Lue keskustelun säännöt.
Mitä te lapsettomat haluatte meiltä odottajilta?
17.11.2006 |
Siis minulla sisko yrittänyt lasta jo kauan. Tässä ajassa me odotetaan jo toista.
Nyt olemme miehen kans huomanneet sellaista viileyttä siskon ja hänen miehen puolelta. Ei tulla enää kylään, kun kutsutaan, ei pyydetä meitä jne.
Minusta tuntuu niiiiin pahalta! En halua menettää heitä, he ovat meille tärkeitä ihmisiä!
Tiedättehän, että myös meillä odottajilla on paha mieli asiasta? Tiedättehän että meitä pelottaa?
Ja onko kellekään käynyt niin että lapsettoman ja lapsellisen läheisen ihmisen välit on kokonaan viilentyny? Että ei enää koskaan voida olla niin kuin ennen..?
Kommentit (3)
Se on vaikea asia, sillä siinä kaksi maailmaa eivät oikein kohtaa. Me, joilla on lapsia (mulla on kaksi lasta), ajattelemme että meidän lapset eivät ole toisilta pois. Ja ne jotka eivät lapsia ole (toivottavasti vielä) saaneet, näkevät kai meissä koko ajan sen mitä heiltä puuttuu, mihin he ovat kyvyttömiä.
Minulla on sama tilanne serkkuni kanssa. Meidän perhe-elämän katseleminen on selvästi kivuliasta hänelle ja hänen miehelleen. Olen ajatellut ottaa aiheen puheeksi, jos se vaikka puhumalla selviäisi niin että voisimme jälleen olla tekemisissä paljon kuten ennen.
Yhden tuttavan kanssa olemme pystyneet puhumaan asiasta, ja se auttoi, koska kun tämän naisen tunteet oli otettu pöydälle ja tuotu tietoisuuteen, ne eivät enää tuntuneet hänestä niin painavilta kantaa vaikka eihän se kipu mihinkään tietenkään hävinnyt. Nyt vähän niinkuin kannamme sitä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan aiemmin puhuttu lapsettomuudesta, mutta jotenki vaan tuntuu että tämä toinen raskaus on jotenkin pahempi kuin se eka..
Meillä on ollu suhteessa ongelmia, onkohan sekin vielä pahentava tekijä? Siis tuntuukohan se enemmän epäreilulta..?
ap
Mutta koska sattuu olla lapseton, niin se on täysin ymmärrettävää, kai.
Minä kuitenkin olen aina ollut toisia ajatteleva, joten en ole katkera lapsellisille kanssasisarilleni...
tsemppiä!