Puolison lapsuuskodissa oppimat ärsyttävät tavat -peukutusketju

Mieheni on vanhempiensa ainoa lapsi.

Miehen vanhemmat eivät juuri koskaan ota yhteyttä poikaansa, eikä poikakaan ole tottunut ottamaan kovin usein yhteyttä vanhempiinsa. Vanhempansa tavatessa surkuttelevat, kun pojasta ei kuulu usein ja poika puolestaan surkuttelee, miksi vanhemmat ei ota useammin yhteyttä.

En tajua, miksi eivät vain pidä aktiivisemmin yhteyttä toisiinsa, kun kaikki osapuolet sitä toivoo.

telkkari on päällä, vaikka kukaan ei katso sitä

Vieraiden tullessa kylään naiset vetäytyvät keittiöön kokkaamaan ja miehet istuvat olohuoneen sohvalle juttelemaan. Tätä tapaa on muuten yllättävän vaikea kitkeä miehestä pois. Vanhempiensa tullessa kylään vetäytyy aina isänsä kanssa olohuoneeseen.

Tavaroiden ostelulla rakastaminen yhteisen ajan sijaan. Kumppanini on aikamoinen materialisti ja jatkuvasti pitäisi olla ostamassa jotain.

Ei osata pyytää pöydän toisesta päästä haluamaansa asiaa vaan kurkottelee vaikka koko pöydän yli niin että hihat ja paidanhelmat ui muiden lautasilla. Yök.

Keittiö on supersiisti. Mitään ei jätetä hetkeksikään lojumaan, joten ennen kuin ryhdytään syömään, on kaikki ruuanlaitossa käytetyt astia pesty (ellei niissä ole tarjottavaa ruokaa). Jos laitan ruokaa ja vaikka veitsi jää leikkuulaudalle, ei mies ryhdy syömään ennen kuin on veitsen pessyt ja kuivannut, leikkuulaudan puhdistanut jne. Usein käy niin, että mies ei syö yhdessä perheen kanssa, koska hän siivoaa keittiötä. Sama tapa on äidillään ja isällään, esimerkiksi tyhjä kahvikannu pestään heti eikä vasta sitten, kun noustaan kahvipöydästä.

Mies antoi äitinsä tehdä ostokset puolestaan vielä pitkälle aikuisikään. Miehen äiti osti miehen kotiin verhot, sisusti miehen kotona ja osti miehelle vaatteet. Kun muutettiin miehen kanssa yhteen, niin anoppi alkoi kärräämään meille verhoja ja vaatteita. On monta kertaa puhuttu miehen kanssa, että anopin tavaratulvalle pitäisi tehdä loppu, mutta mies ei ole saanut sitä tyrehtymään. Anoppi uskoo kieltoa aina hetken, mutta taas seuraavalla kerralla meille tullaan tavaroiden kanssa. Sanomattakin selvää, että tämä ongelma on pahentunut, kun saimme lapsen. Nykyään lapselle kärrätään leluja, vaatteita ja muuta, vaikka on sanottu, että pitää kysyä ensin, onko tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Keittiö on supersiisti. Mitään ei jätetä hetkeksikään lojumaan, joten ennen kuin ryhdytään syömään, on kaikki ruuanlaitossa käytetyt astia pesty (ellei niissä ole tarjottavaa ruokaa). Jos laitan ruokaa ja vaikka veitsi jää leikkuulaudalle, ei mies ryhdy syömään ennen kuin on veitsen pessyt ja kuivannut, leikkuulaudan puhdistanut jne. Usein käy niin, että mies ei syö yhdessä perheen kanssa, koska hän siivoaa keittiötä. Sama tapa on äidillään ja isällään, esimerkiksi tyhjä kahvikannu pestään heti eikä vasta sitten, kun noustaan kahvipöydästä.

Erittäin hyvä tapa, näin kuuluukin toimia. Keittiö on puhdas kun ruoka on valmiina tarjoiltavaksi.

t. kokki

Miten te kestätte puolisoitanne, jos pikkuasiatkin ärsyttää?

Ylikorostunut itsenäisyys! Mies ostaa kaiken kysymättä minun mielipidettäni, toteaa vain, että miksi, eihän tämä sinulle ole tarkoitettu. Oli siis kyse vaatteista, ruuasta, autosta, kuntosalilipusta jne. Vanhempansa ovat samanlaisia, he eivät esimerkiksi anna lahjoja, koska jokainen voi itse ostaa sen, mitä tarvitsee. Kurja katsella vierestä, kun toinen ostaa itselleen auton ja sitä oli toivonut, että olisi saanut lahjaksi itselleen edes lämpökerraston. Jos tätä ihmettelee, saa vastauksen, että osta itse, et sinä minua kauppaan kanssasi sitä varten tarvitse.

Ruokatavaroiden unohtelu pöytään. Käyn aina tarkistamassa ruokapöydän sen jälkeen, kun mies on poistunut pöydästä. Usein jää astiat niille sijoilleen, ketsuppipullo, maitopurkki tai leviterasia unohtuu pöydälle. Näistä saa usein olla muistuttamassa miestä.

Appivanhemmat ovat tässä paljon pahempia, sillä ruokatarvikkeet saattavat jäädä tuntikausiksi pöytään. Osaa kylmäsäilytystä vaativista tuotteista säilyttävät huoneenlämmössä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun on saatu oireita syötyämme appivanhempien luona. Mies siis itsekin kammoksuu tuota vanhempiensa tapaa jättää levitteet, maidot ja muut pöydälle tuntikausiksi, mutta silti itsekin sortuu samaan tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten te kestätte puolisoitanne, jos pikkuasiatkin ärsyttää?

Täydellisiä puolisoita ei ole, kaikissa on jotain "virheitä". 

Miehen vanhemmat eivät olleet lämminhenkisiä ja läsnäolevia vanhempia. Mies sai lapsena kokea, että hänestä ei välitetä. Yhä aikuisena herkästi kokee olonsa hylätyksi, kun vanhempiaan ei vieläkään kiinnosta hänen asiansa. Olen yrittänyt puhua miehelle, että minua hänen puolisonaan kiinnostaa hänen asiansa, mutta miehen on taustansa takia vaikea luottaa tähän.

Vierailija kirjoitti:

Keittiö on supersiisti. Mitään ei jätetä hetkeksikään lojumaan, joten ennen kuin ryhdytään syömään, on kaikki ruuanlaitossa käytetyt astia pesty (ellei niissä ole tarjottavaa ruokaa). Jos laitan ruokaa ja vaikka veitsi jää leikkuulaudalle, ei mies ryhdy syömään ennen kuin on veitsen pessyt ja kuivannut, leikkuulaudan puhdistanut jne. Usein käy niin, että mies ei syö yhdessä perheen kanssa, koska hän siivoaa keittiötä. Sama tapa on äidillään ja isällään, esimerkiksi tyhjä kahvikannu pestään heti eikä vasta sitten, kun noustaan kahvipöydästä.

Mulla on toi sama. Astiat sun muut on kätevintä huuhtaista eli pestä kuumalla vedellä heti.

Lika ei ehdi pinttyä silloin, kaikki lähtee huuhtomalla,

Jos jätät tiskit tunniksi seisomaan, niin jessus lika on tiukassa.

Turha tehdä asiasta vaikeaa.

Naisystäväni jättää kaikki keittiön kaapinovet auki. En edes ymmärrä, miten hän voi joka kerta keittiössä käydessään joutua avaamaan niin monta kaappia. Tiskikaappikin on aina keittiöön mentäessä molemmin puolin auki ja valaistu kuin joku hiton alttari.

Liian ajoissa oleminen. Jos vaimon vanhemmat sanovat tulevansa meille klo 14, niin auto kaartaa pihaan viimeistään klo 13.30. Jos ovat lähdössä johonkin ja on sovittu, että lähdetään klo 8, niin ovat jo varttia vaille istumassa autossa.

Vierailija kirjoitti:

Ruokatavaroiden unohtelu pöytään. Käyn aina tarkistamassa ruokapöydän sen jälkeen, kun mies on poistunut pöydästä. Usein jää astiat niille sijoilleen, ketsuppipullo, maitopurkki tai leviterasia unohtuu pöydälle. Näistä saa usein olla muistuttamassa miestä.

Appivanhemmat ovat tässä paljon pahempia, sillä ruokatarvikkeet saattavat jäädä tuntikausiksi pöytään. Osaa kylmäsäilytystä vaativista tuotteista säilyttävät huoneenlämmössä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun on saatu oireita syötyämme appivanhempien luona. Mies siis itsekin kammoksuu tuota vanhempiensa tapaa jättää levitteet, maidot ja muut pöydälle tuntikausiksi, mutta silti itsekin sortuu samaan tapaan.

Mulla oli tapana heittää pöydällä seisseet ruokatavarat pois. Siis kalat, kinkut, maidot, nämä kylmää vaativat jutut. Se auttoi puolisoa muistamaan. Mutta minä olenkin epäsosiaalinen ihmishirviö.

Vierailija kirjoitti:

Miten te kestätte puolisoitanne, jos pikkuasiatkin ärsyttää?

Ne on nimenomaan ne pikkuasiat jotka ärsyttää. Ei niillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä.

Jotkin sanonnat ärsyttävät, muut asiat eivät. Olen aika tarkka siitä miten kieltä käytetään ja korviani raastaa, jos kielioppi on ihan päin honkia. Varsinkin englannin kielessä minulla on isoja ongelmia tämän asian kanssa. En kestä yhtään kuunnella väärin äännettyjä sanoja. Tiedostan, että olen vähän yliherkkä tämän asian kanssa, mutta silti se risoo.

Marttyyriksi heittäytyminen. 

Jos sanon miehelle, että voisitko pelaamisen sijaan viedä roskat ja laittaa pyykit, niin alkaa marina, kuinka sanon, ettei mies muka koskaan tee mitään. Tai jos kehun olleeni tänään ahkera, niin mies kokee sen arvosteluksi, että en pidä häntä ahkerana. Marttyyriksi heittäytyminen aiheuttaa usein sen, että mies mököttää loppupäivän omissa oloissaan pahantuulisena eikä saa mitään aikaiseksi.

Appiukko on ihan samanlainen.