Miksi varhaiskasvatuksen työntekijät ei saa ulkotyövarusteita kunnalta?
Kyllähän muiden alojen ulkona työskentelevät työntekijät saa sadevarusteensa ym. työnantajalta.
Kommentit (98)
Saako oikeuden tuomari kauluspaitarahaa, jos edellytetään kauluspaidan käyttöä?
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ulkoilee kaksi kertaa päivässä (toki vuorotellen jos mahdollista, mutta kumminkin) lähestulkoon säässä kuin säässä.
Missä muussa ammatissa on itse hankittava ulkoiluvaatteet? Jos olisi kyseessä miesvaltainen ala, harva nillittäisi tästä ja keksisi tekosyitä ettei nuorille miehille kelpaisi önnönnöö.
No kävisikö sinulle sama periaate kuin lapsille eli kurahousut ja kurarukkaset päälle aina kuraavalla kelillä, sisään tullessa huuhtelu ja kuivamaan, sitten taas toiseen ulkoiluun samat päälle? Tällöin omat vaatteet pysyy puhtaana ja kunnalle riittää, että ostaa yhden kurasetin per työntekijä, tuskin olisi edes kallis.
Vierailija kirjoitti:
Maksaako työnantaja edes näitä?
"Sote- ja opetusalaa ajatellen kehitetty turvatakki suojaa käyttäjäänsä lyönneiltä, puremiselta ja raapimiselta. Turvahiha ajaa samaa asiaa, mutta sen pinta on viiltosuojattua materiaalia. Molemmissa on solumuovi pehmentämässä iskuja."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/06043de9-25ca-417e-8bff-40b74ace093d
Kun kuria ei saa enää pitää, niin hoitajat ovat lasten armoilla. Lasten lyönnit ja puremat on vain kestettävä, koska lapsilla on koskemattomuus ja sitä paitsi oikeus ilmaista tunteitaan.
Koska eivät ole edes vaatineet.
Kunnan muut ulkona työskentelevät kyllä saavat neonkeltaiset työhaalarit joilla kyllä tarkenee.
Eikä ne mitään halpoja ole, julkispuoli tilaa mm Blåkläderin ja muiden valmistajien, ihan laadukkaita ovat.
Vierailija kirjoitti:
Koska eivät ole edes vaatineet.
Kunnan muut ulkona työskentelevät kyllä saavat neonkeltaiset työhaalarit joilla kyllä tarkenee.
Eikä ne mitään halpoja ole, julkispuoli tilaa mm Blåkläderin ja muiden valmistajien, ihan laadukkaita ovat.
Luuletko, että nuoret naiset haluavat mitään blåkläderia päälleen?
Vierailija kirjoitti:
Toppatakki ulkona oleiluun ja kumisaappaat on sellaiset mitkä kestää vuosia. Sellaiset ostaa muutkin työssä käyvät itselle.
Osaan toimistotöistäkin odotetaan että itse ostaa puvun ja kauluspaitoja ja solmioita, jotta on asiaan kuuluvat vaatteet. Ei voi mennä t-paidassa moneen työhön ja nuo bisnesvaatteet ei mitenkään halpoja ole.
Vapaa-ajan ja työmatkan vaatteet on erikseen, yleensä ulkoilussa tarvittavat vaatteet säilytetään joka tapauksessa päiväkodilla. Kuraantuvatkin helposti jos esim. pientä itkevää sylitellään, ei sellaisissa ihmisten ilmoilla pidetä.
Sadevaatekertakin saappaineen oli ainakin minulla erikseen päiväkodilla, kotona vaeltamiseen ja koiran kanssa ulkoiluun oma.
Eihän noita edes jaksaisi raahata kodin ja työpaikan väliä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle suunnitellaan työkokeilua päiväkodissa. Mielenkiintoista mennä vaatteissa, jotka ei sovellu ulos. Ei minulla ole toppahousuja, tai oikein kunnon takkia. Ihan syystä, että olen 162cm pitkä ja sairaalloisen ylipainoinen ja vyötärönympärys on yli 170cm. En ole löytänyt kaupasta sopivia ja ei ole vara teettää. Jos joutuu näihin pakkotöihin niin varmaan värjöttelen ulkona gollegehousuissa tai leggareissa, jotka ainoat, jotka sopii. Toppatakki mikä on menee juuri ja juuri kiinni, muttei sillä kyykistellä. Löytyyköhän sadevaatteita minun kokoa?
Todennäköisesti kuolet ylipainon aiheuttamiin sairauksiin ennen kuin työkokeilusi ehtii alkaa. Ensi elämässä sitten katsoa tarkemmin mitä suuhun laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä niiden käytännössä pitäisi olla? Toppahaalarit, kuravaatteet, kumisaappaat? Luuletko, että nuoret naiset oikeasti haluaisivat kaupungin valitsemia standardivaatteita?
Katsopa missä vaatteissa kunnan muut ulkona työskentelevät ihmiset kulkee nyt talvella. Yleensä on huomioväreissä, kestävästä kankaasta, paksu ja lämmin. Lisäksi myös kengät.
Mitä penteleen väliä sillä on, tykkääkö nuoret naiset? Johan oli taas perustelu. Sillä perusteella kiellät koko vaka-porukalta työvaatteet kun joku ei ehkä tykkää?
Kunnan kuuluisi tarjota työvaatteet. Mikään pakko ei varmaan ole niitä käyttää, mutta jos työhön kuuluu olennaisesti ulkoilu noin 4 tuntia päivässä, on ihan hullua että itse pitää hankkia kaikki.
- lisäksihän on olemassa ulkoeskareita, joissa työntekijän vaaditaan olevan ulkona ihan koko päivä. Poikkeuksena suoranainen myrsky.
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat vässyköitä.
Jatkuvasti jeesustelevat sitä kuinka koulutettuja ovat, mutteivät saa työyhteisössään organisoitua jotain ulkoportin lukon korjausta tai pihalampusta törröttävän sähköjohdon korjausta.
Kuukausikaupalla lähettelevät vanhemmille kuitenkin asiasta sähköposteja että "varokaa sähköjohtoa ja muistakaa ettei portti mene lukkoon jne".
Ilmeisesti koulussa ei opeteta terveen järjen käyttöä tai organisaation sisäistä viestintää ja päätöksenteon organisointia ollenkaan.
T. Kolmen päikkylapsen isä
Muista kaupungin protokolla. Matonen ei saa viestittää muille kuin johtajalle, joka sitten harkintansa ja muistinsa mukaan ottaa risasta portista yhteyttä tekniseen toimeen tmv, jotka seuraavassa kuukausipalaverissa miettivät onko korjaaminen oikeasti tarpeen kun matoset voisivat tuoda kotoaan nippusiteitä ja purukumia ja paikata portin. Prosessi kestää. Matonen hikoilee. Protokollan ylityksestä joutuu johtoportaan tiukkaan puhutteluun ja seuraaviin puhelu- tms. yhteydenottoyrityksiin ei vastata.
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat vässyköitä.
Jatkuvasti jeesustelevat sitä kuinka koulutettuja ovat, mutteivät saa työyhteisössään organisoitua jotain ulkoportin lukon korjausta tai pihalampusta törröttävän sähköjohdon korjausta.
Kuukausikaupalla lähettelevät vanhemmille kuitenkin asiasta sähköposteja että "varokaa sähköjohtoa ja muistakaa ettei portti mene lukkoon jne".
Ilmeisesti koulussa ei opeteta terveen järjen käyttöä tai organisaation sisäistä viestintää ja päätöksenteon organisointia ollenkaan.
T. Kolmen päikkylapsen isä
Kunnan kausityöntekijänä työkohteissa tulee monesti juuri tuollaisia viallisia paikkoja vastaan ja niistä raportoin pomolle ja hän kiinteistön huoltajalle/alueesta vastaavalle tuossa kohtaa alkaa homma tökkimään kun kiinteistön huoltaja/alueesta vastaava henkilö arvioi että tarvitseeko sen korjata nyt vai joskus myöhemmin ja vaihtoehto on useimmiten tuo jälkimmäinen
Työsuhdehaalari luonnollisesti suunniteltaisiin sellaiseksi, että se mahdollisimman hyvin tuo esille varhaiskasvatuksen arvoja. Haalarissa voisi olla esimerkiksi eri tunteiden nimiä sekä kirjaimia ja numeroita. Ja selkämyksessä iso teksti, että "tässä menee varhaiskasvatuksen opettaja" tai "tässä menee varhaiskasvatuksen sosionomi" yms. riippuen työntekijän ammattiryhmästä. Myös erilaisia hashtageja kuten #lastenoikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat vässyköitä.
Jatkuvasti jeesustelevat sitä kuinka koulutettuja ovat, mutteivät saa työyhteisössään organisoitua jotain ulkoportin lukon korjausta tai pihalampusta törröttävän sähköjohdon korjausta.
Kuukausikaupalla lähettelevät vanhemmille kuitenkin asiasta sähköposteja että "varokaa sähköjohtoa ja muistakaa ettei portti mene lukkoon jne".
Ilmeisesti koulussa ei opeteta terveen järjen käyttöä tai organisaation sisäistä viestintää ja päätöksenteon organisointia ollenkaan.
T. Kolmen päikkylapsen isä
Sille ei mitään voi, jos vässykkä huoltofirma ei saa vässykkähuoltoMIEHIÄÄN paikalle korjaamaan asiaa. Tai sähköMIESTÄ.
Niillehän saa soitella päivittäin, mutta ei ne jaksa vastata tai ilmoitella mitään. Lapsia ei pidetä tärkeänä, saati jotain päiväkodin tätejä.
Niin, eli tehdään vikailmoitus ja sitten kuukausikaupalla levitellään käsiä ja voivotellaan "ei sieltä kukaan tuu".
Kuten sanoin, vässyköintiä.
En ottanut mitenkään kantaa sukupuoliasiaan, tunnen myös useita miespuolisia työntekijöitä tuolta alalta.
Mutta sanotaan nyt kun kerta sille linjalle lähdettiin, että:
Miehisellä alalla moinen peukku perseessä istuminen ei tulisi kuuloonkaan.
T. Kolmen päikkylapsen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suunnitellaan työkokeilua päiväkodissa. Mielenkiintoista mennä vaatteissa, jotka ei sovellu ulos. Ei minulla ole toppahousuja, tai oikein kunnon takkia. Ihan syystä, että olen 162cm pitkä ja sairaalloisen ylipainoinen ja vyötärönympärys on yli 170cm. En ole löytänyt kaupasta sopivia ja ei ole vara teettää. Jos joutuu näihin pakkotöihin niin varmaan värjöttelen ulkona gollegehousuissa tai leggareissa, jotka ainoat, jotka sopii. Toppatakki mikä on menee juuri ja juuri kiinni, muttei sillä kyykistellä. Löytyyköhän sadevaatteita minun kokoa?
Todennäköisesti kuolet ylipainon aiheuttamiin sairauksiin ennen kuin työkokeilusi ehtii alkaa. Ensi elämässä sitten katsoa tarkemmin mitä suuhun laittaa.
Sinä kuolet ruman sielusi aiheuttamaan sisäiseen myrkyttymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eivät ole edes vaatineet.
Kunnan muut ulkona työskentelevät kyllä saavat neonkeltaiset työhaalarit joilla kyllä tarkenee.
Eikä ne mitään halpoja ole, julkispuoli tilaa mm Blåkläderin ja muiden valmistajien, ihan laadukkaita ovat.
Luuletko, että nuoret naiset haluavat mitään blåkläderia päälleen?
Sinähän varsinainen misogynisti olet. Miksi nainen ei voisi pukea ulos työvaatteita, mutta mies sitten voi? Olet juuri sitä porukkaa, joka ajattelee että naisvaltainen ala ei ansaitse samoja työetuja kuin miesvaltainen ala. Syyt haetaan vaikka mistä. Ihan vaan vaikka tuollaisesta "eihän ne tytöt nyt tuollaisia."
Minä nuorena naisena puin nimenomaan blåkläderiä päälleni kun tein ulkotöitä.
Tervetuloa myös katsomaan hevosalalle tai muualle maatalouteen, pukeutuuko naiset pillifarkkuihin ja sandaaleihin, vai ihan kestäviin työvaatteihin.
Sitten ulos lähtiessä tarhatädit itkupotkuilisivat, kun pitäisi pukea ne työnantajan hankkimat kurikset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat vässyköitä.
Jatkuvasti jeesustelevat sitä kuinka koulutettuja ovat, mutteivät saa työyhteisössään organisoitua jotain ulkoportin lukon korjausta tai pihalampusta törröttävän sähköjohdon korjausta.
Kuukausikaupalla lähettelevät vanhemmille kuitenkin asiasta sähköposteja että "varokaa sähköjohtoa ja muistakaa ettei portti mene lukkoon jne".
Ilmeisesti koulussa ei opeteta terveen järjen käyttöä tai organisaation sisäistä viestintää ja päätöksenteon organisointia ollenkaan.
T. Kolmen päikkylapsen isä
Kunnan kausityöntekijänä työkohteissa tulee monesti juuri tuollaisia viallisia paikkoja vastaan ja niistä raportoin pomolle ja hän kiinteistön huoltajalle/alueesta vastaavalle tuossa kohtaa alkaa homma tökkimään kun kiinteistön huoltaja/alueesta vastaava henkilö arvioi että tarvitseeko sen korjata nyt vai joskus myöhemmin ja vaihtoehto on useimmiten tuo jälkimmäinen
Ja tähän sitten tyydytään?
Joku työkkärin remppakurssin käynyt kun sanoo ei, niin prosessi pysähtyy?
Miten ihmeessä pääsette yliopistosta läpi, jos prosessien läpivienti tyssää heti ensimmäiseen kieltosanaan?
T. Kolmen päikkylapsen isä
Oma mies työskentelee kunnalla duunarihommissa. Heillä saa hakea työvaatteet parista liikkeestä, on turvakenkää kesään ja talveen, toppatakki ja toppahousut talveksi sekä ilman toppaa kesäksi. Mallin ja värin voi ottaa itselleen sopivan. Vaatteet on niin hyvän näköisiä, että takkia lukuunottamatta niitä voi pitää työajan ulkopuolellakin. Minä en periaatteesta suostu pesemään miehen työrytkyjä, joten kun ne menee liian likaiseksi, hän hakee uudet tilalle. Omaa kallista pyykkikonettani ei sotketa mihinkään konerasvaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ulos lähtiessä tarhatädit itkupotkuilisivat, kun pitäisi pukea ne työnantajan hankkimat kurikset.
Henkselikurikset vai vyötärökurikset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat vässyköitä.
Jatkuvasti jeesustelevat sitä kuinka koulutettuja ovat, mutteivät saa työyhteisössään organisoitua jotain ulkoportin lukon korjausta tai pihalampusta törröttävän sähköjohdon korjausta.
Kuukausikaupalla lähettelevät vanhemmille kuitenkin asiasta sähköposteja että "varokaa sähköjohtoa ja muistakaa ettei portti mene lukkoon jne".
Ilmeisesti koulussa ei opeteta terveen järjen käyttöä tai organisaation sisäistä viestintää ja päätöksenteon organisointia ollenkaan.
T. Kolmen päikkylapsen isä
Muista kaupungin protokolla. Matonen ei saa viestittää muille kuin johtajalle, joka sitten harkintansa ja muistinsa mukaan ottaa risasta portista yhteyttä tekniseen toimeen tmv, jotka seuraavassa kuukausipalaverissa miettivät onko korjaaminen oikeasti tarpeen kun matoset voisivat tuoda kotoaan nippusiteitä ja purukumia ja paikata portin. Prosessi kestää. Matonen hikoilee. Protokollan ylityksestä joutuu johtoportaan tiukkaan puhutteluun ja seuraaviin puhelu- tms. yhteydenottoyrityksiin ei vastata.
Nimenomaan, juuri niinkuin sanoin, vässyköintiä.
T. Kolmen päikkylapsen isä
Sille ei mitään voi, jos vässykkä huoltofirma ei saa vässykkähuoltoMIEHIÄÄN paikalle korjaamaan asiaa. Tai sähköMIESTÄ.
Niillehän saa soitella päivittäin, mutta ei ne jaksa vastata tai ilmoitella mitään. Lapsia ei pidetä tärkeänä, saati jotain päiväkodin tätejä.