Arkiruljanssi on nujertanut täysin, en jaksa enää mitään. Mikä avuksi?

Olen 3-vuotiaan äiti ja arki alkoi syksyllä, kun lapsi aloitti päivähoidon ja palasin työelämään. Sen jälkeen elämä on ollut pelkkää selviytymistä ja suorittamista ja jatkuvaa huonommuuden tunnetta. Ensin lapsella kesti kuukausia sopeutua hoitopaikkaan ja aamut sekä illat oli yhtä huutoa. Lapsi on ollut jatkuvasti sairaana ja tartuttanut ne melkein joka kerta minuun, olen ollut kipeänä nyt syksyn alun jälkeen enemmän kuin edeltävän 10 vuoden aikana yhteensä. Koko ajan on kiire töistä tai töihin päiväkodin kautta. Vaihdoin työpaikkaakin, jotta päivät kevenisivät mutta on jatkuvasti olo, että en tee tarpeeksi missään asiassa: työssä on vielä paljon opittavaa, tunnen itseni huonoksi äidiksi kun joudun olemaan pois lapsen luota, nukun vauvavuoden peruina ihan äärimmäisen huonosti melkein joka yö vaikka lapsi nukkuu ihan hyvin (herään aamuyöllä 2-3 aikaan enkä enää saa unta ja sitten säpsähtelen illalla hereille heti nukahtamisen jälkeen, käytän jatkuvasti melatoniini apuna) ja nukkumattomuuden vuoksi olen selvästi tyhmempi eli kognitiivisesti heikompi kuin normaalisti ja tässä kärsii työt. Teen virheitä koko ajan ja unohtelen. Tuntuu että elämä olisi koko ajan vaan selviytymistä. Mikään ei enää tuota hyvää mieltä.

Mitä teen? Teen jo osa-aikatyötä ja mies lyhennettyä työaikaa (hänellä on pitkät vuorot eli ei voi auttaa lapsen viemisessä tai haussa mutta on yleensä 4 päivää vapaalla aina kuussa ja lapsi kotona silloin), olen yrittänyt järjestää arjen mahdollisimman yksinkertaiseksi mutta syyllisyys painaa kuin synti ja koko ajan on olo, että olen väärässä paikassa tai teen jotain väärin ja väsyttää ihan uskomattoman paljon. En jaksaisi tätä sairasteluakaan.