Kukaan ei soita
Mut varmaan kivitetään, se yksinäinenhän on aina tilanteeseensa syyllinen. Tai Joo, olen varmaan kun olen liian ujo tutustumaan uusiin ihmisiin.
Mulla on 3 kaveria. Joista yhtä olin aina aikasemmin pitäny ystävänä. Olen huomannu että oon yksinään pitäny ystävyyttä/kaveruutta yllä. Soittelemalla ja kyselemällä näkee. Mutta siihen väsyy kun huomaa ettei toisesta suunnasta tapahdu mitään. Tulee fiilis että roikun väkisin kiinni jossain ihmissuhteessa. Se riipi aika paljon, että jo muutenkin oon puhunu mun yksinäisyydestä niin silti, kukaan ei edes yritä olla yhteydessä vaan se on mun tehtävä. Nyt mulla oli joku aika sitten synttärit. Kaikenmaailman hyvänpäivän tutut kyllä onnitteli, mutta ei se jota oon pitäny ystävänäni. Pieni juttu Joo, mut silti.
Oon päättänyt että jos mun seura ei vaan kelpaa niin en sitten tuppaudu enää. Harmittaa kyllä. Ja syö ehkä myös mielenterveyttä kun on tajunnu millainen hylkiö on. Ei ole miestäkään. Ja jos vielä joudun töistä lomautetuksi niin en tiedä kuinka jaksan enää, tuntuu siltä että olen ihan turha koko maailmalle
Kommentit (3)
Voihan niitä uusia tuttuja vielä tulla. Onko äiti jolle soitella noin muuten joskus tai sukulaisia.
Sama kuin aloittajalla. Minä aina soitin. Ei muut. Jätin ne "ystävät"
Mä voin tulla panee sua.