Mietin, että ottaakohan ystäväni minuun enää yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta itse en enää perheellisenä niin kaipaa ystäviä. Sukulaisista ja toisaalta yksinolosta on tullut entistä tärkeämpiä eikä aika ja jaksaminen enää riitä laajaan ystäväpiiriin. Aika aikaa kutakin.

Entä jos kumppani kuolee? Kelpaako ystävät sitten?

Luultavasti. Nämä on näitä joille muilla ihmisillä on vain välinearvo. Monta inkarnaatiota edessä että oppivat ihmisiksi.

Ei, en halua pitää kiinni ystävyyssuhteista vain varmuuden vuoksi. Minusta sekään ei ole reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä suoraan puhumisessa ja kysymisessä on niin vastenmielistä?

Joku syvälle kaivautunut pelko ettei haluta loukata toisia. Vaikeahan sitä on tietty suorapuheisten ymmärtää.

Onko tämä ap? Jos on, niin melko ristiriitaista toivoa suorapuheisuutta aloituksessa mutta olla sitten itse kyvytön siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä yhteyttä mutta se ei tarkoita ollenkaan että en haluaisi, en pitäisi toisesta tms., en vain ole luonteeltani sellainen. Tiedän että tää on väärin, ja että jos todella haluaisin pitää huolta ystävyyssuhteista niin mun pitäis pitää yllä kontakteja. Sanon vaan siks tän, että ihmisiä on monenlaisia ja ei se aina tarkota että sussa ois vika tai että nimenomaan ei halua olla tekemisissä.

Olen samanlainen. En osaa olla aloitteellinen ja olen tämän takia menettänyt monta ystävää. Ei kukaan halua tällaisen kaveri ollakaan.

Minä taas olen menettänyt ystäviä, koska en jaksa olla se, joka yksipuolisesti kannattelee niitä ystävyyssuhteita. Minulla on mt-ongelmia, joten en kovin aktiivisesti pidä yhteyttä keneenkään, ja nämä ihmiset joihin olen yhteyksiä yrittänyt pitää, eivät koskaan ole itse aloitteellisia, joten olen tulkinnut, että olen liian raskas ihminen, enkä siksi halua rasittaa heitä yhteydenotoillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä yhteyttä mutta se ei tarkoita ollenkaan että en haluaisi, en pitäisi toisesta tms., en vain ole luonteeltani sellainen. Tiedän että tää on väärin, ja että jos todella haluaisin pitää huolta ystävyyssuhteista niin mun pitäis pitää yllä kontakteja. Sanon vaan siks tän, että ihmisiä on monenlaisia ja ei se aina tarkota että sussa ois vika tai että nimenomaan ei halua olla tekemisissä.

Olen samanlainen. En osaa olla aloitteellinen ja olen tämän takia menettänyt monta ystävää. Ei kukaan halua tällaisen kaveri ollakaan.

Minä taas olen menettänyt ystäviä, koska en jaksa olla se, joka yksipuolisesti kannattelee niitä ystävyyssuhteita. Minulla on mt-ongelmia, joten en kovin aktiivisesti pidä yhteyttä keneenkään, ja nämä ihmiset joihin olen yhteyksiä yrittänyt pitää, eivät koskaan ole itse aloitteellisia, joten olen tulkinnut, että olen liian raskas ihminen, enkä siksi halua rasittaa heitä yhteydenotoillani.

Minulla aivan sama homma. Jossakin kohtaa sitten vain luovuttaa, vaikka yksinäisyys onkin aika hajottavaa ja kuormittaa jo aiemmin hataraa mielenterveyttä.

Ehkä kaipaatko ystävyydeltänne erilaisia asioita. Hänelle riittää se, että puhutte kerran vuodessa, kun taas sinä kaipaat enemmän. Miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Ihmissuhteita ja elämäntilanteita on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä yhteyttä mutta se ei tarkoita ollenkaan että en haluaisi, en pitäisi toisesta tms., en vain ole luonteeltani sellainen. Tiedän että tää on väärin, ja että jos todella haluaisin pitää huolta ystävyyssuhteista niin mun pitäis pitää yllä kontakteja. Sanon vaan siks tän, että ihmisiä on monenlaisia ja ei se aina tarkota että sussa ois vika tai että nimenomaan ei halua olla tekemisissä.

Eli ööh, sitten vaan kaikki ystävyyssuhteesi kuihtuvat, kun et vaan pidä yhteyksiä. Onko tällaiset ihmiset sitten tottuneet siihen, että vain heihin otetaan aina yhteyttä, jolloin ei itse tarvitse nähdä sitä vaivaa. Sellaisia pohjimmiltaan välinpitämättömiä joille ihan sama onko tekemisissä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä yhteyttä mutta se ei tarkoita ollenkaan että en haluaisi, en pitäisi toisesta tms., en vain ole luonteeltani sellainen. Tiedän että tää on väärin, ja että jos todella haluaisin pitää huolta ystävyyssuhteista niin mun pitäis pitää yllä kontakteja. Sanon vaan siks tän, että ihmisiä on monenlaisia ja ei se aina tarkota että sussa ois vika tai että nimenomaan ei halua olla tekemisissä.

Eli ööh, sitten vaan kaikki ystävyyssuhteesi kuihtuvat, kun et vaan pidä yhteyksiä. Onko tällaiset ihmiset sitten tottuneet siihen, että vain heihin otetaan aina yhteyttä, jolloin ei itse tarvitse nähdä sitä vaivaa. Sellaisia pohjimmiltaan välinpitämättömiä joille ihan sama onko tekemisissä vai ei.

Ne ihmissuhteet kuihtuvat, jotka ovat 100% minun aloitteellisuuteni varassa. Usein tällaiset vain unohtuvat, kun elämään tulee uusia asioita ja ihmissuhteita. Harvassa on ne ystävyyssuhteet, joita olisin tietoisesti päättänyt katkaista. Ainoastaan, jos yhteydenottoyrityksiini ei ole reagoitu, olen tällaisen päätöksen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta itse en enää perheellisenä niin kaipaa ystäviä. Sukulaisista ja toisaalta yksinolosta on tullut entistä tärkeämpiä eikä aika ja jaksaminen enää riitä laajaan ystäväpiiriin. Aika aikaa kutakin.

Entä jos kumppani kuolee? Kelpaako ystävät sitten?

Kaipaahan nuo silloinkin kun ero tulee ja havahtuvat siihen, ettei kavereita ole.