**MARRASMURUJEN PERJANTAI**

Ensiksi CC:lle paljon *halauksia* ja voimia.Tiedän tunteen kun mies todella paljon töissä,minulla on kuitenkin muu tukiverkosto lähistöllä.

Onneksi tätä odotusaikaa ei kuitenkaan enää ole pitkälti,eiköhän me yhdessä tämä loppu kestetä.Tänne marrasmuruihin saa onneksi aina purkaa mielipahaansa kun mieskään ei aina ymmärrä :)



Neuvolassa kaikki ok,sf oli jo huikeat 35cm...uups! Ja vauva varmaankin kasvaa huippunopsaan,äsken sai ravinnoksi 1/2 levyä Fazerin mariannesuklaata.Mitään oireita ei edelleenkään ole,supistukset hiipuneet kokonaan ja limatulppaa en ole bongannut.

Toivottavasti maanantaina äitipolilla jo käynnistelevät



-kisupikkukuu 40+3 (toivottavasti ei enää kahta viikkoa vauvan hakuun)-

CC:lle edelleen voimia lähettelen! Kunpa saisit pian vauvan kainaloon. Onneksi pääset pian käymään koti Suomessa :)



Ja uusia vauvoja syntynyt! Onnea, Onnea kaikille!!!!



Täällä aika mukava päivä. Ei ole pahemmin ollut menkkajomotuksiakaan vaikka olen touhuillut aika lailla. Huomenna meidän kolmen tytön yhteis synttärit, joten puuhaa riittää vielä huomisellekkin. Nyt niitä ikäviä sukkapuikko vihlaisuja on tullut mullakin, tuntuu ne niin ikäviltä. Onneksi tuntuu vaan kun vauva oikein pyörii masussa.



Nyt nukkumaan!



äitikki rv 38+5

En ookkaan ikinä ennen avannu päivälle uutta pinoa, mutta vielä senkin ehti tässä viime metreille ennen laskettua aikaa! Joka on meinaan huomenna... ;)



Jännää, nousee pieni toivon kipinä, JOS vaikka viikonlopun aikana vauva päättäis syntyä...



Piparminttu rv 39+6

Samaa minä toivon ja yritänkin nyt kaikkeni jotta vauva syntyisi.

Tänään olis ultran mukaan laskettuaika ja kuukautisten mukaan 20.11

Supisteluja oli eilenkin kiitettävästi mut hiipuivat sitten yötä vasten.

En muista et aikasemmista raskauksista olis tällain supistellu viikkotolkulla ennen h-hetkeä vaan on lähteny kertalaakista, mut mies muistelee et viimesimmästä oli sama juttu kolme vuotta sitten.



Tsemppiä kaikille, varsinkin yliaikaodottajille!

Jonkin tutkimuksen luinkin et suurin osa suomal. rasakauksista menee lasketun ajan yli.

Poika putkahti maailmaan 14.11 klo 00.14

3400g ja 49,5cm, pipo 36cm



mariia75 ja " veikka"

Täällä pohjanmaalla on sateinen keli, masentavaa! Yöllä ei mitään tuntemuksia, vaikka eilen pesin ikkunat ja siivosin muutenkin... Mä luovutan!! Ei tää vauva tule kuin vasta rv 42+ jotain. =( En usko enää poppaskonsteihin, vauva tulee kun on siihen valmis. Olis vaan niin ihanaa saada jo pienokainen hoidettavaksi. Alkaa nää päivät oleen niiin tylsiä, kun kaikki on valmiina odottamassa.



Viikon kuluttua on yhden päivän yli lasketunajan. Jos sit ens viikonloppuna olis meidän vuoro. =) Toivossa on hyvä elää!!



Onnea taas kaikille vauvan saaneille! Perässä tullaan, joskus... =)



Tänään pitäis vähän harjoitella videokameran käyttöä, että osaan sit käyttää sitä sairaalassa jos isi ei ole koko aikaa paikalla. Siis synnytystä ei filmata, mutta sit sen jälkeen vuodeosastolla jne.



Nyt sateeseen lenkille koiran kanssa. =(



rusina 39+1

Neuvolassa käyty, kaikki arvot hyvät ja vauva on kiinnittynyt tosi alas, eli lähtökuopan on kaivanut. Eilen oli ihme vatsan tyhjennys päivä, kaikki mitä söin tuli pian ulos ja tietty aattelin, nyt on lähtö lähellä, mutta yö meni hyvin ei supistellut, vaikka iltaisin aina supisteleekin.



Luulisi, että kun kolmatta odottaa, niin tietäisi, mutta mitä vielä ihan noviisi on vieläkin.



No, malttia malttia.



Saarimar rv 39 tasan

Vauvaonnittelut Mariialle!



Täälläkin käyty neuvolassa, verenpaineet ja muut arvot ok, tuntui niinkuin vauva olisi vihdoin kiinnittynyt muttei osannut sanoa varmaksi.



Mieli hieman parempi kuin aikaisempina päivinä; ei tässä VOI mennä enää kauaa. Tiistaiksi varaan äitiyspolilta yliaikaiskäynnin. Ja tänään mies on viimeistä päivää töissä ennen vauvan syntymää, jää mun seuraksi kotiin odottelemaan. Eipähän tartte yksin kärvistellä! Ja äiti lupasi tuoda lounasta.



Nyt kun saisi vielä unta palloon, oon nukkunu jo tosi pitkään tosi huonosti ja vähän. Hirvittää miten voimat riittää synnytykseen, mutta eipä kait siinä väsymykset tunnu...? Osaako muuten aiemmin synnyttäneet vastata, mitä jos on valvonut pitkään ja tulee vaikka yötä vasten lähtö, kuinka ne voimat oikein yleensä riittää?



Kyllä se tästä,



Anyara rv 40+6 (!!!)

Kiitos kaikille eilisistä tsemppauksista, alkaa olemaan oikeasti niin voimat lopussa tämän raskauden kanssa... On ollut muutenkin niin hirmuisen vaikea tämä raskaus ja esikoista odottaessani olin elämäni kunnossa! Oli todella suuri shokki tajuta, että olen oman kehoni vanki enkä pysty elämään normaalia elämää. Tunnen aivan älyttömän huonoa omaatuntoa, kun en pysty leikittämään ihanaa pikku-termiittiäni, en pysty hoitamaan kotia... Halua olisi, vaan ei kykyä. Tämä on niin turhauttavaa!



Ensi viikolla olisi minullakin laskettu aika. Kävin muutama päivä sitten ensiavussa näiden kipujeni takia, ja he antoivat minulle ajan 25.11 polille. Siitä kaksi päivää, niin he ottavat minut sisään sairaalaan ja käynnistävät sitten seuraavana aamuna (28.11). Jos ei nyt ihmettä tapahdu ja vauva synny ensin... Eilen oli minullakin vatsa sekaisin ja tänään irtosi limatulppaa, menkkamaisia kipuja on kokoajan ja olo on vähän sellainen kuvottava niinkuin alkuraskaudessakin. Joku sanoikin täällä, että aikaisemmat synnytykset ovat käynnistyneet " kertalaakista" , niin myös minulla tuo esikoinen käynnistyi. Ensimmäiset supistukset koin silloin, kun tenava alkoi syntyä. Nyt on supisteluja ollut jo ties kuinka kauan ja monia kymmeniä päivässä!



Onneksi on nyt viikonloppu edessä, mies on kotosalla viihdyttämässä energiapakkausta ja saan mahdollisesti levätä hiukan. On jäänyt unet niin vähiin, että en ole oikein pystynyt voimia keräilemään synnytykseen. Olisin jo ihan valmis laitokselle, ja niin ovat ilmeisesti kaikki muutkin täällä!



Lasken päiviä siihen, että pääsen Suomeen... Ei ole enää kauaa siihenkään, silti liian kauan. On niin älytön ikävä pesuetta! Onneksi pääsemme kuitenkin Suomeen jouluksi. Tänään on tasan kuukausi aikaa siihen, että lähdemme reissuun. :) Vauvan kannattaisi syntyä nyt mahdollisimman äkkiä...



Onko kukaan muuten matkustanut ihan pikkuisen vauvan kanssa? Kolmen viikon ikäisen? Matkustin esikoisen kanssa lentokoneella, kun hän oli 1,5kk. Hyvin meni matka silloin, toivottavasti myös nyt.



Paljon voimahalauksia kaikille teille kanssasisarille, jotka kärvistelevät raskauden loppumetreillä! Olette ihania, kun jaksatte kuunnella.



Ja paljon onnentoivotuksia vauvansa saaneille! :) Ehkä itsekin joskus hamassa tulevaisuudessa pääsen tänne ilmoittamaan iloisia uutisia. :)



CC 38+6.

Täällä jännittyneenä odotan uusintaneuvolakäyntiä...En kyllä jaksa uskoa että tämä tilanne tästä mihinkään on yön aikana muuttunut -aamulla oli sormet tunnottomat ja nenä tukossa ja kurkku kipeä... Ja peilistä katsoi turvonnut porsas. En sitä sen sievemmin voi ilmaista koska tämä turvotus on tosiaan noussut niin äkkiä..

Mieliala on toistaiseksi kuitenkin edes vähän toiveikas. Rakas mieheni osallistui omalta osaltaan ja toimitti esikoisen aamulla koko päiväksi mummon hoitoon =) Eilen oli nimittän vielä mukana neuvolassa ja voin sanoa ettei siinä pahemmin ehditty jutella saati rentoutua sitä verenpaineen mittausta varten...

Jospa tämä ei tästä ainakaan enää pahenisi. Vauvakin oli yöllä harvinaisen hiljainen, olisiko ollut ihmeissään kun sain kuitenkin ihan kohtuullisesti nukuttua. Ja aamulla pitkään..ihanaa!



Onnittelut mariialle vauvasta! Mielenkiinnolla uutisia odottelen myös kanelisokerilta ja sarafanilta, jotka eivät ole pariin päivään pinoutuneet... Kanelisokerilla taisi olla se käynnistyskin..?



Mutta palailen neuvolakuulumisiin jos niissä nyt jotain erikoista on..



Remu 38+4

Me ollaan ehitty käydä jo synnärilläkin... palauttivat takasin. Kolmelta yöllä alko suppaileen ja sitten tuossa seiskalta tihenivät yhtäkkiä ja lähdettiin " näytille" . Enhän mää ollu ku pari senttii auennu ja kanavaakin vielä sentti jäljellä. Sanoi kyllä, että hyvinkin voidaan tänään vielä palata, mutta ei kuulemma kannata sinne jäädä seiniä katteleen. Ärsyttää hieman! Nyt suppailee aika kipeestikin, mutta uhohan on päällä ja ihan helpolla en sinne palaa. Mulla on vaan ankara ummetus, enkä supistuksilta saa oikein työtä tehtyä. Aiai--- supistaa!!!



Nyt yritän mennä lepäämään (ihan kuin se onnistuis!). Muruille kaikkea hyvää perjantaihin ja paljon hyvin avaavia supistuksia!



Sarafan rv 40+1

ja synnytystä, toivottavasti! Mitään siihen viittaavaa tosin ei ilmassa mutta ainahan voi toivoa. Kyllä ne muutaman illan pari kunnollista supistusta nyt jotain lupailevat * toivoo Tänä aamuna tuli tarhan eteisessä taas sellainen keuhkoista ilmat lyövä ja vähän aikaa sai puhallella ennen kuin pystyin kävelemään takaisin kotiin.

Vauvaonnittelut mariialle! Tulikohan sarafanille lähtö torstain pinosta, kun ei ole näkynyt.

Täällä mietin uskallannko vielä lähteä uimaan lasten kanssa illalla, meillä pe on aina perheen uinti ilta ja tärkeä lapsille. Viime pe oltiin ja lämpimässä terapia-altaassa lilluminen on ihanaa ja rentouttavaa itsellekin, nukkuukin niin hyvin sen jälkeen. Mitään tulppaa ym. ei ole tullut että eiköhän siellä vielä paikat tiukasti kiinni ole, että sen puolesta varmaan uskaltaa. Näkee vauvauineissakin odottavia äitejä mukana esikoisen kanssa ihan loppumetreille. Tämä tulokas on myös ilmoitettu vauvauintiin joten uintiharrastus jatkuu pienen tauon jälkeen meillä vauvan syntymän jälkeenkin.

Toivottavasti tänään kaikilla hyvä päivä ja pirteä mieli!

G: kassi ollut pakattuna jo tovin, siellä ei ajanvietettä paitsi suklaata : ) pesuvälineet, omat kotiutumisvaatteet ja imetysliivit niin ja kamera. Vauvan kotiintulo vaatteet tuo isä, ovat kaukalossa valmiina. Se lämpöpussi johon joku täällä antoi ohjeet onnistui muuten hyvin. Tänään tulee kotiin vauvan ensisänky joten kaikki niin valmiina kun olla vaan voi.

toiveikas silvain 38+6 (ensiviikolla alkaa tuskailu ja sitä seuraavalla hermoromahdus)

se sarafan, ehkä se siitä kuitenkin : ) tsemppiä!

Sarafanille lisää suppareita, toivottavasti teille tulee pian " oikea" lähtö!



CC: mun kaveri matkusti lapsensa kanssa kun tämä oli vasta viikon ikäinen. Siis lentokoneella ja hyvin se meni! En usko, että pienet vauvat huomaa mitään. Tuttavaperhe oli etelänmatkalla heidän lapsen ollessa n. 9kk ja sekin meni tosi hyvin. Joten eiköhän se mene teilläkin. =) *lisää voimahaleja sulle*



Nyt suihkuun ja kulmakarvoja nyppimään.. Kehtaa sit mennä synnärille... =)



päivänjatkoja!!

Tiistaina 14.11. klo 19.48, strategiset mitat 2980 grammaa ja 51 cm. Ja niin pieni ja suloinen... paljon tummaa tukkaa ja tummat silmät. Ja sitten synnytystarinaa..



Tiistaina tänne kirjoittelinkin ja kerroin, kuinka edellisenä yönä oli supistellut ihan napakasti nelisen tuntia. Aamuun mennessä supistukset kuitenkin laantuivat ja päivä meni vähän sellaisen menkkamaisen jomotuskivun merkeissä ja satunnaisia supistuksia ihmetellessä. Kahden aikanaa heräsin päikkäreiltä ja neljän aikoihin alkoi supistella viiden minuutin välein ja kohtuullisen kivuliaasti. Viideltä kirjoitin viimeisen työsähköpostin ja laitoin koneen kiinni. Vaihdoin vaatteet ja sanoin miehelle, että nyt se on menoa. Soitin äitini meille ja kuudelta lähdettiin ajelemaan kohti sairaalaa.



Kaksikymmentä yli kuusi oltiin sairaalassa ja kätilö teki sisätutkimuksen, jossa olin kolme senttiä auki. Ei ollut kuitenkaan varma, onko vauva raivotarjonnassa ja pyysi lääkäriä konsultoimaan. Lääkäri teki sisätutkimuksen puoli tuntia myöhemmin ja katsoi vauvan ultralla. Oikein päin oli ja kohdun suu neljä senttiä auki. Antoi luvan tilata heti epiduraali, koska supistukset olivat sellaisia, että multa meinasi lähteä taju. Niitä tuli kahden-kolmen minuutin välein. Sitten siirryttiin synnytyssaliin, jossa keinuttelin kiikkutuolissa ja imin henkeni kaupalla ilokaasua. Epiduraalin sain kymmenen yli seitsemän ja kivut hellittivät reilussa kymmenessä minuutissa.



Parikymmentä minuuttia ehdin olla ihan OK tilassa, kunnes paine alapäässä kävi sietämättömäksi. Kätilö käski kääntyä selälle, jotta hän voisi puhkaista lapsivesikalvot, mutta siinä kääntyessä ne poksahtivat itsekseen. Samalla kätilö totesi minun olevan täysin auki ja vauvan pään jo näkyvän jalkojen välistä. Sain luvan alkaa ponnistelemaan ja voi että se teki kipeää! Onneksi ei montaa kertaa tarvinnut ponnistaa, kun vauvan pää jo syntyi ja siihen ne ponnistukset loppuivatkin, sillä kätilö vaan " vetäisi" loput tytöstä ulos. Ponnistus kesti kahdeksan minuuttia ja synnytys kokonaisuudessaan neljä tuntia, josta sairaalassa ehdittiin siis olemaan viimeiset puolitoista tuntia.



Synnytys oli ihan hyvä kokemus, ei jäänyt kammoja, vaikka uudestaan tuskin tarvitsee enää mennä. Kaksi lasta on ihan sopiva lukumäärä meidän perheelle;) Ja kaikki kivut, säryt, selkävaivat, närästykset, turvotukset sun muut hävisivät kyllä samantien tytön synnyttyä. Vaikka synnytyksestä ei ole kuin muutama päivä niin tunnen olevani kuin uusi ihminen! Loppukuukausien lyllerryksen jälkeen on ihana olla taas oma itsensä (tai ainakin suurin piirtein).



Tyttö syntyi siis viikolla 40+3. Äitin se kyllä yllätti, sillä esikoisen synnytys jouduttiin käynnistämään ja olin aivan varma, että niin käy tässäkin. Tyttö sai pisteitä 9/9, yksi piste lähti sinisistä jalkateristä. Heti syntymän jälkeen hän oli puolisen tuntia keskoskaapissa lämmittelemässä, sillä ruumiinlämpö oli alle 35 astetta, mutta muuten ollaan oltu erottamattomat synnytyksestä lähtien. Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin ja tyttö on kova syömään. Matalan syntymäpainon takia käydään tänään illalla ekan kerran neuvolassa punnituksessa. Pituuteen nähden tyttö oli hoikka, mutta syytä siihen, miksi painoa ei ollut kertynyt enempää ei löytynyt istukasta eikä napanuorasta. Ne olivat ihan normaalit. Istukka syntyi kokonaisena ja ehjänä, ja painoi 550 grammaa.



Ja nyt sitten ihmetellään tätä uutta ihmisenalkua. Pala on kyllä kurkussa melkein koko ajan, jotenkin sitä ei voi olla hämmästelemättä, miten pienestä se ihmisen elämä oikein alkaa ja miten ihmeellinen ja herkkä tapahtuma se uuden ihmisen syntymä oikein on...



Mutta nyt sitten jatkellaan vauvapalstailua! Tsemppiä kovasti kaikille vielä yhdessä koossa tallustaville marrasmuruille, kyllä lopputulos on sitten ihana!



t. Kultimus ja Mette, 2,5 vuorokautta

Onnittelut myös minunkin puolestani Kultimukselle ja Mariialle!! Perästä tullaan, joskus.. :)



Auttakaa pientä hädässä ja kertokaa mitä pakkaisin mukaan vaavin kotiin lähtö-vaatteiksi?? Ohjeissa lukee että: aluspaita ja -housut, paita ja potkupuku, myssy ja makuupussi ja talvella lisäksi villavaatteita. eli tarkoittaako noi aluspaita ja -housut bodia vai mitä? löytyykö nämä esim. äitiyspakkauksesta?



Tietämätön Mekku ja Beebe 39+2

Eli pikaisesti. meille syntyi tyttö suunnitellulla keisarinleikkauksella 14.11 perätilan vuoksi. Leikkaus meni hyvin ja terve tyttö tuli. Eilen jo kotiuduttiin. Itsellä tietysti haava vielä kipee, että koko ajan syön särkylääkkeitä, mutta muuten kaikki hyvin. Tytön koot 3460 grammaa ja 48 cm. Pään ympärystä en muista. Leikkaus tehtiin rv 39.6



Ja Oikein Paljon Oneea myös muille onnellisille Äideille ja Perheille! Oli ihana saada oma lapsi syliin.

Kävin tänään neuvolassa ja verenpaine korkealla, alapainen 99 ja 96..



Muuten kaikki ok,vaikka hulluksi kohta olen tulossa kun mitään ei tapahdu.



Varasin ajan maanantaiksi ensimmäiseen yliaikaiskontrolliin Naistenklinikalle.Sanoivat että kätilö mittaa ja jos kaikki ok niin ei asiaa lääkärille.No,verenpaineen takia varmaan käyn kuitenkin.



Please,toivottavasti vauva on sylissä ennen maanantaita!!



Jas ja pikkuneiti 40+6 (onneksi myös Anyara on samoissa lukemissa!)

hei vaan kaikille!

Poika syntyi 14.11 iltapäivällä. 4215g ja 52,5 cm, pipo 36cm. nyt vaan vauva-arkea elämään.

onnea muillekin!

Taas ovat monet saaneet pikkuisia, ihanaa luettavaa! Oli pakko tulla onnittelemaan. :)



Itse olen päivän kärvistellyt kovissa kivuissa ja supistuksetkin alkoivat tulla jo 8 minuutin välein ja kestivät monta tuntia, nyt loppuivat... Hemmetti!!!!! Ei jaksa enää ei!!!!! Mieskin tuossa ilmoitti, että menee taas kerran töissä myöhään, tulee puoli yhdeksältä, ja on herra lähtenyt kahdeksalta aamulla. Olen yksinhuoltaja täällä hornan tuutissa ilman apujoukkoja ja tukijoita! Tässä ei ole niin mitään järkeä.



Jos pystyisin niin ottaisin heti seuraavan koneen Suomeen. Ei tämä yksin oleminen ja itkeminen mitään elämää ole.