Muistatko Elviksen kuoleman? Oliko se edes mikään juttu Suomessa?

Tulevaisuuskysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elviksen kuolema ei mua liikuta"

Arveletko  omasi sitten aikanaan liikuttavan muita sen enempää ( ...vaiko senkään vertaa) ?

Tämä taitaa olla kuule Eppu Normaalin biisi tämä...

Muistan olin 10 vuotta, ja uutinen tuli radiosta.

Vierailija kirjoitti:

Muistaen kun joku yritti varastaa kuolleen Elviksen haudasta. Ja Chaplinin.

Metallican basistin kolarista eivät täkäläiset musiikkilehdet puhuneet mitään. Se luultiin ja luettiin muualta.

Metallica ei vuonna 1986 ollut tunnettu kuin metallin kuuntelijoiden keskuudessa. Suomessakin soittivat vähän ennen Burtonin kuolemaa Saapasjalkarockissa päivänvalossa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä uutisen hyvin, oli iso juttu. Olin silloin 9-vuotias.

Ratkaiseva kolmen vuoden ero. En muista silloisia uutisia.

M.51

En muista, mutta viisi vuotiaille tuo tai mikään maailman uutinen ei tainnut olla kovin iso juttu.

Muistan hyvin aikoinaan Elviksen kuoleman uutisoinnista. Oltiin mummolassa ja isoäitini kauhisteli asiaa muiden aikuisten kanssa ja katsoivat samalla uutisia telkkarista. Itse olin 1 vuotias. Ihmettelen kyllä miten voin sen muistaa niin hyvin, mutta se on jäänyt mieleeni varmaan siksi, kun siitä kohistiin niin paljon.

Iltapäivällä 16. elokuuta 1977 päivänä, jolloin Elvis Presley kuoli Jon Burrows niminen matkustaja meni Memphisin lentokentälle ja osti yhdensuuntaisen lipun Buenos Airesiin, Argentiinaan. Tämä mies näytti rock-legendalta ja antoi nimen Jon Burrows, jonka tiedettiin olevan alias, jota Elvis käytti varatessaan hotelleja.

Fanit ovat julkaisseet kuvia Elviksestä, joka kävelee ympäri Buenos Ariesia.

En muista. En muista edes, minä vuonna suunnilleen se olisi ollut. Olin kyllä varmasti olemassa jo.

En muista koska en ollut syntynyt vielä silloin.

Ei Elvis ole kuollut. Elvis elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siitä kuolemasta ja Elviksen elämästä riitti tarinaa pitkään. Varsinkin sen ajan Suosikki lehdissä oli juttua Elviksestä kannesta kanteen.

Suomessa alkoi diinari buumi.

Niin, kun vauhtiin päästiin. Yle oli alussa nuiva.

Radio-ohjelma Rock 'n' rollin villit vuodet, joka oli eräs fiftaribuumin musiikillisista kulmakivistä, alkoi Ylellä kuukauden kuluttua Elviksen kuolemasta.

TV:n puolella meni samaan aikaan brittiläistä tuotantoa ollut Kevyen musiikin vuosisata, 17-osainen oman aikansa suuritöisin aihetta käsittelevä sarja, jossa 50-luvun musiikkiakin käsiteltiin hyvin kattavasti ja monipuolisesti.

Lapsuudenystäväni äiti (kotirouva ja kolmen lapsen äiti) kertoi tästä meille lapsille kovasti järkyttyneenä: Elvis on kuollut!

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla Suomessa nuoriso ei edes tiennyt Mikä Elvis on

Jos noin pussissa kasvoit, siihen ei kuule syynä ole ollut mikään maaseutu vaan silkka kaikenlaisen kulttuurin puuttuminen kotona. Mikään Elvis-fan ei ole tarvinnut kenenkään olla mutta kyllä jo yleissivistykseen kuului, että tiesi kuka hän on. Ihan kuten varmasti jokainen tiesi kuka ja mikä oli Beatlesja Rolling Stones.

Muistan hyvin Elviksen ja John Lennonin kuolemat. 

Elvis-fani en ole ollut koskaan, hänessä ei ole 'sitä jotain' minun silmissä. Mutta tunsin paljon Elvis-faneja, ja niin maaseudulla kuin kaupungeissakin oli sattumoisin 70-luvulla sellainen 50-luvun nostalgia-aalto ja diinareita ja teddyja löytyi kaikkialta. Monet heistä tutustuivat oikeastikin vanhaan rock'n 'rolliin ja Elvikseenkin. Muistan että tämä porukka oli järkyttynyttä, vaikka tiedettiin Elviksen ongelmat ja nähtiin se pöhöttyneisyys. Paljon väännettiin myös vitsiä hänen kuolintavastaan, sen muistan.

Itselleni kolahti pahasti Lennonin murha. Se oli jotenkin niiiin tarpeeton, häijy, nilkkimäinen teko, ja eipä siitä murhaajanilkistä ole glamuröösiä tehty tänäkään päivänä, vaikka muuten jengi tuntuu murhaajia ja tappajia palvovan erityisesti (Dahmer, Bundy, Unabomber, vissiin kohta tämä Kohberger vai mikä lienee, hyh). Silloin oikeasti tuntui, että jokin aikakausi päättyi ja alkoi jokin paljon kyynisempi, tylympi ja tympeämpi aika. 

Noihin aikoihin tapahtui jenkeissä yksi ensimmäisimpiä kouluampumisia ja sekin lisäsi osaltaan tunnetta siitä, että ajat todella muuttuivat. Nuori tyttö ei osannut sanoa motiivikseen muuta kuin että vtutti vaan maanantaipäivä. Boomtown Rats teki siitä biisinkin I dont like Mondays.