Kaipaatteko te muut n. 40-vuotiaat enää kavereita/seuraa/tyttöjeniltoja?

Mä oon 40-vee ja sosiaalinen elämä on piristymässä, kun oma aika on lisääntynyt huomattavasti lasten kasvaessa. Tykkään sopia lounastreffejä, liikuntaan liittyviä juttuja tai joskus sitten oikein isommin esim joku yö isommassa kaupungissa (pöndellä kun elelen) mihin kuuluu kunnon ravintola, keikka/kylpylä/hemmotteluhoito ja yö hotellissa. 

Mulla oli lasten pikkulapsiaika melko sosiaalisesti köyhää oman uupumuksen ja ajanpuutteen vuoksi. Kun alkoi helpottaa, kaipasin ensin omaa aikaa yksinäisyydessä, mutta sitten se sosiaalinenkin puoli mussa heräsi ja nyt kavereiden kanssa oleminen oikein elämän suola ja arjen piristäjä.

Mulle on myös oma äiti neuvonut, että aina täytyy olla "tyttökavereita", oma mies ei tule ikinä naiselle riittämään. Ja oikeassa on.

Olen enemmän kaksin teellä kotona ja ruusukupit pöydällä -tyyppiä tai kaksin maalla järvelle tuijottamassa, puhumassa. Tai ajelu peltomaisemassa. En oikein innostu naislaumoista vapaalla kälkättämässä. Pitäisi olla edes vähän samanhenkistä porukkaa jos usea.

Kaipaan siksi, kun en ole koskaan lapsuuden jälkeen ollut missään "tyttöjen illassa" :( Kaikki ystäväni ovat miespuolisia eivätkä heidän vaimonsa/tyttöystävänsä (ne joilla on) hyväksy mua joukkoonsa. No, onneksi näen jätkiä säännöllisesti, välillä on oma mieskin mukana, että siinä mielessä joo kyllä, on sosiaalista elämää.

Olen 41v.

Aloitus voisi melkein olla omani. Sata vuotta ollut yksin tai siltä tuntuu, en enää kaipaa mitään illanistujaisia vaan lähinnä rauhottumista jonkun hyvän kirjan/sarjan ääreen. Mutta joskus aniharvoin tulee fiilis, että olisi ihana kun olisi joku oikeasti hyvä mies jonka kanssa naureskella ja hölmöillä tätä elämää yhdessä eteenpäin. 

Mutta vastaus kysymykseen, en kaipaa naisten iltoja, enkä oikein kavereita enää juurikaan. Alkanut hieman vähentymään kaikki yhteydenpito. 10v sitten olin aika aktiivinen vielä, 43veenä en enää lainkaan. Ja suunta on minusta oikea.