Auttavatko sukulaiset teitä lastenhoidossa?

Eivät ole kertoneet, koska en ole kysynyt edes hoitamaan/auttamaan. Miksi heidän pitäisi auttaa, lapsethan ovat meidän. Emme mekään sukulaisia auttele.

Minulla on 3vuotias poika ja kohta 2vuoden tyttö. Omista vanhemmistani ei ole ollut avuksi mm. päihdeongelmia. Oma mummoni, 60v, on auttanut kun apua tarvitaan ja kun hän itse haluaa. Lasten biologisen isän suku ei ole koko lapsista kiinnostunut, muuton jos joku kehuu olevansa mummo jossain tietyssä iässä niin voi itse keheistä olevansa kanssa mummo. Heistä kun tuli mummo ja vaari alle 4kymppisinä. Olemme uusioperhe. Mieheni suku on auttanut lasten hoidossa. Näin saan mieheni kanssa kahden keskistä aikaa. Ihanaa.

Vaikeaa meille suomalaisille tuo avun pyytäminen on (ja antaminen???).



Itselläni on tietty luottosukulaisten joukko, joka auttaa pyyttämättäkin lastenhoidossa ja muutenkin- toinen puoli suvusta on tuota suffelin viittaamaa" itsehän olet lapses tehnyt- hoida myös itse" -sorttia.



Hakekaa lastenhoitoapua ajoissa! Vaikka rahalla MLL:stä tai Väestöliitosta, jos ei muuten!'



T. AP

Lapsille löytyy lähes aina joku sukulainen hoitajaksi, jos tarvitsemme lapsenvahtia lasten hoitoajan jälkeen tai muulloin.

Oma äitini ottaa lapsiamme kerran kuussa viikonlopuksi luokseen.

Serkkuni hoitaa lapsiamme, kun lähden täältä maalta isoon kaupunkiin ostosreissulle noin neljä kertaa vuodessa.

Mieheni vanhemmat huolehtivat lapsista, jos tarvitaan äkillästä lastenhoitoapua. Toisinaan lapset haluavat mennä itse heille " töitä tekemään" . Sairastapauksissa myös miehen vanhemmat huolehtivat lapsista, jos meillä kummallakin on sellainen tilanne töissä ettemme pääse sieltä heti lähtemään tai on mentävä käymään työpaikalla.

Miehen veljet huolehtivat myös lapsistamme, jos tarvitaan hoitoapua.

Lisäksi on vielä pari muuta serkkuani ja tätiäni, jotka ottavat lapset hoitoon jos muita ei saada heitä hoitamaan.

Niin ja on vielä noi naapuritkin olemassa =)



Kaiken tämän edellytyksenä on kuitenkin se, että olemme valmiita hoitamaan myös muiden lapsia tarvittaessa. Toisinaan meillä onkin viikonloppuisin parhaimmillaan huushollissamma yhteensä 8 lasten pyörimässä ja ikähaitari on 1-vuodesta 9-vuoteen. Talvisin on kyllä väliin vähän miettimistä mihin heidät kaikki sijoitaa nukkumaan, jos jäävät yökylään eli vanhemmat ovat lähteneet viettämään aikuisten iltaa.



Hoitoavun lisäksi tarjolla on myös siivous-, ruuanlaitto- ja rakentamisapua. Eli jos meillä ollaan esim. kaikki kipeinä niin anoppi on aina tuomassa valmista ruokaa ja joku naapuri käy kaupassa. Ja muutenkin tupataan käymään vuoroin syömässä toisten luona =)

Toinen siskoistani auttaa tarvittaessa. Hän asuu perheineen lähellä, joten apua pyydetään ja saadaan molemmin puolin. Muut sisarukset asuvat sen verran kaukana, ettei apua voi pyytää. Isovanhemmat asuvat myös suht kaukana. Lisäksi äitini on vielä työelämässä (lue: usein väsynyt) ja isäni sairauseläkkeellä, joten heidän apunsa keskittyy lähinnä loma-aikoihin ja niihin viikonloppuihin, joina me menemme sinne kyläilemään.



Miehelläni ei ole Suomessa yhtään sukulaisia.

Meillä apua on saatavilla erikseen pyydettäessä kummankin äideiltä, mutta eivät hoida pieniä lapsia (vasta omatoimisia riittävän isoja). Itse eivät yleensä tarjoudu, joten pyytäminen tuntuu vaikealta. Lisäksi äideillämme on omat menonsa, toisella työ+oma firma (aikaa ei yleensä ole kuin ehkä kesälomalla, jolloin tekee myös firman töitä) ja toisella oma ohjelmoitu harrastuselämä (ollut mielenterveydellisiä ongelmia ja pitää rutiineista kiinni aika tiukasti). Emme myöskään ole ihan koko ajan tekemisissä ja hirvittävän läheisiä, mutta näemme säännöllisen ajoittain lasten vuoksi. Muut sukulaiset ei auta, eivät kyllä ole edes tunne lapsiamme kovin hyvin.



Ei sitä yleensä tarvitse erikseen perustella miksi ei auta lasten hoidossa. Oletusarvo ei ole että automaattisesti autetaan.



Apua lasten hoitoon emme ole pahemmin hakeneet, ei ole ollut tarvetta. Kyllä olemme nuo saaneet itsekin hoidettua. Ei se niin rankkaa sentään ole ollut. Sitten aikanaan kun olemme molemmat töissä ja lapsilla lomat koulusta, tulee jo avun tarvekin vastaan, kun töiden loma-ajat ei mitenkään riitä koulujen loma-aikoihin verrattuna. Silloin ehkä vaivaammekin vielä mummoja, mutta siihen on aikaa ja lapset jo aika isoja hoidettavia (isoin silloin jo 3lla koulussa). Tai sitten meillä vaihtoehtona yrittää saada miehen silloin jo aikuinen poika hoitamaan sisaruksiaan palkattuna loma-aikoinaan.

Asumme ulkomailla, joten omat vanhempani ovat liian kaukana. Miehen isa ja kolme veljea perheineen asuvat 400 km paassa, joten sieltakaan ei apua heru :-). Suomessa vieraillessamme vanhempani hoitavat lapsia silloin talloinpaamaan ystaviani ilman kullanmuruja. Vanhempani ovat kuitenkin huonokuntoisia, joten en halua rasittaa heita liikaa. Nyt on helpompaa kun lapset ovat jo 5 ja 8, joten varsinaista hoitoa ei enaa tarvita vaan lahinna peraan katsomista.



Onneksi meilla on ihana elakelasipariskunta naapurina, joka tulee tarvittaessa lastenvahdiksi. Lisaksi pyorii hyvin ystavaverkosto koulun jalkeen. Eli toisten lapsia haetaan tarvittaessa koulusta.

Mua helpottaa jo tieto siitä, että apua on saatavilla. Esim. kun tytöllämme oli vauvana koliikki, siskoni lupasi, että voi ottaa vauvan vaikka päivällä hoidettavakseen, jotta saisin nukuttua. Ei tarvinnut käyttää tuota optiota, mutta oli ihana tietää, että se mahdollisuus on olemassa.



Yökylässä tyttömme oli ensimmäistä kertaa 2-vuotiaana, muuttomme takia. Aiemmin ei vain tuntunut olevan tarvetta. Toisaalta mun mielestäni sekin, että tyttömme serkut tulevat meille hoitoon, tuntuu avulta: toistaiseksi ainoalla lapsellamme on leikkiseuraa!

Miksi minun pitäisi pyytää lastenhoitoapua? Kyllä isovanhemmat lapsia hoitaisivat eli tarvetta maksullisiinkaan palveluihin ei ole. Keskustelupalstoilla kai saa oman mielipiteensä ilmaista.



Minä olen lapset tehnyt juuri sen takia, että haluan viettää vapaa-aikani heidän kanssaan. En myöskään ymmärrä, mitä apua lastenhoitoon nyt yleensä voisi edes tarvita.

on 3 ja 4-vuotiaat tytöt,ja miehen vanhemmat ovat ainoat jotka hoitavat tyttöjä. Aika harvoin kuitenkin hoitavat, ja yleensäkin tosi harvoin pyydetään, koska he ovat vielä työelämässä. mummu on pikkusen yli40v. ja pappa 51v. Eipä meillä oo tarvetta ollukaan hoitajaan kovin usein. Viimeksi taisivat olla elokuussa yhden päivän mummun ja papan kanssa, kun käytiin miehen kanssa rakenneultrassa. Muutoin toisinaan ovat viikonloppuisin yhtenä päivänä mummulassa, koska tykkäävät olla siellä, ja mummu ja pappa vielä hakevat heidät sinne. Tykkääminen on molemmin puolista. Me sitten illalla haetaan heidät kotiin. Omat vanhempani asuvat sen verran kaukana,ettei heitä viitsi pyytää hoitamaan, enkä helpolla heihin siinä hommassa luottaiskaan, kun alkoholi näyttää suurta heidän elämässään.

Meillä on nyt noin 6 viikkoa vanha vauva, joka maha vaivojen vuoksi on todella itkuinen eikä nuku yöllä. Normaalisti yöy menevät niin, että tyttö itkee hysteerisenä tunninkin putkeen, eikä mikään auta. normaalisti nukkumaan päästään vasta seitsemän jälkeen aamulla eikä silloinkaan välttämättä saa nukuttua kovin kauaa. Äitini onkin ollut meillä hoitamassa tyttöä välillä juuri sen vuoksi, että saisin nukkua edes välillä. Eihän sitä pysyisi edes pystyssä montaa vuorokautta putkeen. Ei minullakaan ollut tarkoituksena lasta tehdessä, että joutuisin pyytämään apua hoitoon, kuin vain erikois tilanteissa. Mutta tilanteen ollessa tällainen, olen hyvin onnellinen että äitini on tarjonnut apua aivan itse. Vaikka aluksi tuntui, että se jos ottaisin apua vastaan, niin se tarkoittaisi etten pärjäisi itse. Onneksi kuitenkin tajusin ottaa järjen käteen ja ottaa avun vastaan. Nyt olen todella kiitollinen äidilleni siitä, että olen aina välillä saanut levähtää ja täten välttynyt mahdollisilta raskauden jälkeisiltä masennuksilta ym. Joten ottakaa hyvät ihmiset apua vastaan silloin kun sitä on tarjolla ja jos sitä tarvitsette.



Hyvää joulun odotusta kaikille!

Minua kiinnostaa suffeli72 miksi et tarvitse KOSKAAN keneltäkään lastenhoitoapua? Miehesi (tai joku muu) auttaa varmaan niin paljon ettet tarvitse taukoja?



Kerro jaksamisen salaisuutesi, pliis!



Ps. On myös luvallista pitää taukoja lastenhoidosta.

minulla mitään salaisuutta ole, en vain tarvitse apua. Olen töissä ja kotona, pari kertaa käynyt tänä vuonna baarissa. Ja kyllä isä silloin lasten kanssa on.



Tottakai isä lapsiaan hoitaa, mutta esim. yöheräämisiä ei ole koskaan hoitanut, vaikka yhdessä vaiheessa oli kaksi lasta herättelemässä ja niitä herätyksiä tapahtui reilusti yli 10/yö. Mutta kummasti tässä hengissä ollaan. Enkä itseasiassa miellä miehen apua auttamiseksi, ovathan ne hänenkin lapsiaan, käsitän tuon avun ulkopuoliseksi avuksi.



Enkä ole väittänytkään, etteikö muut saisi tarvita/haluta apua, mutta eräs kommentoi, että tarvitsen nyt kipeästi apua. Valaisin vain, että ilman sitäkin pärjää.

Omat vanhempani auttavat satunnaisesti, jos lapset pitempään sairaana, mies työmatkalla tms. Sisarukseni myös hakevat lapsia tarvittaessa päiväkodista, mutta heitä harvemmin tarvitsee pyytää. Lasten serkku myös hoitaa lapsia, mutta maksamme hänelle kuten toisellekin " vakituisemmalle" hoitajalle. Toinen isoäiti hoitaa, mutta tyyliin, että hän ilmoittaa kun on tulossa, oli meillä tarvetta hoitajalle tai ei. Ehkä kerran puolessa vuodessa ja pari tuntia kerrallaan.

appiukko aikanaan sanoi, kun ekaa lasta odotimme, että hoitakaa itse, kun kerran hankitte. Joten itse ollaan hoidettu.

ja suffeli72:n kanssa samoilla linjoilla kai. Eli mies hoitaa, jos minulla on jotain pakottavaa menoa. Sama toisin päin, eli meidän menot saadaan kyllä katettua. Toisinaan lasten kanssa on oikeasti rankkaa. Esikoinen on murkkuiässä, jne. Mutta en missään vaiheessa ole nähnyt tarpeelliseksi " raivata" lapsia pois tieltä, meidän lapset, ja myös heidän koti, niin kai se on.

Jos haluat lapsellesi joskus hoitajan, on se lasten " raivaamista tieltä" . Samaa kuulee sanottavan usein myös siitä, kun lapsi viedään päiväkotiin eikä hoideta itse kouluun menoon asti. En ihan yhdy tähän mielipiteeseen :o)



Kyllä meillä tulee ainakin tilanteita, että lapsille on saatava hoitaja joksikin aikaa. Joko meidän vanhempien työvuorot eivät mene sopivasti tai tiedossa on erityisen mukavia menoja, joihin haluamme osallistua mieheni kanssa kahdestaan.



Meillä on ihana tilanne siinä, että sukulaiset auttavat mielellään. Joko pyytämättä tai pyydettäessä. On aivan upeaa nähdä, kuinka lapsille rakkaiden ja tärkeiden ihmisten joukko kattaa muitakin kuin minut ja mieheni. Tämä on helpottanut suuresti päivittäistä elämäämme ja työmatkojen sovittamisia.

Auttamista lasten hoidossa voi olla monenlaista. Ehkä itsekin ymmärrän tilapäisen lastenkaitsemisen vanhempien harvinaisen yhteisen oman menon vuoksi (siis normaalia olisi kai joku kerta vuodessa) tai joskus yhtäaikaisen työmenon vuoksi. Yleensä jos molemmat puolisot perheessä kantavat lastenhoitovastuun, ei ehkä apua niin tiheästi tarvita (ja toinen puolisoista voi katsoa lapsia toisen oman menon vuoksi), eri asia sitten esim. yksinhuoltajat ja ne keillä puoliso ei osallistu kovin tiiviisti lasten hoitoon.



Sitten tämä ettei ymmärrä mitä hoitoapua lasten kanssa voisi edes tarvita luulisi enemmän olevan tätä lähes päivittäistä apua, ettei jaksaisi/pärjäisi ilman tuota apua. Eli siis todellista hoitoapua, ei vain silloin tällöin lastenkaitsemista. Vai käsitinkö ihan oikein? Juliinilla on onnellinen tilanne jos sukulaiset helpottavat päivittäistä elämää ja työmatkojen sovittamista. Monet joutuvat valitsemaan työnsä perheen mukaan ja ehkä jättävät haastavammat työtehtävät tai matkatyön suosiolla muille. Myös perheissä joissa molemmilla on vuorotyö, saattavat työnantajat joustaa sen mukaan ettei vuorot osu päällekkäin tai sitten sukulaiset tosiaan ottavat hoitovastuuta tiheästi ja jossei niin lapset ovat vuoropäivähoidossa.



Jos kuitenkin on normaalisti kotona (lapsia hoitamassa) tai töissä ja toinenkin puoliso osallistuu lasten hoitoon, niin ei niitä hoitoapua tarvittavia tilanteita hirveitä määriä luulisi olevan normaalissa lapsiperheessä. Vai mitä muut keksisivät?

-Ei lääkärikäyntejä tai hammaslääkärikäyntejä yms. kovin tiheästi vuodessa kuitenkaan aikuisilla yleensä ole.

-Sitten jos harrastuksia tai muita aikuisten omia menoja tulee paljon päällekkäin, niin niistä voi miettiä varmaankin että kuinka tarpeellisia ovat. Ja voiko niistä joustaa.

-Ehkä parhaiten ymmärretään yleensä työmenot ja ne riippuvat kai ihan töistä. Toisilla niitä voi olla paljonkin, toisilla on vain aina normaali työaika tyypilliseen aikaan.

-Koulujen loma-ajat joiden osalta lapset eivät ole oikeutettuja mihinkään hoitopaikkoihin.

-Jonkun lapsen sairastamisen vaatimat lääkäri- yms. reissut, jos on muitakin lapsia joita hoidettavana sinä aikana.

-Sitten kai on ihan vanhempien oma jaksaminen ja oman ajan haluaminen. Vapaa-ajan yhteiset menot voisi luokitella tähän kategoriaan. Näitä yhteisiä menoja on yleensä kai kuitenkin aika harvakseltaan.





Lasten ja sukulaisten keskinäistä suhdetta voi minun mielestäni vahvistaa myös vaikka lapsen vanhemmatkin ovat paikalla! Minun on pakkokin uskoa tähän, muuten lapsillamme ei olisi hyviä ja lämpimiä suhteita sukulaisiin. Meillä lapset kokevat mummot rakkaiksi ja toisinpäin, vaikka mummot eivät pahemmin hoitovastuuta lapsista otakaan. Mutta kun näemme mummojen kanssa, niin he kuitenkin viettävät aikaa lasten kanssa. Tosin päivittäinen/viikottainen hoitosuhde varmaan vaikuttaisi suhteeseen, voisi olla läheisempikin, mutta välittävä ja rakastava se voi olla ilman tuota hoitovastuutakin.

Niin eli tämä taitaa päätyä pian keskusteluun siitä miksi lapset julmasti " raivataan" alle kouluikäisinä päivähoitoon kun vanhempienhan kuuluu itse hoitaa lapsensa?

Andrea:

ja suffeli72:n kanssa samoilla linjoilla kai. Eli mies hoitaa, jos minulla on jotain pakottavaa menoa. Sama toisin päin, eli meidän menot saadaan kyllä katettua. Toisinaan lasten kanssa on oikeasti rankkaa. Esikoinen on murkkuiässä, jne. Mutta en missään vaiheessa ole nähnyt tarpeelliseksi " raivata" lapsia pois tieltä, meidän lapset, ja myös heidän koti, niin kai se on.

" vapaahtoista" oleilua yhdessä? Siis lomareissuja isovanhempien kanssa, lapsen yökylittelyä mummolassa tms.? Siinähän ei ole avun tarve, vaan molempien osapuolien oleminen yhdessä ja nauttiminen toinen toisistaan.



" rautalangasta malli minulle"