Joka toisella yli 60-vuotiaalla diagnosoidaan jossain vaiheessa Alzheimer, miten aiot elää tästä lähtien?

Elää edelleen terveydestäni huolehtien liikunnalla ja monipuolisella ruokavaliolla. Suolistobiomi on se juttu, samoin veren kalsidolitaso. Enkä missään tapauksessa aloita kokesterolilääkitystä 6,5 kokonaiskolesteroleilla.

Vierailija kirjoitti:

Täytän 60 muutaman kuukauden kuluttua. En avannut artikkelia mutta aion jatkaa kuten tähänkin saakka: vegaanisella ruokavaliolla, liikkuen sen verran kuin hyvältä tuntuu (vähintään tunti päivässä koiran kanssa lenkillä + satunnainen muu liikunta). Teen töitä, joissa opin koko ajan uutta, ja opiskelen työn ohessa. Pidän huolta, että pysyn mukana teknologian kehityksessä, luen paljon (myös englanniksi ja ruotsiksi), harrastan kulttuuria. Siinäpä ne tärkeimmät.

Mikään noista ei ehkäise Alzheimeria. Todennäköisesti sulla on se jo.

Kyllä se munkin suvussa tuppaa puhkeamaan siinä 95-vuotiaana. (Ja joo, ollaan pitkäikäistä sukua.)

Yritän omalla kohdallanikin saada sen lykättyä tuonne asti hyvillä elämäntavoilla. Sen lisäksi en harmittele asiaa liikaa.

Mutta aloittajan väärintulkinta artikkelista on aika omituinen.

Vierailija kirjoitti:

No en mitenkään, todellakaan! Voiko parempaa olla tässä elämässä kuin totaalinen unohdus! Se jos jokin on Armoa!

Ei muuten oikeasti varmasti huonoin mahdollinen tapa kuolla hiipuen asteittain kunnes ei enää edes ymmärrä kuolevansa.

Vierailija kirjoitti:

Aion päättää päiväni 50 vuotiaana.

Tämä on vastuullista toimintaa yhteiskunnan kannalta. Perintö jää lapsille eikä kulu hoitokodin maksuihin eikä vanhus kuormita terveydenhuoltoa.

Ei pitäisi noin usealla diagnosoida sitä, outoa. Onko testissä joku vika jos melkein kaikki saavat diagnoosin. Joskus voi syynä olla joku lääkevalmisteen haitta, ravintoainepuutos, päävamma tms. Ei 60 vuotiaalta kai voi odottaa kaksikymppisen tuloksia? Jos suvussa ei ole edes sitä, miten heillä voi olla se? Yleensä olisi kyse dementiasta, ei alz. Miten verisuonten kunto, tarvitseeko liotusta?

Suvussa on paljon muistisairauksia, joten eiköhän se itsellekin aikanaan napsahda. Nyt 30-vuotiaana toki toivoo, että osaisi toimia järkevästi sitten, kun pää alkaa pehmetä, mutta pahoin pelkään, että tulen +80 vuotiaana olemaan aika vaikea ja v**tumainen läheisille.

Suomessa terveydenhuollossa on se ikävä piirre, että ihmisen omaa tahtoa kunnioitetaan vielä siinäkin vaiheessa, kun siinä ei ole enää järjen häivääkään. Kunpa pystyisi jo tässä vaiheessa tekemään jonkin "lapun" vanhuutta ajatellen, että siinä vaiheessa, kun alan olla turvallisuusriski itselleni, lapseni saisivat päättää yhdessä ammattilaisten kanssa, miten ja missä minun tulisi loppuelämäni höpsähtäneenä viettää, eikä minulta kysyttäisi lainkaan mielipidettä asiaan. Todennäköisesti se mielipide olisi jääräpäinen "kyllä minä kotona itsekseni pärjään". 

Joku mättää. Muistisairaita todetaan 14500 vuodessa ja niistä noin 10000 on Alzheimerin tauti. Ikäluokka on noin 500000 eli 20 prosenttia olisi oikeampi.

Tavoite-eläkeikäni on 68 ja se nousee siitä vielä, joten on niillä työpaikalla vahtimista!

Vierailija kirjoitti:

Teen päinvastoin kuin varhain dementoitunut ja jo kuollut äitini. En käytä margariineja enkä kolesterolilääkkeitä, en viljatuotteita enkä sokeria. Ruoka on mahdollisimman käsittelemätöntä, sisältäen myös lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita rasvaa pelkäämättä. Aivothan ovat rasvaa.

Ihan samalla tavalla voita ja lihaa mässyttävät saavat alzheimerin kuin niitä välttelevätkin. Sulla on sukurasite, eli kuulut riskiryhmään. Tosin noilla elintavoilla saat mahdollisesti aivoveritulpan/aivoverenvuodon ennen dementiaa - tapahan sekin on vältellä sairastumista...

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä kyllä niin sanottu, kuin otsikossa väität. Yli 85-vuotiaistakin sitä "esiintyy arvioiden mukaan 15-20 prosentilla" (eli diagnoosi on pienemmällä määrällä kuin tuolla 15-20 prosentilla).

Ap ei ymmärtänyt lukemaansa.

Toisella vanhemmallani on alzheimer, toisen kohtalona oli sydänperäinen äkkikuolema liian nuorena. Aion siis elää niin, että sydänsairaus ehtii ensin.

No harva meistä taatusti elää satavuotiaiksi, ja niistä tuossakin on pääasiassa kyse:

"HÄN ehdottaa myös, että 80–100-vuotiaille määriteltäisiin omat pisterajat.

”Käytössä olevat pisterajat on laskettu 60–80-vuotiaille, eikä niiden soveltuvuutta vanhimmalle ikäryhmälle ole Suomessa tutkittu. Kuitenkin monessa muussa maassa, jossa Cerad on käytössä, 80–100-vuotiaille on aivan omat pisterajat. "

Ja satavuotiaillakin Alzheimer on harvinainen. Sitä ei heilläkään ole "puolella", vaan alle viidesosalla.

"Hänen väitöstutkimuksensa lähtökohtana oli Cerad-tehtäväsarja, jota käytetään yleisesti perus­terveydenhuollossa muistisairauksien seulonnassa. Alzheimerin tauti on puolestaan yleisin dementiaa aiheuttava sairaus.

Alle 65-vuotiailla tauti on harvinainen, mutta yli 85-vuotiailla sitä esiintyy arvioiden mukaan 15–20 prosentilla."

Pitäisi yrittää elää niin, että läheisille jäisi suht hyvä muisto, eikä itselle jäisi paljon kaduttavaa.

Mun isovanhemmista yksi sairasti Alzheimeria. Eli yhdeksänkymppikseksi. Hän eli kyllä hyvää elämää loppuun asti. Sukulaiseni toimi omaishoitajana ja huilehti mummusta hyvin.

Kolme muuta isovanhempaani elivät yhdeksänkymppisiksi ilman dementiaa, mutta kuolivat muihin syihin. Mulla on siis perinnöllinen alttius sairastua Alzheimerin tautiin, mutta meidän suvussa ollaan myös pitkäikäisiä.

Pitää yrittää elää niin, että lapset viitsisivät edes vähän huolehtia. Täytyy tehdä testamentti ja hoitotahto ajoissa. Toivon myös että eutanasia laillistetaan. On muita, paljon tuskallisempia tapoja kuolla kuin Alzheimer.