

 

Koskaan ei pitäisi mennä kuvailemaan toisia tasapainoisiksi ja ehjiksi. Todellisuus voi olla toista. Enkä tässä nyt tarkoita mitenkään sanoa nuoresta parista ikävästi, vaan yleisesti. Sekin voi tuntua kipeältä, jos arjessa on kipeitä vastoinkäymisiä ja sitten ulkopuolelta tullaan sanomaan, että miten tasapainoista ja ehjää teillä onkaan. Jokaisessa perheessä on oma

Ei tämän asian toteaminen mitään panettelua ollut. Ulospäin näyttää siltä, että vanhemmat ovat tyytyväisiä ja nauttivat lasten kanssa olemisesta. Ei se silti tarkoita, etteikö heilläkin voisi olla elämässä omat taakkansa kannettavina, kaikilla on. Hieno asia, että perheeseen on syntynyt lapsi - olen lapsirakas ja lapsen syntymä on aina hieno asia.

No tietysti niitä lapsia ei ANNETA jos ei nai. Siittiöt sisään jos nappaa joskus ei nappaa vaikka yrittää. Asuntovaunut heiluu kun jynssätään ja lapset saa traumat. Lapsilla pitäisi olla oma vaunu. Hyi. 

Eriseuralahko on sitä mieltä ettei muut ole luojan lapsia kuin he. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aivan ihanassa henkisessä rauhassa tuntuu tämä perhe elävän. Melkein itsekin toivoisin pystyväni elää tuollaisessa lähes lapsenomaisessa uskossa ja huolettomuudessa.

Eevan ja Oliverin suhde vaikuttaa harvinaisen tasapainoiselta ja ehjältä. Eeva tuntuu tulevan helposti raskaaksi, joten heille on hyvin todennäköisesti tulossa vielä toistakymmentä lasta. Toivottavasti rakkautta, voimia ja jaksamista riittää heillä jatkossakin.

 

Koskaan ei pitäisi mennä kuvailemaan toisia tasapainoisiksi ja ehjiksi. Todellisuus voi olla toista. Enkä tässä nyt tarkoita mitenkään sanoa nuoresta parista ikävästi, vaan yleisesti. Sekin voi tuntua kipeältä, jos arjessa on kipeitä vastoinkäymisiä ja sitten ulkopuolelta tullaan sanomaan, että miten tasapainoista ja ehjää teillä onkaan. Jokaisessa perheessä on omat ilonsa ja surunsa, eikä kaikki näy ulospäin.&nb

Olen eri, mutta siitä huolimatta Oliver ja Eeva voivat olla ja näyttävät olevan jhana ja tasapainoinen perhe, jotka välillä väsyvät varmasti, NIINKUIN KAIKKI MUUTKIN IHMISET TEKEE. Heillä on myös ihana tukiverkko ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

No tietysti niitä lapsia ei ANNETA jos ei nai. Siittiöt sisään jos nappaa joskus ei nappaa vaikka yrittää. Asuntovaunut heiluu kun jynssätään ja lapset saa traumat. Lapsilla pitäisi olla oma vaunu. Hyi. 

Eivät lestadiolaiset yleensä asu asuntovaunussa vaan taloissa kuten muutkin. Miksi muuten monet yhdistävät suuret perheet vilkkaaseen tai holtittomaan seksielämään? Varmasti kellä tahansa olisi yhtä suuret perheet jos ehkäisyä ri olidi keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aivan ihanassa henkisessä rauhassa tuntuu tämä perhe elävän. Melkein itsekin toivoisin pystyväni elää tuollaisessa lähes lapsenomaisessa uskossa ja huolettomuudessa.

Eevan ja Oliverin suhde vaikuttaa harvinaisen tasapainoiselta ja ehjältä. Eeva tuntuu tulevan helposti raskaaksi, joten heille on hyvin todennäköisesti tulossa vielä toistakymmentä lasta. Toivottavasti rakkautta, voimia ja jaksamista riittää heillä jatkossakin.

 

Koskaan ei pitäisi mennä kuvailemaan toisia tasapainoisiksi ja ehjiksi. Todellisuus voi olla toista. Enkä tässä nyt tarkoita mitenkään sanoa nuoresta parista ikävästi, vaan yleisesti. Sekin voi tuntua kipeältä, jos arjessa on kipeitä vastoinkäymisiä ja sitten ulkopuolelta tullaan sanomaan, että miten tasapainoista ja

Voi olla ja voi tuntua ja voi olla myös olematta. Ihmeellinen tarve maalailla piruja seinille sinnekin missä niitä ei ole. Kiinnostavaa.

"Voi olla ja voi tuntua ja voi olla myös olematta. Ihmeellinen tarve maalailla piruja seinille sinnekin missä niitä ei ole. Kiinnostavaa."

Eihän edellisessä viestissä maalattu piruja mihinkään, vaan kerrottiin ettei kaikki aina ole niin kuin sosiaalisessa mediassa annetaan ymmärtää. Itse olen huomannut, että sosiaalisessa mediassa onnellisimmilta vaikuttavat voivat yleensä oikeasti huonoiten. Kulisseja yritetään pitää viimeiseen asti kunnossa.