Miten ihan normaali 5 vee voi pelätä kissoja ja koiria, jos ei ole koskaan ollu niiden kanssa tekemisissä?

Vierailija:

Olisiko vanhemmissa syytä, kun tälläinen pelko päässyt syntymään...?

Joko ovat opettaneet väärän asenteen tai lapsi on matkinut käyttäytymisen heiltä. Sääli.

sellasella lapsella on vielä jotain vaistoja jäljellä. Tottakai lapsen kuuluu pelätä tuntematonta, omituisen näköstä otusta! Jos lapsi ei pelkää mitään niin siinä se oikee ongelma on. Kyllä lapsi oppii sitten ajan kanssa, ettei kissoja ja koiria tarvi pelätä.

Oma 10 vuotias on pelännyt _aina_ koiria, koko elämänsä. Koskaan ei ole tullut vastaan mitään tilannetta josta pelkonsa olisi saanut alkunsa, eikä täällä kotonakaan ole peloteltu asialla. Itseasiassa ollaan eläinrakkaita koko perhe, ja koirakin on ollut mielessä ottaa mutta lapsen suhtautuminen koiriin on vielä jarruttanut asiaa (muun muassa). Että ei todellakaan ole aina kotioloissa vika jos lapsi pelkää jotain eläintä.

Onhan niillä terävät hampaat ja kynnet.

Toki tiedän koirapelkoisia vanhempia, jotka tartuttavat pelkonsa lapsiinkin ihan turhaan. Mutta jotkut lapset vaan pelkäävät.



Meidän 9- v poika pelkäsi koiria pienempänä. Meillä on nyt pari vuotta ollut koira, ja poika sitä ihan pikkupentuna pelkäsi (pennulla oli terävät hampaat ja oli todella vilkas), mutta sitten poika tottui ja ovat nyt hyviä kavereita.

Hurjimmat tilanteethan syntyvät, kun kilttiin lemmikkiin tottunut taapero syöksyy kädet ojossa jonkun lapsiin tottumattoman ison palveluskoiran kimppuun. Kaikki kissat ja koirat eivät ole niitä kiltiksi jalostettuja (ja tietysti myös koulutettuja) kullanmuruja, vaan joillakin on vielä luonnolliset vaistot jäljellä.

Kumpikaan ei kiinnitä mitään huomiota koiriin, eikä siis rynni ketään vierasta koiraakaan halailemaan.



Kyllä se yleensä kodin asenteista se koirapelko syntyy.

Luulisi, että ulkoillessaan olisi törmännyt useinkin koiriin...ja kaikkihan tuntee jonkun jolla on kissa :)

Kai se lapsi tulkitsee jo tuollaisen vanhempien pelokkuudeksi ja koiran oudoksi, jos ei kenenkään naapurinkaan koiraa koskaan moikkailla.



Ei voi asua niin kuplassa, ettei kellään sukulaisella, ystävällä tai naapurilla muka ole koiraa tai kissa!

Poikani on 6 v. ja pelkää koiria. Koirapelko on jonkin verran pahentunut parin viime vuoden aikana.



Itse en pidä koirista ja välttelen niitä jonkin verran, mutta jo muutaman vuoden ajan olen pojan vuoksi ollut tosi " reipas" tilanteissa, joissa on koira. Olen pojan nähden silitellyt ja rapsutellut koiria mutta se ei auta pojan koirapelkoon.



Joillakin puolitutuilla on koira, mutta sellaisilla ihmisillä, joita säännöllisesti tapaamme, ei ole koiraa.

ja se lapsen koirakammo on valitettavasti seurausta siitä.