Lue keskustelun säännöt.
Hohhoijaa. Ihminen, joka on tehnyt pitkän uran yliopistossa ei tarvitse ADHD-diagnoosia
20.01.2023 |
Ei ole oikeasti vakavaa, jos kotityöt eivät aina suju. Sinulla on ammatti ja pystyt älylliseen toimintaan. Äly on jo pelkästään suuri lahja, ja auttaa elämässä menestymiseen, tutkitusti.
Oletko ystävällinen, ja jätät ne yhteiskunnan resurssit niille, jotka apua oikeasti tarvitsevat. Kiitos.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää nyt samanlaista kitinää kuin se jos hyvätuloiset ostaa punalapputuotteita? Että nyt adhd diagnoosi on varattu vain niille työttömille ja matalasti koulutetuille? En oikeesti usko, että siihen saamattomuuteenne diagnoosit auttaa, kyllä se on ihan asennevamma mikä siellä jyllää. Adhd lääkitys ei automaattisesti tarkoita sitä, että siihen tiskiharjaan tarttuminen olisi jotenkin vaivattomampaa.
Siis työttömien ja matalasti koulutettujen ADHD on asennevamma ja koulutettujen ADHD aitoa?
Ei, vaan siellä adhd:n lisänä on se asennevamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules nyt pässinpää. Se ongelma ei ole pärjääminen jollain osa-alueella, vaan se että ei pärjää jollain toisella. Voit olla vaikka yliopiston professori, jolla on puutteita itsekontrollissa ja vaikea alkoholiongelma. Oletko ihan oikeasti vähän tyhmä?
Hyvin pärjään älyllisesti, mutta ilman lääkkeitä en varmaan olisi saanut tutkintoa kasaan saati olisi työkykyinen. Oikeastaan lääkkeilläkään en ole täysin työkykyinen vaan uuvun toistuvasti. Mutta turha sitä kai on selittää sellaisille, jotka eivät edes yritä ymmärtää tai eivät ole riittävän älykkäitä ymmärtääkseen ;)
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt pässinpää. Se ongelma ei ole pärjääminen jollain osa-alueella, vaan se että ei pärjää jollain toisella. Voit olla vaikka yliopiston professori, jolla on puutteita itsekontrollissa ja vaikea alkoholiongelma. Oletko ihan oikeasti vähän tyhmä?
Tämä! Itselläni menee töissä hyvin ja uraa on luotu, mutta kotini on jatkuvasti siisteystasoltaan surkea. En vain pysty siivoamaan, en itsekään tiedä miksi se on niin hirveän vaikeaa. Tiskaaminenkin tuntuu uuvuttavan. Laskut jää usein maksamatta vaikka rahaa on, ihan vain siksi että jostain syystä aivoni eivät vain suostu hoitamaan asiaa. Moni ADHDsta kärsivä kertoo samanlaista tarinaa, arjen askareet jäävät tekemättä koska asioihin on vaikea keskittyä. Saatan miettiä että nyt pitää muistaa maksaa sähkölasku, huomaan että roskat on viemättä, sitten totean että kirjahyllyllä on pölyä, matto pitäisi pestä, tavarat ovat sikin sokin, lopulta romahdan sohvalle pää täynnä sumua enkä osaa aloittaa tekemään mitään. Välillä tuntuu että pitäisi istua ikkunattomassa valkoisessa huoneessa jotta saisi asioita aikaiseksi ilman jatkuvia aistiärsykkeitä. Luojan kiitos alkoholi ei ole koskaan maistunut.
Toi Adhd- vouhotus on ihan älytöntä. Nyt niihin haluaa jo jopa 6- kymppiset. Ne eivät ota sinne erikoissairaanhoitoon kuin hyvin tiukoin ktiteerein. Jos on käynyt taviskoulut, saattaa olla monta tutkintoa yms, niin aikuisen ihmisen ei vaan ole mitään järkeä niihin tutkimuksiin yrittää eikä niihin pääse. Adhd on pysyvä neurologinen ominaisuus ja jos on ongelmitta porskutettu kolmekymppiseksi niin ei ne kriteerit täyty. Koettakaa jo tajuta ettei joka ikinen elämän tai uran vastoinkäyminen tai asioiden loppuunsaattamattomuus johdu adhd: sta. Terveisiä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon siis tutkijana yliopistolla (tekninen ala)
Ja juuri eilen aloin pohtia, että mulla on ADHD.
Mulla varmaan oikeasti on.
.Mitkä oireet ja milloin alkoi?
En pysty keskittyä kun mulle puhutaan.
En pysty aloittamaan tai tekemään sitten kauaa hommia, alan aina tekeen jotain muuta.
Mun asunto on kirjaimellisesti kaatopaikka. Oikeasti.
En muista mitään tehtäviä.
Oon aina myöhässä.
Jne...
Mun ÄO on korkea. Nii teen viikon työt päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon siis tutkijana yliopistolla (tekninen ala)
Ja juuri eilen aloin pohtia, että mulla on ADHD.
Mulla varmaan oikeasti on.
.Mitkä oireet ja milloin alkoi?
En pysty keskittyä kun mulle puhutaan.
En pysty aloittamaan tai tekemään sitten kauaa hommia, alan aina tekeen jotain muuta.
Mun asunto on kirjaimellisesti kaatopaikka. Oikeasti.
En muista mitään tehtäviä.
Oon aina myöhässä.
Jne...
Mun ÄO on korkea. Nii teen viikon työt päivässä.
Näin siis jo lapsena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon siis tutkijana yliopistolla (tekninen ala)
Ja juuri eilen aloin pohtia, että mulla on ADHD.
Mulla varmaan oikeasti on.
.Mitkä oireet ja milloin alkoi?
En pysty keskittyä kun mulle puhutaan.
En pysty aloittamaan tai tekemään sitten kauaa hommia, alan aina tekeen jotain muuta.
Mun asunto on kirjaimellisesti kaatopaikka. Oikeasti.
En muista mitään tehtäviä.
Oon aina myöhässä.
Jne...
Mun ÄO on korkea. Nii teen viikon työt päivässä.Näin siis jo lapsena
Juu ja mitään laskuja en maksa ajoissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon siis tutkijana yliopistolla (tekninen ala)
Ja juuri eilen aloin pohtia, että mulla on ADHD.
Mulla varmaan oikeasti on.
.Mitkä oireet ja milloin alkoi?
En pysty keskittyä kun mulle puhutaan.
En pysty aloittamaan tai tekemään sitten kauaa hommia, alan aina tekeen jotain muuta.
Mun asunto on kirjaimellisesti kaatopaikka. Oikeasti.
En muista mitään tehtäviä.
Oon aina myöhässä.
Jne...
Mun ÄO on korkea. Nii teen viikon työt päivässä.Näin siis jo lapsena
Juu ja mitään laskuja en maksa ajoissa
Mitä ongelmia sulle on koitunut?
Luottohäiriö laskujen maksamattomuusesta?
Töistä myöhässä - tehtävät unohtuu - potkut?
Muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se tutkinto sitä meinaa ettei voisi olla hankalaa pärjätä ADHD:n oireiden kanssa. Monesti asiat voi sujua sillä alueella elämässä, mistä pitää, mutta me ei niin mieluiset jää tekemättä.
Siis kaikilla se on niin. EI KUKAAN HALUAISI TEHDÄ NIITÄ IKÄVIÄ TÖITÄ.
Mutta jonkun on tehtävä.
Joku hoitaa lapset lastentarhassa, joku pesee vanhuksen pyllyn vanhainkodissa. Siitäkin huolimatta, että palkka on surkea.
Sitten joku yo-IHMINEN HAKEE DIAGNOOSIN, KOSKA EI VOI AINA KESKITTYÄ...ZIISUS...
Siitä on ihan kaikille hyötyä, jos se yliopistoihminen, joka on ehkä todella kovalla työllä päässyt johonkin pisteeseen opinnoissaan tai vaikkapa jolta menee paljon voimia arjen pyörittämiseen, koska se on hänelle niin hankalaa, saa avun AD(H)D-oireisiinsa. Se DI pystyy sitten taas kehittelemään sinunkin elämääsi helpottavia asioita paremmin tai lt-ope valmistuu koulusta ja pääsee sinne päiväkotiin sinunkin lastasi hoitamaan ja opettamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon siis tutkijana yliopistolla (tekninen ala)
Ja juuri eilen aloin pohtia, että mulla on ADHD.
Mulla varmaan oikeasti on.
.Mitkä oireet ja milloin alkoi?
En pysty keskittyä kun mulle puhutaan.
En pysty aloittamaan tai tekemään sitten kauaa hommia, alan aina tekeen jotain muuta.
Mun asunto on kirjaimellisesti kaatopaikka. Oikeasti.
En muista mitään tehtäviä.
Oon aina myöhässä.
Jne...
Mun ÄO on korkea. Nii teen viikon työt päivässä.Näin siis jo lapsena
Juu ja mitään laskuja en maksa ajoissa
Mitä ongelmia sulle on koitunut?
Luottohäiriö laskujen maksamattomuusesta?
Töistä myöhässä - tehtävät unohtuu - potkut?
Muuta?
Ei mitään noista, mutta kuten huomaat mulla on pahoja ongelmia. Ei tämä ole mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos adhd lääkkeet auttaa niin mikäs siinä. Vaikka melko keskenään erityyppisiä oireita luokitellaan tuolle kirjolle näemmä nykyään. Sitä vaan ihmettelimme.
Vierailija kirjoitti:
Oon siis tutkijana yliopistolla (tekninen ala)
Ja juuri eilen aloin pohtia, että mulla on ADHD.
Mulla varmaan oikeasti on.
.
Tällä hetkellä jokaisella nuorella aikuisella on adhd
Mut miettikää jos kaikilla oikeasti onkin, ehkä me voitais vaan elää sen kanssa? Tai muuttaa tässä elämässä asioita niin, että se ei olisi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä voi olla loputtomasti virtaa tehdä mielekästä akateemista tutkimusta (yleensä pystymme keskittymään vain yhteen asiaan, emme hanskaa kokonaisuuksia), mutta sitten se siviili-elämä... Kun pääsen kotiin, lysähdän sohvalle. Syön melkein aina kotioloissa outoruokaa, sipsejä ja karkkeja, käytän rentoutumiseen myös alkoa. Luottotietoni olen melkein menttänyt useaan kertaan, kun jätän laskujen maksamisen aina viime tinkaan tai yli eräpäivän. Libidoa ei ole, kun kaikki vapaa-aika menee töistä palautumiseen. Viikonloput olen sängyssä melkein koko ajan, joko nukun tai selaan puhelinta.
On meillä helppo ja hieno elämä.
Kuvaus sopii aika hyvin myös minuun. En ole käynyt missään testeissä, mutta voisin hyvinkin saada adhd-diagnoosin. Ehkäpä hankin sen vielä, kun olen jo eläkkeellä. Voi sitten peilata elämää sitäkin vasten.
Minä olen akateeminen ja saanut jokunen vuosi sitten adhd-diagnoosin. Kukaan ei varmaan täysin käsitä, että millaisen työmäärän olen joutunut tekemään ensin lukiossa ja yo-kirjoituksissa, sitten pääsykokeisiin liittyen (juu en päässyt heti ja tein monta vuotta töitä yliopistoon päästäkseni), sitten opiskelujeni ediatämiseksi. Koko nuoruus siihen mennessä on mennyt järjettömän työmäärän keskellä - tuntui, että työtä piti tehdä moninkertaisesti muihin nähden.
Minua on ajanut suunnaton kiinnostus eri asioihin ja erityisesti nykyiseen alaani (ja jaksoin tehdä siksi töitä sinne päästäkseni). Olen joutunut opettelemaan kaikki mahdolliset lääkkeettömät keinot selvitäkseni, mutta vasta kun sain lääkityksen, sain tutkintoni suoritettua. Ne muut keinot eivät enää vain riittäneet, vaikka yhä haluan yrittää selvitä asioista oppimieni tekniikoiden avulla lääkkeiden lisäksi.
Tiedän, että siinä mielessä olen hyväosainen, että lapsuudenperheeni oli kohtuullisen turvallinen ja tasainen kasvuympäristö, ja sain kotoa hyvät rajat elämälle. Olen myös onnekas, että kävin peruskoulun vielä silloin, kun minulla oli selkeä oma pulpetti ja opetustekniikat täsmällisiä ja kaikessa selkeät säännöt (en nyt dissaa koulutusuudistuksia täysin, joillekuille voivat sopiakin, mutta olisin itse lapsena ja nuorena ollut ihan helisemässä kaiken itseohjautuvuuden keskellä).
Siitä huolimatta en koe minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että lähdin tutkimuksiin ja olen saanut apua adhd:seeni. Olen maksanut suhteellisen hyväosaisuuteni jo hurjalla määrällä kyyneliä, tuskaa, epätoivoa ja ponnisteluja, jolloin jaksoin yrittää taas vielä kerran pettymysten ja epäonnistumisten jälkeen, kun olisi tehnyt jo mieli luovuttaa. Ja myös ihan rahallisesti juuri esimerkiksi unohtuneiden laskujen ja Kela-tukien hakemisen myötä. Myös terapia ja lääkkeet ovat maksaneet nuoren elämäni aikana minulle suuria summia, mutta en jaksa miettiä asiaa sen enempää, kaikki se on ollut panostusta selviytymiseeni.
Toivon suuresti, että ihan kaikki muutkin tilanteestaan kärsivät avun saavat - koulutuksesta tai mistään muusta riippumatta! (Ja ps. Se diagnoosi ja lääkkeet eivät tee autuaaksi, todellakaan. Moni ongelma on elämässäni edelleen, mutta lääkkeet auttavat jonkin verran. Minusta mediassa pitäisi olla juttuja myös ihmisistä, joilla lääkitys on auttanut jonkin verran, mutta jotka eivät todellakaan tee elämästä kaikin puolin yhtäkkiä jotenkin ihmeen helppoa. Tuntuu, että monet adhd-jutut kertovat tällaisista harvinaisista tapauksista, joiden kohdalla lääkitys on muuttanut elämän jotenkin aivan totaalisesti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon siis tutkijana yliopistolla (tekninen ala)
Ja juuri eilen aloin pohtia, että mulla on ADHD.
Mulla varmaan oikeasti on.
.Mitkä oireet ja milloin alkoi?
En pysty keskittyä kun mulle puhutaan.
En pysty aloittamaan tai tekemään sitten kauaa hommia, alan aina tekeen jotain muuta.
Mun asunto on kirjaimellisesti kaatopaikka. Oikeasti.
En muista mitään tehtäviä.
Oon aina myöhässä.
Jne...
Mun ÄO on korkea. Nii teen viikon työt päivässä.Näin siis jo lapsena
Juu ja mitään laskuja en maksa ajoissa
Mitä ongelmia sulle on koitunut?
Luottohäiriö laskujen maksamattomuusesta?
Töistä myöhässä - tehtävät unohtuu - potkut?
Muuta?Ei mitään noista, mutta kuten huomaat mulla on pahoja ongelmia. Ei tämä ole mukavaa.
Niin
Suorastaan naurettavaa, että nyt jo sillä perusteella halutaan diagnoosi ettei jakseta työviikon päätteeksi siivota viimeisen päälle. Mullakin on siis Adhd ku olen oikeasti laiska siivoamaan enkä " saa aikaiseksi".
Jos se on toiminut vain pirin voimalla mutta haluaa vaihtaa sen lääkitykseen???
Vierailija kirjoitti:
Toi Adhd- vouhotus on ihan älytöntä. Nyt niihin haluaa jo jopa 6- kymppiset. Ne eivät ota sinne erikoissairaanhoitoon kuin hyvin tiukoin ktiteerein. Jos on käynyt taviskoulut, saattaa olla monta tutkintoa yms, niin aikuisen ihmisen ei vaan ole mitään järkeä niihin tutkimuksiin yrittää eikä niihin pääse. Adhd on pysyvä neurologinen ominaisuus ja jos on ongelmitta porskutettu kolmekymppiseksi niin ei ne kriteerit täyty. Koettakaa jo tajuta ettei joka ikinen elämän tai uran vastoinkäyminen tai asioiden loppuunsaattamattomuus johdu adhd: sta. Terveisiä vaan.
Yleensä kyse ei olekaan siitä, että olisi ongelmitta porskutettu kolmikymppiseksi, vaan ne ongelmat nimenomaan ovat olleet läsnä, mutta varsinkin tyttöjen kohdalla niitä ei usein tunnisteta ajoissa, sillä monilla adhd oireilee ilman ylivilkkautta eikä siten välttämättä näy esim. koulussa. Silti ihminen itse on voinut kokea koulun hankalaksi tai asia on näkynyt muuten arjessa. Monet ei myöskään saa sitä yhtäkään korkeakoulututkintoa valmiiksi, vaikka lukiotodistus olisi täynnä laudatureja.
Minusta se nimenomaan kertoo adhd:sta, että vaikka olisi fiksu, on elämä keskittymisvaikeuksien vuoksi jatkuvaa alisuoriutumista. Usein peruskoulu ja lukiokin voi mennä vielä ihan hyvin, jos on tarpeeksi älliä päässä, mutta viimeistään yliopistossa ongelmat alkavat helposti kasautua, jos ei ole opiskelurutiineja ja kykyä aikatauluttaa ja pysyä aikatauluissa.
Mitkä oireet ja milloin alkoi?