Auttavatko sukulaiset teitä lastenhoidossa?

Oma äitini hoitaa lapsiamme hyvissä ajoin etukäteen sovittuna ajankohtana. Hänellä on paljon omia menoja ja on vielä työelämässä.

Miehen vanhemmat asuvat kauempana, mutta jos on tarve, tulevat kyllä ja hoitavat mielellään. Meillä on vaan jonkin verran mielipide-eroja kasvatuksen ja kodinhoidon suhteen, joten en jaksaisi vängätä tietyistä asioista.



Omaan siskooni luotan eniten ja häneltä kysyn ensin, jos on pakottava tarve saada lapsenvahtia. Hänen lapsensa ovat meillä lähes viikottain pieniä hetkiä " hoidossa" . Miehen sisarukset asuvat kauempana.



Meillä tarvitaan lapsenvahtia pieneksi hetkeksi ehkä noin kerran kuussa. Todella harvoin saadaan/pyydetään ketään vain omaan virkistyskäyttöömme, koska silloinki tuntuu aina, että on " kiire" kotio tai hakemaan lapsia, ettei muut vain rasitu lapsistamme. Ehkä se on vain minun päässäni tai ehkä olen lukenut liikaa näitä palstoja ja kommentteja, että " itse on lapsensa hoidettava" ... Samantyylistä kommenttia olen saanut myös äidiltä, joka lomaviikollaan vain soitti ja kysyi, että olenko nyt muistanut levätä tarpeeksi. Meillä siis kaksi alle viisivuotiasta ja kolmatta odotan. Onneksi vointini on hyvä ja mies tasapuolinen " hoitaja" kotona ollessaan.



Uskon ja toivon, että tilanne kuitenkin helpottaa jahka lapset ovat isompia ja helppohoitoisempia.

Ymmärsin Suffeli72 jaksamisesi salaisuuden- lasten kasvatuksessa tukeva mies.



---

Monessa perheessä mies tekee uraa ja lasten kasvatusvastuu jää äidille-on aika rankkaa, jos kukaan ei auta tällaista äitiä- toki superäitjeä on aina ollut- ja niitähän Suomessa ihannoidaan.



Suomalaiset pienten lasten isät tekevät lisäksi tilastojen mukaan Euroopan eniten ylitöitä- eli paljon yksin lasten kanssa olevia äitejä riittää.



Yksinhuoltajat ovat myös oma lukunsa.



Moni edellämainituista ryhmistä ostaakin lastenhoitoapua- mikä on järkeävää, jos ei ole auttavaa sukua (syystä tai toisesta).



---



Joulunodotusta kaikille tasapuolisesti.



Eri perheissä eletään kovin erilaista arkea.

__________

-Eli jos tulee pakottava lääkärinkäynti, otan lapset mukaan. Tietysti joskus voi jotain vakavampaa sattua, mutta se on sitten sen ajan murhe. Hammaslääkärit jne. järjestän esim. lomien aikaan.

-Harrastuksia ei ole, joten sen kanssa ei ole ongelmia. Harrastan sitten kun lapset ovat isompia, jos huvittaa.

-Yhteisiä menoja ei miehen kanssa ole, meille riittää näiden pikkulapsivuosien ajan se kahdenkeskinen aika, joka esim. iltaisin on. Kun lapset kasvavat, varmaan lähdemme kahdestaankin joskus jonnekin.

-Työajat molemmilla säännölliset ja limitämme työvuorot niin, ettei lastenhoito-ongelmia ole. Edes loma-aikoina.

-Jos on esim. joku lapsista joutunut sairaalaan, toinen ottanut palkatonta vapaata ja hoitanut muita lapsia.

-Ja oma jaksaminen ei vaadi ulkopuolista hoitoapua. Mies hoitaa kun olen töissä (töissäkäynti piristää kummasti). Pari kertaa vuodessa lähden hummaamaan (mies hoitaa silloin) ja ehkä joskus eksyn jopa elokuviin, hmm... en kyllä muista milloin viimeksi.



Eli näinhän se Insinööriäidin avustuksella jäsentyi, miksi apua ei tarvita.

Kyllä, meitä ovat auttaneet lasten hoidossa esim. seuraavat sukulaiset:

isäni (yli 70-v.) ja naisystävänsä, anoppi, miehen sisko, minun siskoni, lastemme 3 serkkua.



Miksi ovat auttaneet?



Työn takia, vakituisen hoitajan sairauden takia, oman laiskuutemme eli vaihtelunhalun eli oman ajan takia.





Kun joku tuttu hoitaa lapsia omassa kodissamme, ilo on molemminpuolinen. Teen hoitajalle ruuan yms. valmiiksi.



Esim. koululaisten syyslomalla 2- ja 4-vuotiaitamme hoitivat heidän 15- ja 18-vuotiaat serkkunsa. Se oli kaikille suuri ilo.

LuruLude:

Onpas täällä kummallista väkeä...

Meille ainakin on hirveän tärkeää, että on lähettyvillä hyvä tukiverkko. En voisi kuvitella ottavani lapsia esim. jouluostoksille mukaan. Nytkin ollaan käytetty naapuriapua tässä asiassa puolin ja toisin. Samalla lapset saavat leikkiä toisten kanssa ja kaikilla on hyvä mieli.

Emme myöskään voi aina olla poissa töistä. Ensi viikolla meidän molempien olisi pakko olla töissä, mutta toinen lapsi on parhaillaan kovassa kuumeessa. Miehen vanhempien kanssa keskusteltiin siitä, että tyttönen voisi mennä heille päiväksi tai pariksi, jotta pääsen töihin selvittämään eteen kertyneet paperivuoret pois. (Viime viikon hoidin kokonaan poikaamme, koska hän oli kovassa kuumessa)

Itse en varmaankaan jaksaisi kovin kauaa, jos ei olisi mahdollista saada lapsia tietyissä tilanteissa hoitoon. Ei heitä voi ottaa esim. mukaansa kun menee työhaastatteluun (teen todella paljon määräaikaisia pätkiä). Moni työpaikka olisi minulta ainakin jäänyt saamatta, jos en olisi saanut lapsia isovanhemmille hoitoon.

Mielestäni on vain rikkaus, kun lapsi pääsee viettämään aikaansa eri ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa eikä aina tarvitse kotona katsella vanhempien naamaa. Monesti viikonloppu mummilassa antaa niin aikuiselle kuin lapselle sekä mummille iloa jaksaa arjessa eteenpäin. Ja usein se uhmaikäisen uhmakin katoaa, kun hän saa vaihtaa maisemaa eli ei aina tarvitse olla 9 tuntia hoitopaikassa ja muuta aikaa päivästä kotona vanhempien kanssa.

Silti meillä ollaan todella paljon läsnä lapsen arjessa. Heidän kanssaan tehdään yhteisiä asioita mm. luetaan, katsotaan tv:tä, pelataan, siivotaan leikin varjolla sekä heidät otetaan mukaan arkeen.

Mutta ehkä nämä asiat vain toimivat eri tavalla eri puolella Suomea. Täällä perämettässä eletään vielä sitä aikaa, jolloin koko kylä kasvatti yhdessä lapset. Ja meidän kylästä noin puolet on sukua toisilleen tavalla tai toisella....

Nyt vaan EI OLE MUOTIA auttaa toisia- !!!

Eletään itsekkyden kukoistusaikaa!



Ja Suomessa on lasten ja nuorten mielenterveysongelmat maailman huippuluokkaa... ja jonot lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon pitkät...



Sukulaisten toinen toistensa auttaminen voisi hieman helpottaa lapsiperheen arkea- Otetaan vaan apu vastaan, jos sitä tarjotaan.



PS: Lure-Lure- oletko kotoisin Itä-Suomesta?

Sielläpäinhän on ihan NORMAALIA, että toisia autetaan:)

Olen itse opiskeluaikanani Ranskassa tienannut lisäkillinkejä olemalla lapsenvahtina. Täällä on hyvin yleistä, että vanhemmat ottavat säännöllisesti kerran viikossa lapsenvahdin yhdeksi illaksi, ja tekevät sitten sinä aikana yhdessä jotain - menevät kyläilemään, elokuviin, ravintolaan, kävelylle... Lapsenvahdille maksetaan (pimeänä useimmiten) noin 8-9 euroa/tunti, eli täkäläisen minimipalkan verran.



Minun näkökulmastani säännöllinen lapsenvahtiin turvautuminen on hieno juttu (jos rahat vain riittää, eipä tuo toisaalta niin kallista ole). Vanhemmat voivat tuulettua, ja luulisi että välillä on tarvetta kahdenkeskiseen aikaan vaikka ihan keskustelunkin merkeissä - eihän kaikesta viitsi puhua lasten kuullen.



Ja (ainakin minun vahtimani) lapset ovat yleensä tyytyväisiä, kun saavat sen yhden illan ajan lapsenvahdin jakamatonta huomiota. Minullehan maksetaan lapsenvahtimisesta, joten en katso lasten valveillaoloaikana telkkaria vaan leikin heidän kanssaan, piirtelen, juttelen, kerron satuja... Luottolapsenvahdin hoivissa lapset oppivat olemaan muidenkin aikuisten kuin omien vanhempien seurassa.



Hyvällä omatunnolla siis lapsenvahteja etsimään, useamminkin kuin ne " pakolliset" kaksi kertaa vuodessa! Lapsenvahdille ja lapsille jääkaappiin helposti lämmitettävää ruokaa valmiiksi, ja kännykällähän saa kiinni jos tulee hätä (minulle ei ole koskaan tullut sen kummempaa, kuin että kerran 2-vuotias ehti sutaista naamaansa aikas hienot tussikoristelut).



Ja vinkki ekaksi kerraksi jos tuntuu että lapsenlikkaan on vaikea heti luottaa: tulkaa sovittua aikaisemmin kotiin, niin " yllätätte" lapsenvahdin ja näette, mitä siellä kotona poissaollessanne puuhataan!

On ihan normaalia tarvita/ käyttää lastenhoitoapua!



Joulumieltä kaikille:)