Henkisesti väkivaltainen suhde - Auttakaa!

Tuollaisia väkivaltaisia miehiä naiset haluaa. Sellainen ei muutu eikä naiset muutu vaan haluavat uudelleen sellaisen väkivaltaisen miehen.

Vierailija kirjoitti:

Jösses. Et ole tainnut kuulla koskaan, että psyykkinen väkivalta vahingoittaa joskus pahemmin kuin ihan ehta lyönti tai läpsäisy. Kannattaa tutustua tutkimuksiin ja kirjallisuuteen, ettei löpise täällä päättömyyksiä. Mutta ehkäpä kuulut siihen sakkiin, joka ei muiden järkipuheita huomioi, vaan ajattelee olevansa aina oikeassa. Tai sitten et. 

Ap:n ukosta sanoisin, että ei muutu, ellei joku asia kyykistytä aivan polvilleen ja nöyräksi. Hän on nyt itsevihan kierteessä ja itseviha on yksi addiktion muoto. Vaikea sellainen. Se näkyy monesti siten, että lähisuhteissa kumppania (tai omia lapsiakin) halveksitaan ja lytätään. Samaistutaan ns. aggressoriin menneisyyden ihmissuhteista. Se tuo tuntuman siitä, että on energiaa, voimissaan ja kingi. Sokea kanakin kuitenkin näkee, mitä tuollainen käytös peittää. Tai noh, ei taida nähdä, kuten tässäkin ketjussa huomattiin. 

Aivan. Ap:n mies on itsevihan kierteessä. Hänhän on suorastaan henkisesti väkivaltainen itseään kohtaan. Voisi jopa sanoa, että vahingoittaa enemmän itseään kuin ap:ta. Se, että ap ignooraa tämän on suorastaan henkisesti väkivaltaista. Menisi itseensä.

Se, että ap ei välitä miehen kärsimyksestä ja haukkuu tätä on henkistä väkivaltaa. Ap on väkivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Jösses. Et ole tainnut kuulla koskaan, että psyykkinen väkivalta vahingoittaa joskus pahemmin kuin ihan ehta lyönti tai läpsäisy. Kannattaa tutustua tutkimuksiin ja kirjallisuuteen, ettei löpise täällä päättömyyksiä. Mutta ehkäpä kuulut siihen sakkiin, joka ei muiden järkipuheita huomioi, vaan ajattelee olevansa aina oikeassa. Tai sitten et. 

Ap:n ukosta sanoisin, että ei muutu, ellei joku asia kyykistytä aivan polvilleen ja nöyräksi. Hän on nyt itsevihan kierteessä ja itseviha on yksi addiktion muoto. Vaikea sellainen. Se näkyy monesti siten, että lähisuhteissa kumppania (tai omia lapsiakin) halveksitaan ja lytätään. Samaistutaan ns. aggressoriin menneisyyden ihmissuhteista. Se tuo tuntuman siitä, että on energiaa, voimissaan ja kingi. Sokea kanakin kuitenkin näkee, mitä tuollainen käytös peittää. Tai noh, ei taida nähdä, kuten tässäkin ketjussa huomattiin. 

Tämä on nyt kyllä henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Jösses. Et ole tainnut kuulla koskaan, että psyykkinen väkivalta vahingoittaa joskus pahemmin kuin ihan ehta lyönti tai läpsäisy. Kannattaa tutustua tutkimuksiin ja kirjallisuuteen, ettei löpise täällä päättömyyksiä. Mutta ehkäpä kuulut siihen sakkiin, joka ei muiden järkipuheita huomioi, vaan ajattelee olevansa aina oikeassa. Tai sitten et. 

Ap:n ukosta sanoisin, että ei muutu, ellei joku asia kyykistytä aivan polvilleen ja nöyräksi. Hän on nyt itsevihan kierteessä ja itseviha on yksi addiktion muoto. Vaikea sellainen. Se näkyy monesti siten, että lähisuhteissa kumppania (tai omia lapsiakin) halveksitaan ja lytätään. Samaistutaan ns. aggressoriin menneisyyden ihmissuhteista. Se tuo tuntuman siitä, että on energiaa, voimissaan ja kingi. Sokea kanakin kuitenkin näkee, mitä tuollainen käytös peittää. Tai noh, ei taida nähdä, kuten tässäkin ketjussa huomattiin. 

Ja siten riippuvuudetkin ovat henkistä väkivaltaa. Oikeastaan alkoholisti hakkaa itseään joka annoksella. Turpiin tulee kun on niin kovaa väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samankaltainen tilanne minullakin. Miten päädyitte ja kumman aloitteesta eropäätökseen? Minulla mies jätti siltä seisomalta aivan yhtäkkiä. Muuttui täysin. Tuli ilmi, että löytänyt 15v nuoremman johon vaihtoi lennosta. Jätti perheen, kaiken. Suhteemme oli molemminpuolin toksinen. Olen tuntenut hirvittävää tuskaa kohta 3kk, vain siitä syystä että menetin kaiken materian mitä oli, ja mitä olisimme vielä saavuttaneet. Koko tulevaisuudelta meni pohja, eläke aikoja myöten. Asuntosijoitimme velkavivulla. Kaikki sijoitusasunnot menevät tulevana keväänä myyntiin samoin puolen miljoonan talo. Kaikki meni, tässä maailman tilanteessa tuskin saa edes omiaan pois. Olen jo sen ikäinen, etten ehdi kartuttamaan ennen eläkettä tai ehkä juuri ja juuri, sijoitusasuntoja itsenäisesti. Ja toki riski yksin pelottaa.

Olen ihan ok palkalla (~70t/v) ollut aina, pärjään rahallisesti yksin lasten kanssa. Mutta kaikki meni. Aivan hirveää, laitoin alle 10v suhteeseen kakkoskierrokselle kaikki rahani, tulevaisuuteni likoon. Luotin, että tämä kestää. Ei kestänyt. Nyt olen sen ikäinen, ettei normaalista perheestä ja parisuhteesta voi enää haaveilla. En halua lasten takia ajatellakaan, että muuttaisin enää kenenkään kanssa yhteen. Ainakin 6v menee näin, keskenään. Sitten olenkin jo niin vanha, ettei mitään yhteistä juttua kenenkään kanssa enää ehdi. Helvetin pahalta tuntuu, ja vain siksi, että menetin ympäriltäni materian. Parisuhde oli kamala, mutta uskoin koko ajan, että pienimmän kasvettua vielä pari vuotta, saamme vihdoin parisuhde aikaa ja rakastumme uudelleen. Ei käynyt niin, mies lähti toiselle kierrokselle aivan ääripään kanssa. Katkeruus on kova, onko jollain vastaavaa kokemusta, miten tästä selviää?

-Katkera

materia,materia, no eihän ne menny , myytte ne, jos siis olit mukana maksamassa ja nimi papereissa,jos et , niin eine sun olleet ees. 

Ihan olen ollut materiaani joka asiasta sen 50% maksamassa. Myydään kyllä, mutta jos et satu tajuamaan mikä asuntomarkkinoiden ja maailman tilanne on, niin ymmärrän. -K

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis huomaan sen, että nimenomaan rakastin ja halusin rakastaa vain sitä mitä olisi voinut olla nyt ja tulevaisuudessa. Mies ei ole sanonut puolikkaalla sanallakaan, että yhteen paluulle olisi mahdollisuutta tai olisi katunut eropäätöstään minkään syyn takia. No ei tietenkään, semmoisen saaliin päällä on ettei olisi voinut varmasti itsekään kuvitella. Se tässä vähän ihmetyttää, eikö mies itse tajua, ettei kyseisellä nuorikolla ole mitään muuta syytä kuin raha päätyä sen näköisen miehen kanssa yhteen. Itse ajattelin alussa, ettei tosiaan vastaa ihannemiestäni ulkoisesti, mutta pääasia jos henkinen puoli kohtaa. Ei kohdannut, mutta olin siinä vaiheessa jo niin syvällä etten voinut perääntyä. Aivan järkyttävä kusipää ihmisenä. Minulle, läheisilleen, jopa kaupan kassalle. Hyi helkkari sentään.

-Katkera

Mutta etkö ole helpottunut, kun pääsit kusipäästä eroon?

Näköjään en. Niin uskomatonta kun se onkin. Todellakin kuvittelin, että alkushokin jälkeen hyvä tästä tulee, mutta katkeruus ja viha on niin voimakasta johtuen viimeisten kuukausien valehtelusta ja kuinka häikäilemättömästi ja välinpitämättömästi minua kohtaan toimi. Heitti kuin roskan pois. Pitäisi saada nyt ne hyvät asiat itselle jäsenneltyä. Se on vielä hyvin vaikeaa, kun tuntuu että koko loppuelämä on vedetty pöntöstä alas. -K

Kyllä tämä maailman tilanne koskee ihan jokaista. Ihmiset kuvittelevat omistavansa kaikkea maallista, mutta oikeasti kukaan ei omista mitään. Kuollessa kaikki jää tänne. Henkinen ja psyykkinen hyvinvointi on paljon tärkeämpää ja terve itsekkyys eli pitää itsestään huolta.

Tässä haasteena on juuri se, että kun meillä oli mukavaa, se oli todella ihanaa aikaa ja olin onneni kukkuloilla ja mies jumaloi. Kuitenkin vastapainoksi oli myös työni ja sukulaisteni, kavereiden, harrastusten, väärän mökkeilytavan, sosiaalisten taitojen, sisustusmaun, melkeinpä kaiken kritisoimista. Mies pyysi myös käytöstään usein anteeksi, mutta hermostuessaan haukkui rumasti, jopa huo**ksi. Huono itsetuntoisena sitä miettii, mitä jos mies oli vaan niin ihana ja minä oikeasti huono? Olen ihan palasina useamman vuoden suhteen jälkeen Ap

Kaikkea voi näköjään surra, paskan miehen menettämistä ja henkisesti väkivaltaisen suhteen loppumista, olihan se kuitenkin kuorrutettu velaksi ostetuilla asunnoilla. Tuossa kohtaa pitäisi olla onnellinen, kun pääsi moisesta eron.

Kiitos vastauksista, ne aina auttavat hieman realisoimaan tilannetta..

Ei sinua voi auttaa kukaan muu kuin sinä itse. Kirjoita nyt aivan tämän luettuasi niitä asioita, joita suljettujen ovien takana tapahtui. Ehkä sinulle sitten kirkastuu, mikä hän on miehiään. Ja kyllä, voivat muuttua - pahemmiksi. Tee ainakin testamentti, jos päätät jatkaa hänen kanssaan.

Katkeruus on huonoa seuraa. Siitä pitäisi päästä eroon ja jatkaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samankaltainen tilanne minullakin. Miten päädyitte ja kumman aloitteesta eropäätökseen? Minulla mies jätti siltä seisomalta aivan yhtäkkiä. Muuttui täysin. Tuli ilmi, että löytänyt 15v nuoremman johon vaihtoi lennosta. Jätti perheen, kaiken. Suhteemme oli molemminpuolin toksinen. Olen tuntenut hirvittävää tuskaa kohta 3kk, vain siitä syystä että menetin kaiken materian mitä oli, ja mitä olisimme vielä saavuttaneet. Koko tulevaisuudelta meni pohja, eläke aikoja myöten. Asuntosijoitimme velkavivulla. Kaikki sijoitusasunnot menevät tulevana keväänä myyntiin samoin puolen miljoonan talo. Kaikki meni, tässä maailman tilanteessa tuskin saa edes omiaan pois. Olen jo sen ikäinen, etten ehdi kartuttamaan ennen eläkettä tai ehkä juuri ja juuri, sijoitusasuntoja itsenäisesti. Ja toki riski yksin pelottaa.

Olen ihan ok palkalla (~70t/v) ollut aina, pärjään rahallisesti yksin lasten kanssa. Mutta kaikki meni. Aivan hirveää, laitoin alle 10v suhteeseen kakkoskierrokselle kaikki rahani, tulevaisuuteni likoon. Luotin, että tämä kestää. Ei kestänyt. Nyt olen sen ikäinen, ettei normaalista perheestä ja parisuhteesta voi enää haaveilla. En halua lasten takia ajatellakaan, että muuttaisin enää kenenkään kanssa yhteen. Ainakin 6v menee näin, keskenään. Sitten olenkin jo niin vanha, ettei mitään yhteistä juttua kenenkään kanssa enää ehdi. Helvetin pahalta tuntuu, ja vain siksi, että menetin ympäriltäni materian. Parisuhde oli kamala, mutta uskoin koko ajan, että pienimmän kasvettua vielä pari vuotta, saamme vihdoin parisuhde aikaa ja rakastumme uudelleen. Ei käynyt niin, mies lähti toiselle kierrokselle aivan ääripään kanssa. Katkeruus on kova, onko jollain vastaavaa kokemusta, miten tästä selviää?

-Katkera

materia,materia, no eihän ne menny , myytte ne, jos siis olit mukana maksamassa ja nimi papereissa,jos et , niin eine sun olleet ees. 

Ihan olen ollut materiaani joka asiasta sen 50% maksamassa. Myydään kyllä, mutta jos et satu tajuamaan mikä asuntomarkkinoiden ja maailman tilanne on, niin ymmärrän. -K

Ei sijoittamisessa ole mitään takuita että tulee tuottoa.

Saat sentään jotain takas.