Lue keskustelun säännöt.
Ihastukset pitkän parisuhteen aikana
24.01.2023 |
Löytyisikö täältä kohtalotovereita tai vertaistukea?
Meillä on takana jo yli 10 vuoden parisuhde. Suhteessa on kaikki hyvin, rakastan miestäni ja hän minua, seksi sujuu, yhteiselämä sujuu ja lapsiakin on. Kaikki on siis hyvin, paitsi että menin ihastumaan toiseen mieheen ekaa kertaa tämän suhteen aikana.
Olimme jokin aika sitten viettämässä tyttöjen iltaa. Baarissa mies tuli juttelemaan ja aluksi kohteliaisuudesta vastailin. Mies oli komea, hauska, huomaavainen, ystävällinen ja pian huomasin että meillä synkkaa tosi hyvin. Kerroin melko varhaisessa vaiheessa että olen naimisissa ja että minusta saa vain juttuseuraa. Mies jäi kuitenkin seuraamme illaksi parin kaverinsa kanssa. Välillä keskustelimme kahden kesken, välillä porukassa.
En vaihtanut numeroita, en tehnyt mitään sopimatonta tai väärää. Ainoastaan juttelimme. Se onkin hyvä ettei numeroita vaihdetta, koska tiedämme toisistamme vain etunimet ja yleisluontoisia asioita, joiden perusteella toista on liki mahdotonta löytää ja tuskin koskaan enää näemme. En siis edes pystyisi ottamaan yhteyttä, vaikka haluaisin.
Ihastuin kuitenkin tuohon mieheen ja nyt en saa häntä mielestäni. Olen ihan ihmeissäni, että mitä minun päässäni oikein tapahtuu. Olen yrittänyt analysoida että osittain kyse on varmaankin siitä, etten enää koskaan pääse kokemaan sitä ihanaa vastarakastuneen tunnetta ja sen tiedostaminen sattuu. En siis missään tapauksessa ole pettämässä tai hylkäämässä miestäni tai perhettäni, mutta en myöskään voi mitään tälle tunteelle. Se on samanlainen kuin silloin, kun kohtasin mieheni.
Onko muilla tullut tällaisia ihastuksia pitkän parisuhteen aikana? Miten käsittelitte niitä? Miten kauan kesti, että tunteet laantuivat?
Kommentit (42)
Ihastuksia tulee ja menet. Kyseessä kuitenkin täysin vieras mies.
Itse ihastuin pitkäaikaiseen työkaveriin. Tuttu ja turvallinen. Avioliittoni oli surkea ja päätin etten mitään menetä, jos kerron tälle miehelle. Rakkaustarina siitä alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut montakin kertaa parisuhteessa ollessa muihin. Se on täysin normaalia pitkässä suhteessa. Kerron myös kumppanille avoimesti näistä ihastuksista, ja hän minulle omistaan. Vaikka olisi monogaminen suhde, niin ihastuksen tunteesta on lupa nauttia eikä pelkästä tunteesta tarvitse tuntea syyllisyyttä, varsinkaan kun ei ole aikomustakaan lähteä toisen selän takana toimimaan.
Muistuttaisin myös, että monogamia ei ole ainut tapa elää. Ihmiset elää myös erilaisissa avoimissa ja polyamorisissa ym. suhteissa, joissa on kaikkien osapuolten suostumus useisiin yhtäaikaisiin seksuaalisiin- ja/tai romanttisiin suhteisiin. Ne ei tietysti kaikille sovi, ja vaatii paljon vuorovaikutustaitoja, mutta jos tuntuu, että se saattaisi olla oma juttu, niin kannustan ottamaan rohkeasti puheeksi kumppanin kanssa, mitä hän tällaisista suhdemuodoista ajattelee. Ja vaikka suhteen avaaminen ei tulisi kohdallanne kyseeseen, niin kannustan silti puhumaan ihastuksista avoimesti kumppanille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yhtään yrittänyt kaivaa tätä miestä jostain facesta tai instasta? :D
En, enkä onneksi tiedä hänestä tarpeeksi että se olisi mahdollista. Tiedän vain etunimen, kaupunginosan ja alan, jolla mies työskentelee, mutta en esimerkiksi firmaa. Tyyliin Matti Taka-Töölööstä ja markkinointialalla (nämä siis täysin keksitty esimerkki, eikä mikään niistä pidä paikkaansa). Noilla tiedoilla en onneksi pysty miestä jäljittämään, muuten olisin sen jo saattanut tehdä.
Kyllä noillaa saattaa löytää. Facessa pystyy hakemaan etunimen ja kaupungin peruseella. Tietty jos on yleinen etunimi ja Helsingistä niin tulee pitkä lista profiileja kahlattavaksi. Jos on piilottanut tiedot kaupungista niin sitten on vaikeaa.
Voi ottaa useita vuosia että unohtuu. Mutta joskus se tapahtuu. 3 vuotta sitten näin ihastukseni viimeksi ja nyt alkaa tuntua että voin kokonaan unohtaa hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksia voi tulla, se on ihan normaalia.
Mutta kysymys kuuluu, mitä teit baarissa jos olet naimisissa?
Mistä lähtien baarissa on ollut joku siviilisäätyraja?
Siis ap oli baarissa ilman miestään.
No sinähän se varsinainen Sherlock olet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh kaikki on edelleen kuten aloitusviestissäni kuvaa. En ole kertonut kenellekään. Olen yrittänyt keskittyä työhön, lapsiin ja mieheen. Olen kuitenkin edelleen korviani myöten ihastunut. Oireet tuntuvat vain pahenevan.
Yhtenä iltana hekumoin ajatuksella, että seuraavan kerran kun lähdemme tyttöjen kanssa ulos, tuo mies sattuisi sattumalta samaan paikkaan. Puolittain kai toivonkin sitä. Mietin mitä sanoisin hänelle siinä tilanteessa. Uskaltaako tässä enää edes lähteä mihinkään? Mitä jos oikeasti törmään tuohon mieheen? Vaikka aika epätodennäköistä se on.
Kyllä raastaa sydäntä enkä ymmärrä, miten olen voinut ihastua kuin joku teinityttö. Luulin että aikuisena naisena osaisin käsitellä tunteitani kypsemmin. Noh, ei auta kuin jatkaa kärsimistä.
Ap
Ap täällä päivittää taas tuntojaan. Viikkoja on kulunut, mutta päivittäin tuo mies on ollut mielessäni. Pystyn keskittymään ihan hyvin töihin, lapsiin ja mieheeni, mutta jos olen yksin ajatuksieni kanssa niin ne karkailevat tähän mieheen. En esimerkiksi pysty kuuntelemaan äänikirjoja, kun en pysty keskittymään kirjaan vaan alan ajatella häntä. Viimeistään nukkumaan mennessä nuo ajatukset nousevat pintaan. Todella raastavaa.
Toiset päivät ovat parempia kuin toiset ja mieliala vaihtelee. Joinain päivinä olen ollut sitä mieltä, että pystyn sittenkin elämään ilman häntä ja että tuo ilta on vain kiva muisto, joka säilyy mielessäni koko elämän. Joinain päivinä taas ahdistaa, että en saanut enkä koskaan saa mahdollisuutta tutustua häneen.
Olen ajatellut, että pahinta tässä kaikessa on tavallaan juuri tuo, että emme voi tavata. Jos voisimme tavata, saattaisin nopeasti todeta että eipä hän ollutkaan niin kummoinen kuin kuvittelin. Tai jos hän ei kiinnostuisi minusta, niin sekin olisi selvä peli. Näin on käynyt joidenkin aikaisempien ihastusten kanssa (ennen kuin tapasin mieheni), että olen ekoilla treffeillä huomannut että eipä tämä tyyppi nyt niin ihmeellinen olekaan kuin muistin/kuvittelin. Tai jos mies ei ole halunnut tavata enää, niin se on itkettänyt jonkin aikaa, mutta siitä on päässyt yli aika nopeasti.
Tämä on eka kerta, kun ihastun parisuhteen aikana johonkin toiseen mieheen. Nyt olen tunteideni kanssa tavallaan jumissa tuossa ekoja treffejä edeltävässä tilassa, jossa iltaan perustuvan muistikuvan mukaan mies on kaikin puolin täydellinen. En ollut tuona iltana juonut paljon, mutta kyllähän kaikki miehet parin viinilasillisen jälkeen näyttävät komeammilta ja vaikuttavat hauskemmilta kuin oikeasti ovat. Enkä oikeasti haluaisi tavata häntä, sillä se loukkaisi miestäni, mutta tunteiden käsittelemisen kannalta se voisi olla helpompaa.
Tällaisia ajatuksia on pyörinyt mielessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai pitkän parisuhteen aikana tulee ihastuksia. Itse viestittelen parhaillaan 20+ vuoden takaisen seurustelukumppanini kanssa, joka löysi minut LinkedInista.
Nautimme molemmat keskusteluista, flirtistä, muistoista. Kumpikaan ei silti todellakaan rikkoisi nykyistä parisuhdettaan jonkun yli 20 vuoden takaisen nuoruuden lyhyen seurustelusuhteen takia.
Nauti, mutta suhtaudu samalla tavalla kuin lintuihin, jotka lentävät pääsi yli. Älä todellakaan ala rakentaa mitään sen enempää tuollaisen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä päivittää taas tuntojaan. Viikkoja on kulunut, mutta päivittäin tuo mies on ollut mielessäni. Pystyn keskittymään ihan hyvin töihin, lapsiin ja mieheeni, mutta jos olen yksin ajatuksieni kanssa niin ne karkailevat tähän mieheen. En esimerkiksi pysty kuuntelemaan äänikirjoja, kun en pysty keskittymään kirjaan vaan alan ajatella häntä. Viimeistään nukkumaan mennessä nuo ajatukset nousevat pintaan. Todella raastavaa.
Toiset päivät ovat parempia kuin toiset ja mieliala vaihtelee. Joinain päivinä olen ollut sitä mieltä, että pystyn sittenkin elämään ilman häntä ja että tuo ilta on vain kiva muisto, joka säilyy mielessäni koko elämän. Joinain päivinä taas ahdistaa, että en saanut enkä koskaan saa mahdollisuutta tutustua häneen.
Olen ajatellut, että pahinta tässä kaikessa on tavallaan juuri tuo, että emme voi tavata. Jos voisimme tavata, saattaisin nopeasti todeta että eipä hän ollutkaan niin kummoinen kuin kuvittelin. Tai jos hän ei kiinnostuisi minusta, niin sekin olisi selvä peli. Näin on käynyt joidenkin aikaisempien ihastusten kanssa (ennen kuin tapasin mieheni), että olen ekoilla treffeillä huomannut että eipä tämä tyyppi nyt niin ihmeellinen olekaan kuin muistin/kuvittelin. Tai jos mies ei ole halunnut tavata enää, niin se on itkettänyt jonkin aikaa, mutta siitä on päässyt yli aika nopeasti.
Tämä on eka kerta, kun ihastun parisuhteen aikana johonkin toiseen mieheen. Nyt olen tunteideni kanssa tavallaan jumissa tuossa ekoja treffejä edeltävässä tilassa, jossa iltaan perustuvan muistikuvan mukaan mies on kaikin puolin täydellinen. En ollut tuona iltana juonut paljon, mutta kyllähän kaikki miehet parin viinilasillisen jälkeen näyttävät komeammilta ja vaikuttavat hauskemmilta kuin oikeasti ovat. Enkä oikeasti haluaisi tavata häntä, sillä se loukkaisi miestäni, mutta tunteiden käsittelemisen kannalta se voisi olla helpompaa.
Tällaisia ajatuksia on pyörinyt mielessä.
Ap
Ei tuossa ole enää kyse siitä miehestä vaan tyytymättömyydestä nykyiseen elämääsi. Ei hänellä ole osaa eikä arpaa siihen, että sinulla on ikäkriisi, parisuhdekriisi, elämättömän elämän kriisi tai joku muu siirtymävaihe elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai pitkän parisuhteen aikana tulee ihastuksia. Itse viestittelen parhaillaan 20+ vuoden takaisen seurustelukumppanini kanssa, joka löysi minut LinkedInista.
Nautimme molemmat keskusteluista, flirtistä, muistoista. Kumpikaan ei silti todellakaan rikkoisi nykyistä parisuhdettaan jonkun yli 20 vuoden takaisen nuoruuden lyhyen seurustelusuhteen takia.
Nauti, mutta suhtaudu samalla tavalla kuin lintuihin, jotka lentävät pääsi yli. Älä todellakaan ala rakentaa mitään sen enempää tuollaisen varaan.
Oletko varma ettei tuo entinen seurustelukumppani toivo jotain muuta kuin pelkkää viestittelyä? Yleensä tuollaisessa viestittelyssä toisella on mielessä muutakin kuin viaton kuulumisten vaihto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai pitkän parisuhteen aikana tulee ihastuksia. Itse viestittelen parhaillaan 20+ vuoden takaisen seurustelukumppanini kanssa, joka löysi minut LinkedInista.
Nautimme molemmat keskusteluista, flirtistä, muistoista. Kumpikaan ei silti todellakaan rikkoisi nykyistä parisuhdettaan jonkun yli 20 vuoden takaisen nuoruuden lyhyen seurustelusuhteen takia.
Nauti, mutta suhtaudu samalla tavalla kuin lintuihin, jotka lentävät pääsi yli. Älä todellakaan ala rakentaa mitään sen enempää tuollaisen varaan.
Oletko varma ettei tuo entinen seurustelukumppani toivo jotain muuta kuin pelkkää viestittelyä? Yleensä tuollaisessa viestittelyssä toisella on mielessä muutakin kuin viaton kuulumisten vaihto.
Olen varma. Se asia on jo keskusteltu selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai pitkän parisuhteen aikana tulee ihastuksia. Itse viestittelen parhaillaan 20+ vuoden takaisen seurustelukumppanini kanssa, joka löysi minut LinkedInista.
Nautimme molemmat keskusteluista, flirtistä, muistoista. Kumpikaan ei silti todellakaan rikkoisi nykyistä parisuhdettaan jonkun yli 20 vuoden takaisen nuoruuden lyhyen seurustelusuhteen takia.
Nauti, mutta suhtaudu samalla tavalla kuin lintuihin, jotka lentävät pääsi yli. Älä todellakaan ala rakentaa mitään sen enempää tuollaisen varaan.
Oletko varma ettei tuo entinen seurustelukumppani toivo jotain muuta kuin pelkkää viestittelyä? Yleensä tuollaisessa viestittelyssä toisella on mielessä muutakin kuin viaton kuulumisten vaihto.
Olen varma. Se asia on jo keskusteltu selväksi.
No niinhän hän varmasti sanoo, vaikka olisikin muita aikeita tai toiveita, jos olet sanonut että sinulla ei ole kiinnostusta. Hän pitää suhdetta lämpimänä siltä varalta, että sinulla tilanne muuttuu. Jos niin tapahtuu, hän on jo valmiiksi sinua lähellä ja voi sitten lähestyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä päivittää taas tuntojaan. Viikkoja on kulunut, mutta päivittäin tuo mies on ollut mielessäni. Pystyn keskittymään ihan hyvin töihin, lapsiin ja mieheeni, mutta jos olen yksin ajatuksieni kanssa niin ne karkailevat tähän mieheen. En esimerkiksi pysty kuuntelemaan äänikirjoja, kun en pysty keskittymään kirjaan vaan alan ajatella häntä. Viimeistään nukkumaan mennessä nuo ajatukset nousevat pintaan. Todella raastavaa.
Toiset päivät ovat parempia kuin toiset ja mieliala vaihtelee. Joinain päivinä olen ollut sitä mieltä, että pystyn sittenkin elämään ilman häntä ja että tuo ilta on vain kiva muisto, joka säilyy mielessäni koko elämän. Joinain päivinä taas ahdistaa, että en saanut enkä koskaan saa mahdollisuutta tutustua häneen.
Olen ajatellut, että pahinta tässä kaikessa on tavallaan juuri tuo, että emme voi tavata. Jos voisimme tavata, saattaisin nopeasti todeta että eipä hän ollutkaan niin kummoinen kuin kuvittelin. Tai jos hän ei kiinnostuisi minusta, niin sekin olisi selvä peli. Näin on käynyt joidenkin aikaisempien ihastusten kanssa (ennen kuin tapasin mieheni), että olen ekoilla treffeillä huomannut että eipä tämä tyyppi nyt niin ihmeellinen olekaan kuin muistin/kuvittelin. Tai jos mies ei ole halunnut tavata enää, niin se on itkettänyt jonkin aikaa, mutta siitä on päässyt yli aika nopeasti.
Tämä on eka kerta, kun ihastun parisuhteen aikana johonkin toiseen mieheen. Nyt olen tunteideni kanssa tavallaan jumissa tuossa ekoja treffejä edeltävässä tilassa, jossa iltaan perustuvan muistikuvan mukaan mies on kaikin puolin täydellinen. En ollut tuona iltana juonut paljon, mutta kyllähän kaikki miehet parin viinilasillisen jälkeen näyttävät komeammilta ja vaikuttavat hauskemmilta kuin oikeasti ovat. Enkä oikeasti haluaisi tavata häntä, sillä se loukkaisi miestäni, mutta tunteiden käsittelemisen kannalta se voisi olla helpompaa.
Tällaisia ajatuksia on pyörinyt mielessä.
Ap
Ei tuossa ole enää kyse siitä miehestä vaan tyytymättömyydestä nykyiseen elämääsi. Ei hänellä ole osaa eikä arpaa siihen, että sinulla on ikäkriisi, parisuhdekriisi, elämättömän elämän kriisi tai joku muu siirtymävaihe elämässä.
En ole ihan samaa mieltä tuosta. Kun lähdin tyttöjen iltaa viettämään, olin onnellinen ja iloinen, yleisesti ottaen tyytyväinen elämääni. Toki kun on pieniä lapsia, niin omaa aikaa on vähän, arki on yksitoikkoista ja parisuhdetta haastavampaa hoitaa kuin ennen lapsia, mutta ne on ohimeneviä haasteita ja yleisesti ottaen parisuhteessani ja elämässäni kaikki on hyvin.
Kuten jo aiemmin kirjoitin niin huomasin kyllä kaipaavani vähän sitä suhteen alkuvaiheen viehätystä, kun toisessa on kaikki uutta. Mutta jos kyse olisi vain siitä tai tyytymättömyydestä elämääni, niin enkö ihastuisi jatkuvasti eri miehiin? Käytännössä kehen tahansa vähänkin kiinnostavaan? Tapaan kuitenkin työssäni jatkuvasti komeita, kohteliaita ja itsevarmoja herrasmiehiä. Ei heistä kukaan ole erityisemmin hetkauttanut. Miehet lähestyvät myös viihteellä ollessa käytännössä aina, vaikka nykyisin en tietenkään niin usein käy ulkona kuin ennen lapsia.
Mahdollisuuksia ihastua siis olisi ollut vaikka kuinka, mutta silti en ole suhteemme aikana ihastunut muihin miehiin kertaakaan, paitsi nyt tähän mieheen. Hänessä oli jotain erilaista kuin kaikissa muissa miehissä ja hän sai minussa aikaan samankaltaisen tunteen kuin mieheni aikoinaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä nyt kolahti kovaa. Eletään jo huhtikuun puoliväliä, mutta pää on edelleen sekaisin.
Olen yrittänyt unohtaa ja olla ajattelematta, mutta jatkuvasti tämä mies putkahtaa ajatuksiini. Esimerkiksi tällä viikolla kävin juoksemassa sen jälkeen, kun lapset oli saatu nukkumaan. Ihastelin juostessa auringonlaskua niin eikö nouse mieleen ajatus, että olisipa kiva katsella auringonlaskua tuolla penkillä hänen kainalossaan. Kun menen lasten kanssa leikkipuistoon, tulee päähän ajatus että olisipa kiva jutella hänen kanssaan samalla, kun vahtii lasten touhuja. Heti kun keskittyminen herpaantuu, niin hän on mielessä.
Yhtenä päivänä, kun käytiin työkavereiden kanssa lounaalla, luulin jo hetken nähneeni tämän miehen. Sydän alkoi jyskyttää hurjasti, mutta se oli onneksi vain joku vähän samannäköinen mies, joka kauempaa näytti samalta.
Kaipaan koko ajan ja olen sen takia ollut viime aikoina alakuloinen. Tämän alakuloisuuden on miehenikin laittanut merkille. Hänen unohtamisestaan näyttää tulevan pitkä ja tuskainen tie.
Ap
Tilannepäivitys:
Nyt alkaa helpottaa. Olen edelleen ihastunut, mutta en enää ahdistavalla tavalla vaan jotenkin kevyemmin. Keväällä oli yksittäisiä päiviä, jolloin tuntui samalta, sitten taas alkoi ahdistaa. En tiedä johtuuko kesästä vai mistä, mutta nyt on jo muutaman viikon ollut kevyt ja huoleton olo. Siis sellainen olo että kaikki on ihan hyvin ja pystyy elämään hetkessä. Talvella ja kevään mittaan ajatukset karkaili tähän ihastukseen.
Parempaan päin siis mennään! En ole ihastustani nähnyt ja pikkuhiljaa hän tuntuu ajatuksissanikin siirtyvän taka-alalle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys:
Nyt alkaa helpottaa. Olen edelleen ihastunut, mutta en enää ahdistavalla tavalla vaan jotenkin kevyemmin. Keväällä oli yksittäisiä päiviä, jolloin tuntui samalta, sitten taas alkoi ahdistaa. En tiedä johtuuko kesästä vai mistä, mutta nyt on jo muutaman viikon ollut kevyt ja huoleton olo. Siis sellainen olo että kaikki on ihan hyvin ja pystyy elämään hetkessä. Talvella ja kevään mittaan ajatukset karkaili tähän ihastukseen.
Parempaan päin siis mennään! En ole ihastustani nähnyt ja pikkuhiljaa hän tuntuu ajatuksissanikin siirtyvän taka-alalle.
Ap
Minulla on takana 168 yhden yön panoa ja kerran jos toisenkin olen kesken aktin ihastunut erääseen toiseen mieheen ja suoraan fantasioinut, että hän olisi siinä päälläni juuri.
Nämä tulevat ja menevät, joskus ne aivotkin tekevät kuperkeikkaa jos arki on rutiinia vain.
T.nainen
Ihastuin varattuun työkaveriin ja tunne oli ehkä molemminpuolinen ainakin jonkun aikaa. Mitään ei koskaan tapahtunut eikä asiasta puhuttu. Enkä missään tapauksessa olisi pettänyt puolisoni.
Aikaa kului, työkaveri erosi omasta puolisostaan (ei minun takia) ja löysi nopeasti uuden kumppanin. Ja minunkin ihastus lopahti tässä vaiheessa. Työkaveri vaihtoi työpaikkaa ja on enää mukava muisto. Oli oikeasti todella kiva ja hauska ihminen (myös muiden työkavereiden mielestä).
En ole pettämisen kannalla, eikä kumppania nyt kokoajan tarvitse vaihtaa, mutta joskus vaan ajatellut että kerran sitä täällä vaan ollaan. Mukava sitten 60 voivotella et oisko sitä pitänyt tehdä asioita toisin.. Tuli vaan mieleen.
Minäkin olen pitkässä parisuhteessa ja nyt ollut jo melkein vuoden ihastunut toiseen. Ja hän kai minuun. Asumme lähekkäin ja törmäillään usein. Lisäksi olemme pariskuntana ystäviä keskenämme ja näemme sitä kautta toisiamme. Yritän olla niin ettei hän tajuaisi, että tunne on molemminpuolinen, kun en halua edetä tästä mihinkään. Haluaisin jäädyttää tunteeni, mutta en pysty. Yritin myös lopettaa ystävyyttä, mutta sekään ei onnistunut. Vaikea tilanne.
Ihastukset tulevat ja menevät.