Onko kenelläkään tilannetta, ettei pidä läheisensä (ystävä, sukulainen) kumppanista?

Jotkut ihmiset voi olla niin ujoja vieraammassa seurassa että heistä tulee töykeä vaikutelma. Mieheni veli on tällainen. Tunnen hänet hyvin ja hän on tutussa porukassa mukava seuramies. Aina kun on vieraampaa porukkaa, hän vetäytyy. Tutustuu hitaasti uusiin ihmisiin vaikka oli 50 vee onkn.

Minulla on päinvastoin ongelma, että tulen oikein hyvin toimeen läheiseni kumppanin kanssa, mutta en läheiseni.

Ole onnellinen, että sinulla on edes tuollaisia ihmissuhteita joita voit spekuloida internetissä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset voi olla niin ujoja vieraammassa seurassa että heistä tulee töykeä vaikutelma. Mieheni veli on tällainen. Tunnen hänet hyvin ja hän on tutussa porukassa mukava seuramies. Aina kun on vieraampaa porukkaa, hän vetäytyy. Tutustuu hitaasti uusiin ihmisiin vaikka oli 50 vee onkn.

Tätä minäkin alkuun toivoin, mutta vahvasti epäilen, ettei ole siitä kyse. Negatiivisia kommentteja ainakin uskaltaa viljellä. Se myös yksi asia mikä särähti korvaani. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti. Väärää ruokaa, liian kylmä, ystäväni puhui ärsyttävällä äänellä jne.

Ap

Kaikki ei ole supliikki ihmisiä. Joidenkin on vaikeampi olla porukassa. kumppani on voinut pakottaa tilanteeseen, jolloin on erittäin epämukavissa olosuhteissa.

Anna AP ihmisen olla sellainen kuin on. Ymmärrän kyseistä henkilöä hyvin.

Sekä on myös olemassa autismi piirteillä olevia ihmisiä jotka ei ole suunpäänä kertomassa että omaa kyseisen piirteen.

Eikä sellaiset yleensä kerrokkaan.

Ole onnellinen että hänellä on ystäväsi kumppanina, nimittäin niitä on hankala saada jos luonne on vetäytyvät!

On, ystävän mies on sellainen josta en pidä, ystävä aloitti suhteen hänen kanssaan kostoksi exälle ja sellaisena laastari suhteena,mies on vieläpä hirveän mustasukkainen niin mietin kauanko tuollainen edes kestää???

Paras ja pitkäaikaisin kaverini löysi miesystävän, jonka ehdottomuus monissa asioissa ilahdutti häntä. Mieleeni on jäänyt kaverini hyvillä mielin tekemä toteamus: "Hän ei ole kaikille kiltti, mutta minulle hän on kiltti." Ei kuulostanut hyvältä.

Kolmikymppisenä pariskunta jo asui yhdessä. Tapasin miehen ensimmäistä kertaa, kun kaverin oli pyytänyt minulle luokseen kahville. Mies tuli töistä, ilmoitti lähtevänsä lenkille ja kehotti meitä olemaan muualla, kun hän palaisi takaisin. Kävin tuon jälkeisinä vuosina pari kertaa kylässä, ja paikalle tultuaan mies heitti minut ulos vielä suorasanaisemmin. Kaverini mukaan oli kyse mustasukkaisuudesta.

Vuosien mittaan kaverini muuttui miehensä kaltaiseksi. Tapasimme enää harvoin, ja silloinkin hänellä oli kiire miehensä luokse tai tekemään miehelle illallista. Jos kaverini, tai siis sydänystäväni, olisi ollut oma itsensä, en ikimaailmassa olisi jättäytynyt pois hänen tuttavapiiristään ja jättänyt häntä miehen armoille, mutta nyt tein niin. Tuosta alkaa olla kaksikymmentä vuotta, ja viimeksi tänä aamuna hänen hymynsä käväisi muistissani. Ikävä on sitä vanhaa kaveria, ei sitä, joksi hän muuttui.

Kaikki ei ole pälättäviä ADHD-ihmisiä. Ehkä kannattaa aloittaa puhumaan ystävälle puheliaista höpöttäjistä ja vaivihkaa haukkua vaikka miehen ulkonäköä.

On. Aluksi oli erittäin mukava, suorastaan hämmästyttävän huomioiva. Pikkuhiljaa kuitenkin huomasin että manipuloi, päätti kaikista asioista.

Nykyään inhoan kaikkia "supliikki"-ihmisiä, kohteliaita, minusta mukavia on ne jotka ei korosta itseään, ovat vähän ujompia. En luota ihmisiin jotka ovat kaikkien kanssa pärjääviä, ihailtuja tyyppejä. Niillä on kyllä itsetunto kunnossa ja moni ihailee, minulla nousee karvat pystyyn.

Vaikuttaa hieman samalta kuin yhden hyvän ystäväni kumppani, joskaan tuon miehen ajatuksista emme tiedä senkään vähää, kun ei pahemmin ikinä mitään puhunut. Tämä mies kulki ystäväni mukana kaikissa tilaisuuksissamme, mutta ei puhunut. Kuunteli kyllä, saattoi hymähtää, mutta ei kommentoinut. Jos jotakin kysyi, niin vastaukset olivat tyyliin yksi sana. Usein hän lähti heillä ulkoiluttamaan koiraa tai katosi samoin kännykän pariin.

Kun juttelimme ystävien kesken, ihmettelimme, että miten keskusteluja rakastava ystävä oli sellaisen miehen valinnut. Ajattelimme, että ehkä heillä on juteltavaa sitten kahden kesken, mies voi olla ujo tai muuten vain hitaasti lämpenevä tarkkailija.

Ystäväni tapauksessa kävi niin, että he menivät naimisiin, saivat lapsen ja sitten vuosi sitten erosivat, kun ystäväni kyllästyi siihen, ettei heillä ollut tarpeeksi yhteistä. Sitä yhteistäkään puhuttavaa ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa hieman samalta kuin yhden hyvän ystäväni kumppani, joskaan tuon miehen ajatuksista emme tiedä senkään vähää, kun ei pahemmin ikinä mitään puhunut. Tämä mies kulki ystäväni mukana kaikissa tilaisuuksissamme, mutta ei puhunut. Kuunteli kyllä, saattoi hymähtää, mutta ei kommentoinut. Jos jotakin kysyi, niin vastaukset olivat tyyliin yksi sana. Usein hän lähti heillä ulkoiluttamaan koiraa tai katosi samoin kännykän pariin.

Kun juttelimme ystävien kesken, ihmettelimme, että miten keskusteluja rakastava ystävä oli sellaisen miehen valinnut. Ajattelimme, että ehkä heillä on juteltavaa sitten kahden kesken, mies voi olla ujo tai muuten vain hitaasti lämpenevä tarkkailija.

Ystäväni tapauksessa kävi niin, että he menivät naimisiin, saivat lapsen ja sitten vuosi sitten erosivat, kun ystäväni kyllästyi siihen, ettei heillä ollut tarpeeksi yhteistä. Sitä yhteistäkään puhuttavaa ei ollut.

Oliko mies pelkästään passiivinen ajelehtija elämässään? Oli vain hiljaa nurkassa.

Minun puolisoni on vain sosiaalisesti vähemmän lahjakas olemaan ihan 100% läsnä jos ei oikein välitä seurasta jossa on. Mutta ihan peruskohtelias, ei kyllä anna itsestään mitään informaatiota ja on muutenkin yksityisyydestään tarkka.

Moni varmaan hänestä ajattelee että jösses mikä tuppisuu ja mitäköhän me edes tehdään yhdessä. Hän ei tuollaisia kommentteja noteeraa ja itsekään en nykyään enää.

Tämä ystäväni mies on aktiivinen omissa harrastuksissaan ja kaveriporukoissaan. Miehen puolen tuttavien kanssa ovat viettäneet paljonkin aikaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa löytyi aikaa tavata ystäväni puolen ystäviä. Tulee mieleen, että dominoiko mies siinä ketä tapaavat? Ja nyt pakosti lopulta suostui tapaamaan meitä ja osoitti olemuksellaan, ettei oikeasti kiinnosta. Eniten mietityttää se millaiseksi ystävä mener hänen seurassaan. Ikään kuin yrittää lepytellä koko ajan vaikkei ole tehnyt mitään väärää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä ystäväni mies on aktiivinen omissa harrastuksissaan ja kaveriporukoissaan. Miehen puolen tuttavien kanssa ovat viettäneet paljonkin aikaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa löytyi aikaa tavata ystäväni puolen ystäviä. Tulee mieleen, että dominoiko mies siinä ketä tapaavat? Ja nyt pakosti lopulta suostui tapaamaan meitä ja osoitti olemuksellaan, ettei oikeasti kiinnosta. Eniten mietityttää se millaiseksi ystävä mener hänen seurassaan. Ikään kuin yrittää lepytellä koko ajan vaikkei ole tehnyt mitään väärää.

Ap

Tulee mieleen, että kyseessä on aikuinen, jolla on oma elämänsä ja joka ei tarvitse hyväksyntää muilta. Sinä olet selkeästi mustasukkainen ystävästäsi, näet tuon miehen vaarana itsellesi ja sille, että ennen olet saanut määräillä mielesi mukaan. Enää ei käy, nyt ystäväsi haluaa olla miesystävänsä kanssa ja sinulle se näkyy miellyttämishaluna. Tähän asti hän on myötäillyt sinua, ei enää!

Varmaan kaikilla meillä on tuollainen tilanne jonkun suhteen...

Tuskin kehittyy mitenkään. Kuulostaa nimittäin siltä, että ystäväsi on pariutunut moukan kanssa ja mihinpä 30+ moukka enää muuttuisi.

Itselläni on käynyt hyvä tsägä, kun kaikkien kavereideni miehet on tosi kivoja tyyppejä joiden kanssa tulen tosi hyvin toimeen. Eihän sillä sinänsä ole edes merkitystä mitä minä tykkään kaverin miehestä, mutta ihan kiva juttu se on, että ne nyt sattuu olemaan mukavia tyyppejä joiden kanssa on helppo olla ja viettää aikaa. 

Perheessä on ollut yksi tyyppi kenestä en pitänyt, mutta se ei liittynyt sinänsä henkilön persoonaan vaan siihen, miten huonosti kohteli perheenjäsentäni. Jäi vielä suhteen loputtuakin manipuloimaan ja hallitsemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ystäväni mies on aktiivinen omissa harrastuksissaan ja kaveriporukoissaan. Miehen puolen tuttavien kanssa ovat viettäneet paljonkin aikaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa löytyi aikaa tavata ystäväni puolen ystäviä. Tulee mieleen, että dominoiko mies siinä ketä tapaavat? Ja nyt pakosti lopulta suostui tapaamaan meitä ja osoitti olemuksellaan, ettei oikeasti kiinnosta. Eniten mietityttää se millaiseksi ystävä mener hänen seurassaan. Ikään kuin yrittää lepytellä koko ajan vaikkei ole tehnyt mitään väärää.

Ap

Tulee mieleen, että kyseessä on aikuinen, jolla on oma elämänsä ja joka ei tarvitse hyväksyntää muilta. Sinä olet selkeästi mustasukkainen ystävästäsi, näet tuon miehen vaarana itsellesi ja sille, että ennen olet saanut määräillä mielesi mukaan. Enää ei käy, nyt ystäväsi haluaa olla miesystävänsä kanssa ja sinulle se näkyy miellyttämishaluna. Tähän asti hän on myötäillyt sinua, ei enää!

Ei tarvitse hyväksyntää muilta = ei tarvitse huomioida muita ollenkaan vaan saa ajatella vain itseään? Ok.

Hei palstahullu! Olet laittanut tämän saman aloituksen tänne jo ainakin kaksi kertaa aiemmin.