Täysi-ikäisen tyttären raju laihtuminen
Tytär 19-vuotias, täyttää pian 20 vuotta. Laihtunut silminnähden kuluneen puolen vuoden aikana. Aina ollut normaalipainoinen, nykyään ihan kuin luuranko... Muutti juuri omaan asuntoon, jonne kuljetan erilaisia ruokia viikottain, mutta tuskin niitä syö. Asiasta olen yrittänyt puhua hänen kanssaan mutta ei ota kuuleviin korviinsa. Mitä voi tehdä kun tyttö jo täysi-ikäinen? :(
Kommentit (20)
Tämä on ikävä tilanne koska on jo täysi-ikäinen. Olen anoreksian kokenut alaikäisellä. Tiedätkö onko hänellä huolia? Onko teillä muuten läheiset välit?
Vastaako hän jotain, kun otat asian puheeksi?
Syömishäiriö tai vetää piriä. Onko väsynyt ja kärttyinen?
Iso elämänmuutos takana, jo se voi hoikistaa.
Ettei olisi rakastunut?
Olisiko ehkä parempi, jos äiti lopettaisi holhoamisen ja ruuan tyrkyttämisen? Tytär mahdollisesti haluaa itsenäistyä, mutta äiti estää oman elämän. Luultavasti mammalla myös avain tyttären asuntoon, "tarkistaa, ettei vaan mitään ikävää ole tapahtunut".
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ikävä tilanne koska on jo täysi-ikäinen. Olen anoreksian kokenut alaikäisellä. Tiedätkö onko hänellä huolia? Onko teillä muuten läheiset välit?
hyvä asiahan se on
ei kuulu enää ap:lle
Hmm, kuulostaa samalta kuin Itselläni tuon ikäisenä.. ja muutettuani asumaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, kuulostaa samalta kuin Itselläni tuon ikäisenä.. ja muutettuani asumaan itse.
Oliko sinulla taustalla syömishäiriö tms?
Onko ollut normaalipainoinen aiemmin? Onko teidän perheessä kaikki normaalipainoisia?
Omat vanhemmat vetää vieläkin hepulin laihtumisesta vaikka olen jo reilusti aikuinen. Eivät ymmärrä että ihminen voi olla täysin terve siellä normaalipainon sisällä vaikka olisikin alarajoilla. Kaikki muut suvussa ovat tukevasti lihavia. Yrittävät väkisin tuputtaa suklaalevyjä, pullaa, milloin mitäkin mukaan vaikka sanon että en syö niitä.
Olet hullu. Kuljetat hänelle ruokaa? Sinä olet hänen syömishäiriönsä aiheuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ehkä parempi, jos äiti lopettaisi holhoamisen ja ruuan tyrkyttämisen? Tytär mahdollisesti haluaa itsenäistyä, mutta äiti estää oman elämän. Luultavasti mammalla myös avain tyttären asuntoon, "tarkistaa, ettei vaan mitään ikävää ole tapahtunut".
Tämä. Ap on painajaisäiti.
Voi johtua ihan tuosta elämäntilanteesta. Omilleen muuttaessa saattaa unohtaa syödä, tai tulee syötyä harvoin ja heikosti, kun ei ole kukaan laittamassa ruokaa pöytään. Vaarallistahan laihuus ei ole, jos ei ole syömishäiriötä. Asiaan puuttuminen tytärtä loukkaamatta voi kyllä olla hankalaa, mutta olet kyllä ihana äiti kun viet ruokaa ja huolehdit.
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua ihan tuosta elämäntilanteesta. Omilleen muuttaessa saattaa unohtaa syödä, tai tulee syötyä harvoin ja heikosti, kun ei ole kukaan laittamassa ruokaa pöytään. Vaarallistahan laihuus ei ole, jos ei ole syömishäiriötä. Asiaan puuttuminen tytärtä loukkaamatta voi kyllä olla hankalaa, mutta olet kyllä ihana äiti kun viet ruokaa ja huolehdit.
Ei todellakaan ole. Ap:n pitää antaa tyttärensä olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Provo
Sarjassamme perhetyttöaloitukset?
Mä muutin omilleni ja laihduin ikään kuin vahingossa kun kotona ei enää ollut jokapäiväisiä kakkuja, pullaa tai jotain terveellistä kotiruokaa mun vanhempien tapaan. Äitihän veti hirveät pultit tästä ja alkoi juurikin heilutella jotain syömishäiriökorttia, vaikkei itselläni sellaista todellakaan ollut.
Siinä parinkympin päällä aloin myös vihdoin harrastaa liikuntaa mitä lapsuudenkodissa en ollut juurikaan tehnyt. Samalla katosi varmaan lapsenpyöreys kasvoistakin iän myötä.
Nyt jos katson kuvia teini-ikäisestä itsestäni, niin vaikka olin silloin hoikka mutta olin jotenkin pöhöttynyt. Veikkaanpa syyksi silloisia elintapoja; kotona syötiin pullaa, höttöhiilareita, sokerisia mehuja ym. päivittäin ja ei kannustettu liikkumaan.
Itseäni loukkasi kyllä tosi pahasti se, kun äiti ihan päin naamaa alkoi sanoa anorektisen näköiseksi ym. Lopulta menin jopa lääkäriin hänen kanssaan, jotta HÄN saisi sitten mielenrauhan. Ja eipä siellä lääkärissä mitään vikaa minusta löytynyt..
Edelleen näin 30+:na lapsuudenkodissa ollaan sitä mieltä että olen liian laiha, vaikka olen ihan tavallisen näköinen ja kokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Iso elämänmuutos takana, jo se voi hoikistaa.
Ettei olisi rakastunut?
Liittyykö rakastumiseen kumppani, joka vie ruokahalut tavalla tai toisella? Pahempi vaihtoehto on se, että hänellä on joku vakava sairaus, josta ei halua kertoa.
Olisi ollut parempi opettaa lapsi tekemään itse mieleistään ruokaa kun kantaa aikuiselle valmista ruokaa, jota hän ei syö. Jos hän ei suostu sinun kanssasi keskustelemaan asiasta, olisiko hänen isänsä, isovanhempi tai muu läheinen, jonka kanssa voisi jutella?
Tarjoa hänelle vaikka ateria ravintolassa kanssasi joka viikko. Jospa siitä tulisi hyvä tapa. Tai, mene kotiinsa, sano että yhdessä leivotte sämpylöitä, niin hän itsekin innostuu leipomisesta ja alkaa tehdä sitä itse enemmän. Voi olla ettei hänellä ole rahaa ruokaan riittävästi. Vie hänelle vaaka ja punnitse hänet, sano tämä antaa sulle mielenrauhan kun olet ollut huolissasi. Näet sit itsekin onko alipainoa.
Ruuan kuskaamisen sijasta voisit kysyä tytärtäsi syömään ravintolaan / kahville - samalla olisi luonteva tilaisuus kysellä kuulumisia. Jos ette ole ennen painoasioista keskustelleet niin voi tuntua hankalalle kysyä asiasta. Omalle tyttärelle voisin hyvin sanoa että minusta näyttää että olet hoikistunut aika nopeasti, onko stressiä/saatko hyvin syödyksi/tuntuuko että voit hyvin.
Up