Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapsuuskodissa oppimat ärsyttävät tavat -peukutusketju
22.01.2023 |
Heti alkuun: Ketjussa ei ole nyt väliä puolison sukupuolella. Ei siis tarvitse tulla valittamaan, että ketjussa mollataan jotakin sukupuolta.
Onko sinun puolisollasi jokin ärsyttävä tapa, joka on peruja hänen lapsuuskodistaan? Missä asiassa puolisosi tekee aivan samoin kuin vanhempansa ja sinua nyppii? Peukku ylös = samaa mieltä, ärsyttäisi minuakin. Peukku alas = eri mieltä, minua ei ärsyttäisi tällainen käytös. Yksi asia per viesti, ap aloittaa:
Puolisoni lapsuuskodissa on tapana, että suihkun jälkeen käytettyä kylpypyyhettä ei nosteta kuivumaan mihinkään (meillä on aina laitettu pyykkinarulle/oskarin oksalle). Puolison lapsuuskodissa pyyhe laitetaan takaisin koukkuun märkänä ja otetaan siitä käyttöön taas seuraavalla kerralla. Pyyhkeet haisevat ihan järkyttävältä, kun jäävät märkänä roikkumaan. Puoliso yhä tekee tätä, vaikka ei ole asunut lapsuuskodissaan liki kymmeneen vuoteen. En voi käsittää tuota tapaa. :D
Ap
Kommentit (43)
Sotkuisuus. Enkä nyt tarkoita mitään paria villakoiraa sohvan alla, vaan tavarakasoja pitkin poikin. Pyykit lojuu missä sattuu, märkä pyyhe kuivuu tuolin päällä ja pöydät on täynnä tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni jättää kaikki keittiön kaapinovet auki. En edes ymmärrä, miten hän voi joka kerta keittiössä käydessään joutua avaamaan niin monta kaappia. Tiskikaappikin on aina keittiöön mentäessä molemmin puolin auki ja valaistu kuin joku hiton alttari.
Tämä on yleistä.
En ymmärrä miten jokapäiväinen ruokailu vaatii aina puolen tunnin kaappirumban.
Itse en käytä kaappeja ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotkin sanonnat ärsyttävät, muut asiat eivät. Olen aika tarkka siitä miten kieltä käytetään ja korviani raastaa, jos kielioppi on ihan päin honkia. Varsinkin englannin kielessä minulla on isoja ongelmia tämän asian kanssa. En kestä yhtään kuunnella väärin äännettyjä sanoja. Tiedostan, että olen vähän yliherkkä tämän asian kanssa, mutta silti se risoo.
No ainakin englannin kielen ääntämisen suhteen on turha ärsyynytyä koska tuskin maailmassa on mitään muuta kieltä, jota äännetän lukemattomilla eritavoilla ymäri maailmaa. - Jo englannin sisällä voi kuulla lukuisia variaatioita.
Itseäni ärsyttää jos toine käyttää huomattavan paljon puhuessaan kirosanoja. Mutta tämä ärsytys ei liity vain puolison tapohin vaan kenen tahansa puheessa.
Ruokailun jälkeen ei voi pöydästä korjata kaikkea pois.
Laittaa maidon ja juuston jääkaappiin, mutta ketsuppi jää pöydälle. Tiskaa osan astioista mutta ei kaikkia.
Jotenkin hyvin kummallista, mutta niin vaan samoin on hänen lapsuuden kodissaankin. Aina jätetään jotain siivoamatta.
Heräteostokset. Kaikki pitää hankkia omaksi ja kerralla pitää hankkia paljon. Jos puoliso kokeilee frisbeegolfia ja innostuu siitä, niin heti ostetaan 30 erilaista kiekkoa omaksi. Ei puhettakaan, että ostaisi pari kiekkoa ja lainaisi loput kaverilta, kunnes hoksaisi, onko tämä oikeasti oma laji. Puolison vanhemmat on ihan samanlaisia. Aina heidän kanssa jutellessa kertovat/näyttävät, mitä ovat viimeksi ostaneet. Minua tuo jatkuva materian hankkiminen ärsyttää ja turhauttaa. Kukaan ei tarvitse jatkuvasti uutta tavaraa, eikä kaikkea tarvitse ostaa omaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten painon kyttääminen. Miehet saa olla vaikka kuinka ylipainoisia, mutta naisten pitäisi olla hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi.
Miehen vanhemmat eivät juuri koskaan ota yhteyttä poikaansa, eikä poikakaan ole tottunut ottamaan kovin usein yhteyttä vanhempiinsa. Vanhempansa tavatessa surkuttelevat, kun pojasta ei kuulu usein ja poika puolestaan surkuttelee, miksi vanhemmat ei ota useammin yhteyttä.
En tajua, miksi eivät vain pidä aktiivisemmin yhteyttä toisiinsa, kun kaikki osapuolet sitä toivoo.
Oman mieheni kohdalla tuo koskee myös sukulaisia. Mies harmittelee, kun sukulaisensa eivät pidä häneen yhteyttä, mutta ei myöskään itse ole sukulaisiinsa yhteydessä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että miehellä ei ole paljon ihmisiä elämässään, kun odottelee toisten hoitavan yhteydenpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiskikone tyhjennetään vasta sitten, kun tiskipöytä ja -allas on niin täynnä likaisia astioita ettei enempää mahdu. Ja sitten ne kaikki likaiset ei edes mahdu kerralla koneeseen, vaan osa jää aina seuraavaan kertaan.
Yksin pärjääminen. Ei auteta toisia, vaikka olisi voimia ja jaksamista auttaa. Jätetään pärjäämään yksin, vaikka auttaminen kannattaisi tai toinen sitä jopa pyytäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen on topakka ja hoitaa asiat, mies viettää aikaa omien harrastustensa parissa tai lepäillen.
Pikkuisen ottaa tämä malli päähän, kun appivanhempien tullessa kylään appiukko köllähtää sohvalle katsomaan telkkaria ja poikansa menee seuraksi...
Vierailija kirjoitti:
Ylikorostunut itsenäisyys! Mies ostaa kaiken kysymättä minun mielipidettäni, toteaa vain, että miksi, eihän tämä sinulle ole tarkoitettu. Oli siis kyse vaatteista, ruuasta, autosta, kuntosalilipusta jne. Vanhempansa ovat samanlaisia, he eivät esimerkiksi anna lahjoja, koska jokainen voi itse ostaa sen, mitä tarvitsee. Kurja katsella vierestä, kun toinen ostaa itselleen auton ja sitä oli toivonut, että olisi saanut lahjaksi itselleen edes lämpökerraston. Jos tätä ihmettelee, saa vastauksen, että osta itse, et sinä minua kauppaan kanssasi sitä varten tarvitse.
Kieltämättä tuo, että kumppani ostaa kaiken aina poikkeuksetta vain itselle, niin käy mielessä, että elättekö te parisuhteessa vai oletteko enempi kaksi kämppistä, olettaen siis, että asutte yhdessä. Itse kyllä ostan lahjoja läheisillinne, käytännössä kyllä usein vain kummilapsille tai sisaruten laspille,
-Ei en pidä itseäni lahja automaattina, vaan tykkään muistaa ja lahjoa heitä kun itseäni ei ole siunattu lapsilla tai kumppanilla. Mutta sai tämä komenttisi myös mieleeni senkin, että onko yksi keskeisimpiä syitä sille miksi itse olen sinkku se, että olen tavallaan jo liian itsenäinen.
Kumppani (nainen) olisi itselleni vain bonus ja mukava lisä. Ei mikään välttämättömyys, jota ilman elämäni olisi korkeintaan puolinaista. Vaikka haaveksi ja yritän löytää kumppanin, niin yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni, että mitä oikeastaan haaveksin kun unelmoin kumppanin löytämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni saattoi jättää purukumin suustaan vaikka pöydälle kun alkoi juoda kahvia yms. Huomasin aikoinaan anopin tekevän samaa. Tämän tavan sain koulutettua mieheltäni pois.
Vierailija kirjoitti:
Miten te kestätte puolisoitanne, jos pikkuasiatkin ärsyttää?
Koska olen aikuinen. Koska tiedän että itsellänikin on ärsyttäviä tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten painon kyttääminen. Miehet saa olla vaikka kuinka ylipainoisia, mutta naisten pitäisi olla hoikkia.
Ihan kammottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni jättää kaikki keittiön kaapinovet auki. En edes ymmärrä, miten hän voi joka kerta keittiössä käydessään joutua avaamaan niin monta kaappia. Tiskikaappikin on aina keittiöön mentäessä molemmin puolin auki ja valaistu kuin joku hiton alttari.
En ymmärrä tätä koska hyvin äkkiä oma pääkin kolahtaa niihin oviin! Aukinaiset ovet ovat vaarallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kestätte puolisoitanne, jos pikkuasiatkin ärsyttää?
Ne on nimenomaan ne pikkuasiat jotka ärsyttää. Ei niillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä.
Mikä sitten lopulta on pikkuasia? Onko homeiset pyyhkeet tai ruokamyrkytys pikkuasioita? Ehkä verrattuna Ukrainan sotaan ja lasten pakkoavioliittoihin, mutta on niillä silti jotain merkitystä kuitenkin.
Ei ne pyyhkeet homehdu, vaikka ne ripustaa märkänä pyyhekoukkuun. Kuivatatko käsipyyhkeenkin käytön jälkeen erikseen?
Itsekään en pidä siitä, että ruokaa säilytetään tarpeettomasti lämpimässä, mutta tässäkin on liioittelun makua. Ei pilaantunutta ruokaa pidä syödä, johtuu pilaantuminen mistä tahansa.
Koko ajan äänessä oleminen. Ärsyynnyin aina appivanhemmilla, kun ikinä ei voinut olla rauhassa vaan väännettiin tikusta asiaa aamusta iltaan. Myös sellainen monologi oli tavallista, "tässä on nämä perunat jaa menen nyt kellariin, ulkona kaunis ilma" jne. Appiukon bravuuri oli örähtely ja siansaksan puhuminen. Tuota on vaikea selittää, mutta appi ei oikein osaa keskustella mitään ja "korvaa" juttelun sellaisella hulabulablääblöö-ääntelyllä.
Romun säilöminen! Mies haluaa säilyttää ihan kaiken, mistä on joskus käyttänyt. Sellaisten puhelimien laturit jotka eivät enää toimi, kumisaappaat joissa kumi haurastunut puhki koko pohjasta, se styrox-laatikko mukaan otetusta kebab-annoksesta, rikkinäinen sateenvarjo Kaikkea tätä tavaraa säilytetään siltä varalta että tarvitaankin. Paitsi että ei tarvita. Meillä on varmaan kuutiometreittäin ihan ehjääkin tavaraa, jota ei kaikkea sitäkään käytetä. Alkaa olla vaikea löytää edes niitä hyödyllisiä tavaroita kun joutuu penkomaan romut läpi.
Ja siis en itsekään heitä kenkiä pois kun ostan uudet, vaan säilytän toimivia rytkyjä. Voin kasvattaa taimi vanhoissa jogurttipurkeissa. Mutta en säilytä YHTÄ rikkinäistä kenkää.
Appilassa sama tyyli. Päällisin puolin on siistiä ja puhdasta, mutta kaapeista vyöryy rikkinäistä kamaa kun oven avaa.
Mikä sitten lopulta on pikkuasia? Onko homeiset pyyhkeet tai ruokamyrkytys pikkuasioita? Ehkä verrattuna Ukrainan sotaan ja lasten pakkoavioliittoihin, mutta on niillä silti jotain merkitystä kuitenkin.