5-vuotias päiväkodissa

Vuosi sitten tuli samanlaisia viestejä meille. Ei kuunneltu, ei keskitytty, riehuttiin, räyhättiin, kiukuteltiin, ei saanut lohduttaa jne. jne.



Kerran sitten samaa matkaa mennessä juttelin Villen äidin kanssa. Ihan samat litaniat oli tullut heille. Joskus jopa kuuntelin Villen palautetta, ja tulin siihen tulokseen, että kun pitää antaa palautetta, annetaan positiivista ja sitten negatiivista. Meillä äideillä on taipumus ottaa siitä negatiivisesta itseensä. Päätin siitä lähtien, että jos palaute ei ole oikeasti huolestuttavaa esim. puhutaan jo häiriöistä ja lähetetään tutkimuksiin, sitten vasta vietän unettomia öitä.



Oma lapseni on keskosena syntynyt, ja jo vatsassa ollessaan ollut " vajaa älyinenen" . Itkin silloin silmäni pilalle ja kyseessä olikin vain väärä hälytys. Nyt kun lapsi nyt 4-vuotiaana osaa vaikka mitä ja on hurjan lahjakas verbaalisesti, yritän kaikkeni olla olematta huolestunut. Lapset vaan ovat erilaisia ja kehittyy asioissa eri tahtiin.



Sitäpaitsi minulla on ystävätär, joka on huippulahjakas tutkija, täysin sosiaalisesti omituinen, keittotaidoton, surkea (oikeasti) kasvattaja, joka ei vedä mitään rajoja, uusavuton ja silti akateemisesti lahjakas. Olisikin ollut mielenkiintoista olisiko hän aikoinaan läpäissyt kaikki ne testit ja tarkkailut, mitä nykyään lapsille tehdään neuvolassa ja tarhassa.



Näin netin välityksellä en usko, että kyseessä on mikään oikea häiriö, mutta jos niin sattuisi käymään, ei ole enää " apuluokkaa" tai tarkkista. Nykyään on paljon paremmin hoidettu koko juttu. Ystävättäreni lapsi käy erikoiskoulua, eikä heillä ainakaan nyt tokallakaan kukaan pääse kiusaamaan. Erikoiskoulussa on ope, ja riittävä määrä avustajia. Suurin osa lapsista käy tavallisen koulun, ja jos tarve vaatii lapsella on oma avustaja.

Poikani tosin on vasta vajaa 4-vuotias, mutta tunnistan kaikki nuo kertoasi seikat. Poikani on selvästi älykäs lapsi, oppi kirjaimet alle 2-vuotiaana, nyt lukee " viittä vaille" . Osaa numerot noin 1-1000, osaa pieniä yhteenlaskuja (esim. 2+2=4), pähkäilee tällä hetkellä desimaalilukuja ja negatiivisia arvoja. Pojalla on ilmiöimäinen muisti ja hän janoaa uutta tietoa koko ajan. Mutta ne käytännön asiat. Pukeminen on hidasta, syöminen on hidasta jne. Minäkin olen vaikka kuinka monta kertaa miettinyt, että onkohan pojassa jotain pahasti vialla, mutta ilmeisesti nuo tavanomaiset käytännön asiat eivät häntä vain kiinnosta. Ehkä hänestä kasvaa joku " matemaattinen nero" , jolla ei ole hajuakaan käytännön asioista. Välillä hieman huolettaa tuon pikkukaverin tulevaisuus, koulun aloitukset ja kaikki. Myös meidän poika on perusluonteeltaan hieman ujo kaveri. Hyvin empaattinen ja sydämellinen poika, voisin jopa väittää tunneälykkääksi. Olipa ihanaa kuulla toisesta samanlaisesta pojasta :).

jolla 5-vuotiaana diganostisoitiin aspergerin syndrooma. Sellaisiahan nuo AS-pojat ovat, että koulussa matikan tunnit ovat helppoja, mutta ruokatunnit ovat vaikeita - kuten yhdessä lehtijutussa kerran hyvin todettiin - eli vaikka älliä riittää vaikka kuinka, niin käytännön asiat takkuaa. Meillä on selvittely ensi vuoden koulumuodon suhteen juuri menossa.

Ottamatta mitenkään kantaa (eihän sitä näin lyhyiden kuvausten perustteella voi) voisko AP:n tai Pepperin pojalla olla AS. Kehottaisin teitä kuitenkin toimimaan aktiivisesti asioiden selvittämiseksi, jos yhtään epäilette, että pojillannne voisi olla vaikeuksia edessä koulussa ja eskarissa (jotka nekin usein nykyään ovat jo koulussa), sillä kaikesta erityisestä joutuu toden teolla taistelemaan ja vanhempien on oltava aktiivisia. Ja joka paikkaan on pitkät jonot jos tutkimuksia tarvitaan ja päiväkoti- ja koulupaikat jaetaan ajoissa.

AS-lasten kanssa vaikeus on vielä se että harvoissa paikoissa on

heille sopivia luokkia etc. hekun ovat tosiaan älykkäitä ja eivät yleensä kuulu oppimisvaikeuksista kärsivien luokalle - toisaalta normaali iso luokka voi olla liikaa (varsinkin ilman avustajaa, jotka ovat kiven takana) kun AS-lasten piirteisiin kuuluu tyypillisesti juuttuminen mielenkiinnonkohteisiin, haahuilu ja arkijuttujen takkuaminen.

Ovathan nuo piirteet tyypillisiä melkein kaikille 5-vuotiaille pojille ja rajan veto normaalin ja epänormaalin välillä on vaikeaa. Itse olen varma, ettei poikani koulutie tule olemaan helppo. Kiusaamista ja vaikeuksia ymmärtämättömien opettajien kanssa on varmasti odottavissa. Mutta minusta on helpottavaa, että meillä on diagnoosi - mustaa valkoisella siitä, ettei poika tahallaan ja pahuuttaan ole sellainen kuin on - eikä ominaisuuksia pelkällä kasvatuksella ja kurilla voi poistaa vaan poika tarvitsee oikeanlaisen oppimisympäristön, jotta koulu sujuisin hyvin. Pahinta olisi se, että näiden käytännön juttujen takia koulu alkaisi mennä huonosti ja innokkaan ekaluokkalaisen kiinnostus niihin itse oppiaineisiin ja koko kouluun lopahtaisi heti alkuunsa.

Ihan mukavaa, että otit esiin tuonkin puolen. Toisaalta ei ehkä tarvitsisi näin lyhyiden kuvausten perusteella alkaa pelottelemaan millään aperger-syndroomalla. Olen joskus itsekin miettinyt, että voisiko tuo ko. vaiva olla pojallemme, mutta sitten kun olen ottanut asiasta enemmän selvää, olen voinut todeta että ei tosiaankaan ole. Se, että lapsi on älykäs ja ehkä kiinnostunut asioista, joista muut samanikäiset eivät vielä yleensä ole (tai on ehkä vähän hitaampi käytännön asioissa) ei tee hänestä sairasta. Kun olen seurannut ystävien samanikäisiä poikia, niin tuntuu siltä, että on kovinkin yleistä, ettei heitä pukemiset yms. asiat aina jaksa kiinnostaa.

ruusuliisa:

jolla 5-vuotiaana diganostisoitiin aspergerin syndrooma. Sellaisiahan nuo AS-pojat ovat, että koulussa matikan tunnit ovat helppoja, mutta ruokatunnit ovat vaikeita - kuten yhdessä lehtijutussa kerran hyvin todettiin - eli vaikka älliä riittää vaikka kuinka, niin käytännön asiat takkuaa. Meillä on selvittely ensi vuoden koulumuodon suhteen juuri menossa.

Ottamatta mitenkään kantaa (eihän sitä näin lyhyiden kuvausten perustteella voi) voisko AP:n tai Pepperin pojalla olla AS. Kehottaisin teitä kuitenkin toimimaan aktiivisesti asioiden selvittämiseksi, jos yhtään epäilette, että pojillannne voisi olla vaikeuksia edessä koulussa ja eskarissa (jotka nekin usein nykyään ovat jo koulussa), sillä kaikesta erityisestä joutuu toden teolla taistelemaan ja vanhempien on oltava aktiivisia. Ja joka paikkaan on pitkät jonot jos tutkimuksia tarvitaan ja päiväkoti- ja koulupaikat jaetaan ajoissa.

AS-lasten kanssa vaikeus on vielä se että harvoissa paikoissa on

heille sopivia luokkia etc. hekun ovat tosiaan älykkäitä ja eivät yleensä kuulu oppimisvaikeuksista kärsivien luokalle - toisaalta normaali iso luokka voi olla liikaa (varsinkin ilman avustajaa, jotka ovat kiven takana) kun AS-lasten piirteisiin kuuluu tyypillisesti juuttuminen mielenkiinnonkohteisiin, haahuilu ja arkijuttujen takkuaminen.

Ovathan nuo piirteet tyypillisiä melkein kaikille 5-vuotiaille pojille ja rajan veto normaalin ja epänormaalin välillä on vaikeaa. Itse olen varma, ettei poikani koulutie tule olemaan helppo. Kiusaamista ja vaikeuksia ymmärtämättömien opettajien kanssa on varmasti odottavissa. Mutta minusta on helpottavaa, että meillä on diagnoosi - mustaa valkoisella siitä, ettei poika tahallaan ja pahuuttaan ole sellainen kuin on - eikä ominaisuuksia pelkällä kasvatuksella ja kurilla voi poistaa vaan poika tarvitsee oikeanlaisen oppimisympäristön, jotta koulu sujuisin hyvin. Pahinta olisi se, että näiden käytännön juttujen takia koulu alkaisi mennä huonosti ja innokkaan ekaluokkalaisen kiinnostus niihin itse oppiaineisiin ja koko kouluun lopahtaisi heti alkuunsa.

Ja kuten sanoin noin lyhyiden kuvausten jälkeen voi mitään diagnoosiepäilyjä antaa. Aspergerin sydroomahan ei ole mikään sairaus, joten turha sitä ihan kauheesti on pelätä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä edes noista tilaa ei ole olemassa vaan on kyse ominaisuudesta - mutta kieltämättä olis tietysti helpompi elää ihan tavis lapsen kanssa (onko sellaisia ?) . Yhtä kaikki, mietin ennen edellistä viestiäni, että viitsinkö sitä kirjoittaa, mutta koska AP:n poika on jo menossa eskariin ja sinun pojastasi tämä juttu on jo useista viesteistä vuoden aikana tullut mieleen, halusin ottaa tämänkin aspektin esiin, sillä jos jotnai olen oppinut tämän asian kanssa niin sen ,että vanhempien on oltava avoimia ja AKTIIVISIA, jotta lapsi mitään saa, jos jotain erityistä tarvitsee...

Sinun poikasi on tosiaan vasta alle 4 v - ei tuossa iässä mitään aleta edes tutkimaan - eivätkä netistä löytyvät kuvaukset aiheesta ja testit ihan tuon ikäisiin sovi. Meilläkin tutkimukset olivat vasta 5-vuotiaana, mutta kun nyt ajattelen asiaa taaksepäin merkit olivat nähtävissä jo paljon aiemmin.



Mutta hyvää jatkoa pikkuneroillenne perheineen !

Hei,



Minulla itselläni on vielä pienemmät lapset, eikä siis samoja ongelmia, mutta kirjoituksesi toi minulle mieleen Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan, jonka juuri luin. Kirjan nimi oli tyyliin Temperamentti, ihmisen yksilöllisyys tms (en juuri nyt ehdi tarkistaa). Siinä siis kuitenkin käsiteltiin temperamenttia eli ihmisten synnynnäisiä persoonallisuuseroja, ja todettiin että erilaisia temperamentteja ei tulisi asettaa paremmuusjärjestykseen , mutta erilaisia persoonallisuuksia voi tukea ja ohjata eri konsteilla. Luulen, että tuo kirja voisi olla sinulle kovin lohdullinen. :-)

tai, että jotain vaikeuksia olis odotettavissa.

Mutta tuli vaan mieleen, että mikä se päiväkodin viesti oikeastaan oli ?

Oliko heillä päiväkodissa jo mietittynä, kuinka poikaasi voitaisiin auttaa siellä nyt näissä tilanteissa, jotka ovat hankalia ? Esim tehdä asioita pienemmissä ryhmissä ja käyttää kuvia apuna esim. pukemisessa tai palkitsemisjuttuja....

Jos ei, niin pyydä ihmeessä palaveria, johon otetaan mukaan alueen KELTO (konsultoiva erityislastentarhanopettaja - häntä ei ole tarkoitettu vain " sairaille lapsille" vaan konsultoimaan päiväkodin henkilökuntaa ja vanhempiakin kaikkiin lapsiin liittyvissä onglematilanteissa). Meillä ainakin on saatu keltolta aivan mahtavia arjen pikkuvinkkejä sekä kotiin että päiväkotiin ja voi olla, ette mitään sen ihmeellisempää tarvita - aika hoitaa loput.

Toisaalta ajattele positiiisesti on kai tosi hyä, jos ajoissa todetaan esim. poikasi vaikeus kuunnella ohjeita - ettei käy niin, että fiksu poika leimataan vaikka koulussa toheloksi, kun ei osaa ohjeita noudattaa - vaikka kysymys olis vaan siitä, kuinka ne ohjeet annetaan.