Lue keskustelun säännöt.
Opettajat, ettekö voi vaan alkaa opettamaan vanhaan malliin?
20.01.2023 |
Tilanne menee kouluissa opetuksen suhteen koko ajan huonompaan. Koko ajan on jotain projekteja yms. ja samalla perusopetus on ihan retuperällä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kahden nuorimman lapsemme oppimistulokset ovat minun ja mieheni ansiota. Mies opettaa matematiikkaa ja minä kieliä lapsillemme. Lukuaineissa tehdään koekyselyjä.
Kahden vanhemman lapsen kohdalla, (molemmat nyt jo yliopisto-opinnoissa, toinen teknillisessä korkeakoulussa toinen lääkiksessä) ei tarvinnut itse kantaa huolta oppimisesta. Vertailukohtaa aiempaan opetustyyliin löytyy siis.
Opettajat kyllä kehuvat nuorimpiakin lapsia lahjakkaiksi kielissä ja matematiikassa, mutta itse tiedän, että eivät pärjäisi, jollei nähtäisi vanhempina niin paljon vaivaa asian eteen. Jos joku hetki menee niin ettei keretä auttaa, niin samatein näkyy osaamisessa. Kauhistuttaa ajatellakin miten niiden lapsien kohdalla sujuu, joilla vanhemmat eivät ehdi paneutua lasten koulunkäyntiin.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaako joku oikeasti niitä 90-luvun kalvosulkeisia? Ei vika ole opetusmenetelmissä vaan siinä, että luokassa on lapsia ja nuoria, jotka eivät sinne kuuluisi.
Lapset oppivat tehokkaasti kalvosulkeisista ja oppimistulokset olivat vuosituhannen vaihteessa maailman huippua. Koulun ei ole tarkoitus olla mikään viihdytyslaitos vaan opetuslaitos.
Kuitenkaan missään oppimispsykologisissa tutkimussa ei ole saatu vahvistettua väitettäsi vaan oikeastaan päinvastoin.
Tämän päivän kasvatustiede on silkkaa höttöä. Ei siellä vahvisteta mitään sellaisia tuloksia jotka olisivat aatteen eli ilmiöoppimisen, inkluusion, positiivisuuden ja osallisuuden vastaisia. Jos joku laatisi tutkimuksen missä on väärät johtopäätökset, niin se olisi kyseisen tutkijan urakehityksen loppu ja tunnelma yliopiston kahvihuoneessa olisi sen jälkeen jäätävä.
Aika vähän noista aiheista on ylipäänsä tutkimuskirjallisuudessa. Inkluusion suosimisella ei ole mitään tutkimuksellista pohjaa vaan se on täysin poliittinen asia. Oppimista sen sijaan on tutkittu todella pitkään ja laajasti ja saatu aina tuloksia, joissa oppimisessa korostuvat oppijan aktiivisuus ja ajattelu. Kalvosulkeisissa ei tapahdu kumpaakaan.
Kuten sanottua niin kalvosulkeiset tuottivat maailmanennätysluokan tuloksia.
Jos käytäntö ja teoria ovat ristiriidassa, niin kumpaa kannattaa uskoa?
Tuottivatko? Kalvosulkeisista nauttineet ovat nyt työelämässä innovoimassa ja rakentamassa kansakunnan hyvinvointia. Näemmekö siellä maailmanennätysluokan tuloksia?
Nokian menestyksen loi se sukupolvi joka kotona kasvatettiin remmillä ja koulussa karttakepillä. Heidän jälkeensä koitti rappio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä opettaja opettaa lapselle vain niitä
Aineita mitkä ovat omasta mielestään mukavia. Opettaja ei pidä musiikista-> musiikin tunneista suurin osa korvataan jollain opettajalle itselleen mieleisellä aineella. En tiedä voisiko tästä toiminta tavasta jo valittaa rehtorille..
Kävin ammatillisen opettajakoulutuksen 90-luvun puolivälissä ja täytyy sanoa, että kasvatustieteen opit hämmensivät jo silloin. Uskalsin epäillä hiukan sitä, että oppilailla olisi kaikenlaisesta omia havaintoja, joita voi tulkita uuden tiedon valossa. Ja että voitaisiin edetä keskustellen ja jopa kehittää teorioita tältä pohjalta.
Sain kuulla olevani jotenkin jumissa vanhanaikaisen oppimiskäsityksen kanssa. Intin vastaan ja sanoin, että edes aloittavilla merkonomiopiskelijoilla ei taatusti ole kovin kummoisia havaintoja vaikkapa yritysmuodosta x, elleivät ole käyneet lukiota ja opiskelleet jotain aiheeseen liittyvää. Toinen vaihtoehto on, että vanhemmilla on yritys, mutta taitavat sellaisetkin opiskelijat olla harvassa. Lähinnä tunnistavat, että on sen ja sen nimisiä yrityksiä. Että onko silloin kyseessä havainto, josta on aihetta suuremmin keskustella. Vai voisiko olla järkevämpää, että ihan opettajajohtoisesti kertoisin olennaiset asiat ja sitten vaikka perustettaisiin sellainen yritys ja neuvon siinä vaihe vaiheelta. Eikä siinä kyllä mitään uutta teoriaa synny.
AP, olipa virkistävää lukea tämä avaus. Ollaan kotona puhuttu tästä miehen kanssa jo pidempään koska meillä on sama kokemus asiasta. Meillä tosin ei ole noin isoja lapsia (kerroit, että teillä vanhimmat ovat yliopisto-opinnoissa) joten vertailupohjaa ei ole, ja siksi ollaankin mietitty, mikä tämä homma oikein on.
Tosi ison työn saa tosiaan tehdä, kun koulussa vaan hengaillaan, haistellaan fiiliksiä ja downshiftataan. Meillä koululaisilla on kirjat, mutta melkein koko kuusi vuotta mitä meillä on lapsia alakoulussa ollut, kirjat laahaa huomattavasti jäljessä. Nyt ollaan noin puolessa välissä viime vuoden matikkaa. Edetä ei saa yhtään, vaikka taitoa ja intoa olisi (tavallaan ymmärrän) koska osa on hitaampia tekemään ja jokainen saa tehdä omaan tahtiinsa. Toiset sitten tekee kertausmonisteita, pelaa ja tietty oppimista tulee näinkin, mutta itsetarkoitus ei liene tylsistyminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen aineenopettaja. En ollut tänään työpaikalla, eikö ollut useampi kollega. Tuntimme pitivät parikymppiset sijaiset. Me vakituiset olimme hanketyössä. Hanketta sieltä, hanketta täältä.
Lopettakaa hankemaailma kouluista. Aivan älytöntä.
Mitäpä hyödyllistä saitte hankkeessa tehtyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä opettaja opettaa lapselle vain niitä
Aineita mitkä ovat omasta mielestään mukavia. Opettaja ei pidä musiikista-> musiikin tunneista suurin osa korvataan jollain opettajalle itselleen mieleisellä aineella. En tiedä voisiko tästä toiminta tavasta jo valittaa rehtorille..
Voisi valittaa. Ei se oppiaineiden tuntien määrä ole yksittäisen luokanopettajan päätettävissä.
Opettajaa sitoo opetussuunnitelma, jota opettajan täytyy noudattaa virkavastuulla. Vaikka kuinka tekisi mieli opettaa vanhaan malliin, niin on opettettava opetussuunnitelman mukaisesti. Ja näin opettajana voin sanoa että tämä nykyinen opetussuunnitelma on sysipas*a! Ja sen varjolla on jätetty oppikirjat tilaamatta koska onhan se nyt vanhanaikaista opettaa kirjoista. Ei ole pulpetteja, vaan hel*vetillinen määrä pölyä kerääviä fatboyta luokissa, koska onhan se nyt vanhanaikaista istua pulpetissa. Mutta voin kertoa että jos minä saisin päättää, tuota opetussuunnitelmaa ja tätä digi-avokonttori-hypeä ei pidettäisi enää päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hyvä ja perinteinen opettaja. Pidin luokan myös hyvin hallussa. Jouduin rehtorin silmätikuksi, kun pyysin kirjoja ja teetin perinteisia kokeita jne. Sivistystoimesta tuli koko ajan myös uutta hömpötystä ja viestiä, että me perusasioihin keskittyvät opet ollaan huonoja. Parempia oli kuulemma ne, joiden luokissa ei ollut kunnon kalusteita ja oppilaat juoksi pisin käytäviä riehumassa oppitunneilla. Lopulta äänestin jaloillani ja perustin oman toiminimen. Nyt hyvää opetustani saa rikkaiden lapset.
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvä ja perinteinen opettaja. Pidin luokan myös hyvin hallussa. Jouduin rehtorin silmätikuksi, kun pyysin kirjoja ja teetin perinteisia kokeita jne. Sivistystoimesta tuli koko ajan myös uutta hömpötystä ja viestiä, että me perusasioihin keskittyvät opet ollaan huonoja. Parempia oli kuulemma ne, joiden luokissa ei ollut kunnon kalusteita ja oppilaat juoksi pisin käytäviä riehumassa oppitunneilla. Lopulta äänestin jaloillani ja perustin oman toiminimen. Nyt hyvää opetustani saa rikkaiden lapset.
Sama täällä, paitsi että siirryin ihan toiselle alalle. Mutta vieläkin joskus kaipaan sitä itse opettamista ja luokkahuonefiilistä. Luokissani oli aina hyvä tunnelma, mutta myös kuri ja järjestys. Mutta meillä rehtori arvosti niitä, joilla oli sitten vähän, sanoisinko luovemmat, opetusmenetelmät. Lue laiskoja miesopettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukion opettaja, joka pitää kaikkien innovoijien mielestä varmasti aivan h*lvetin tylsiä tunteja. Joka tunnilla on sama rakenne, mukana on aina opettajajohtoisia osioita (toki muutakin), tunneilla ollaan luokassa eikä rennosti käytävillä oppimassa, annan aina jakson alussa aikataulun, johon on merkitty pakolliset palautukset/pistarit ym. käsiteltävien asioiden lisäksi jne. Kirjat on diginä, mutta välillä tehdään ihan kynällä paperille juttuja. Vanhanaikaista menoa, mutta ihan sama. Yo-kirjoituksissa aineestani tulee oikein hyviä tuloksia, vaikka ollaan aivan tavallinen maalaislukio.
Onneksi on kokemusta, osaamista ja itseluottamusta ja uskallan jättäytyä pois ylenmääräisestä pelleilystä. Kalkkis en ole, mutta joku järki nyt tähän omaehtoiseen oppimiseen! Eivät lukiolaisetkaan siihen suuressa määrin pysty, joten miten ihmeessä nuoremmat sen taitaisivat?
Kauhuissani seuraan peruskoulujen tilannetta. Vaihdoin alaa n. 10 vuotta sitten ajatuksella, että voin palata takaisin myöhemmin, mutta lienee selvää, etten todellakaan palaa enää opetusalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun opettajia kuunneltaisiin enemmän. Vaadin oppilailta paljon (ja olen tykätty opettaja) mutta myös opetan asiat kunnolla. Harmillisesti yläkoulun aikana en ehdi kuromaan luku- ja opiskelutaidoissa kiinni vahinkoa, joka on syntynyt alakoulussa kuudessa vuodessa. Kolmessa vuodessa ehtii paljon, mutta ei ihmeitä. Ja ei, en opeta äidinkieltä tai kirjallisuutta. Lukemisen, matematiikan perustaitojen ja opiskelutaitojen tukeminen tulisi olla ihan perusasia sen oman aineen opettamisen rinnalla. Integroiminen on vain tässä yhteiskunnassa mielletty hömpäksi, eikä perustaitojen vahvistamiseksi ja ainekohtaisten sisältöjen oppimiseksi.
Ai hakataan karttakepillä tai remmillä? Väkivaltaa ei sallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, olipa virkistävää lukea tämä avaus. Ollaan kotona puhuttu tästä miehen kanssa jo pidempään koska meillä on sama kokemus asiasta. Meillä tosin ei ole noin isoja lapsia (kerroit, että teillä vanhimmat ovat yliopisto-opinnoissa) joten vertailupohjaa ei ole, ja siksi ollaankin mietitty, mikä tämä homma oikein on.
Tosi ison työn saa tosiaan tehdä, kun koulussa vaan hengaillaan, haistellaan fiiliksiä ja downshiftataan. Meillä koululaisilla on kirjat, mutta melkein koko kuusi vuotta mitä meillä on lapsia alakoulussa ollut, kirjat laahaa huomattavasti jäljessä. Nyt ollaan noin puolessa välissä viime vuoden matikkaa. Edetä ei saa yhtään, vaikka taitoa ja intoa olisi (tavallaan ymmärrän) koska osa on hitaampia tekemään ja jokainen saa tehdä omaan tahtiinsa. Toiset sitten tekee kertausmonisteita, pelaa ja tietty oppimista tulee näinkin, mutta itsetarkoitus ei liene tylsistyminen.
Olen perinteistä opettajajohtoista opetusta kannattava opettaja. Luokassa istutaan pulpeteissa ja oppitunneilla ollaan hiljaa silloin, kun opettaja puhuu, kun oppilaalla on puheenvuoro tai kun tehdään itsenäistä työtä. Luokassani tehdään kyllä paljon myös pari- ja ryhmätyötä ja silloin saa tulla ääntä enemmän. Opetan joka tunnilla eli uusia asioita ei opetella itsenäisesti. Annan läksyjä säännöllisesti ja läksytehtävät tarkistetaan yhdessä ja lukuläksyjen asiat kyselen aina seuraavalla oppitunnilla. Kertaamalla oppii. Asioita hoidetaan paljon kynällä kirjoittamalla. Vihkoon tehdään marginaalit viivoittimella. Tyylini on varmasti monien mielestä vanhanaikainen, mutta tämä on minun tyylini. Jos joskus joudun opettajaksi avoimeen hallitilaan, jossa maataan säkkituoleissa, asetetaan itse itselle tavoitteet aamulla ja melutaan, vaihdan kyllä alaa.
Omien lasteni koulunkäyntiä olen aina seurannut ja olen myös heitä paljon opettanut kotona itse, koska haluan heidän oppivan. Lapsillani on ollut hyviä ja huonoja opettajia, onneksi pääasiassa hyviä. Yhdellä lapsistani matematiikan opetus oli vuosia surkeaa. Silloin meillä oli aina matikkakoulupäivien jälkeen opetushetki kotona. Vaadin normaalimäärää harjoitusta, kun opettaja ei vaatinut juuri mitään. Lapseni kapinoi tuolloin asiaa, mutta on myöhemmin kiitellyt, että tein niin.
Hurjalta kuulostaa tuo, että lapsesi luokka on etenee matematiikan kirjassa nyt puolessa välissä
viime vuoden matematiikan kirjaa. Kirjat rakentuvat kuitenkin siten, että kirjantekijä olettaa edellisen kirjan asioiden olevan hallinnassa. Matikassa ei yleensä ole paljon ns.turhaa, jonka yli voisi hypätä. Reaaliaineissa kirjoja ei nykyään käydä enää läpi kannesta kanteen, vaan kirjoista opetetaan opetussuunnitelman mukaiset asiat, eikä siis välttämättä kaikkia asioita, jotka kirjaan on haluttu laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai hakataan karttakepillä tai remmillä? Väkivaltaa ei sallita.
Se juuri on ongelma, että kurinpitoon on alettu suhtautua negatiivisesti ja se on nimetty "väkivallaksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai hakataan karttakepillä tai remmillä? Väkivaltaa ei sallita.
Se juuri on ongelma, että kurinpitoon on alettu suhtautua negatiivisesti ja se on nimetty "väkivallaksi".
Ennen lapsia kasvatettiin pelolla, ja se näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen
Ennen lapsia tavattiin pitää ”kurissa ja nuhteessa”. Mutta mikä hinta maksettiin siitä, että lapset olivat ulkoisesti hillittyjä?
Rahaa on uponnut uusiin kouluihin, missä ei enää ole omia luokkia ja pulpetteja, ""opiskellaan" sohvilla, aulassa, käytävillä, varataan tiloja, liikutellaan seiniä, roudataan tavaroita, mikään ei toimi käytännön kannalta järkevästi.
Rahaa on palanut digilaitteisiin, niiden säätämiseen, surkeisiin digimateriaaleihin. Digitalisaation ei pitäny olla itsetarkoitus, vaan kuinka kävikään? Oppimistulokset laskee kuin lehmän häntä ja tämä on yksi suurimmista syistä.
Rahaa katoaa loputtomiin, järjettömiin hankkeisiin, joilla yritetään peitellä virheitä. Hölmöläisten hommaa!
Milloin kuunnellaan ammattilaisia, opettajia, koululaisten vanhempia ja oppilaita? Nykyään asioista päättää tahot, joilla ei ole hajuakaan käytännön asioista.Tästäkin on jauhettu vuosia, mutta muutosta ei saada, hullummaksi vaan menee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai hakataan karttakepillä tai remmillä? Väkivaltaa ei sallita.
Se juuri on ongelma, että kurinpitoon on alettu suhtautua negatiivisesti ja se on nimetty "väkivallaksi".
Ennen lapsia kasvatettiin pelolla, ja se näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen
Ennen lapsia tavattiin pitää ”kurissa ja nuhteessa”. Mutta mikä hinta maksettiin siitä, että lapset olivat ulkoisesti hillittyjä?
Pelolla kasvattaminen loppui vasta siinä viitisen vuotta sitten, kun tunnekasvatus tuli käyttöön. Sitä ennen oli vielä jäähyt yms. rangaistukset käytössä. Ajattelutavan muutos on ollut iso. On siirrytty tottelemisen vaatimisesta lapsen tunnetaitojen parantamiseen.
Minä opetan perinteisesti reaaliaineita yläkoulussa
- opettajajohtoista opetusta, asioiden selittämistä, kuvien katsomista
- vain yksi puhuu kerrallaan, oppilas saa puheenvuoron viittaamalla
- luetaan yhdessä oppikirjan kappaleita
- tehdään tehtäviä vihkoon
- joskus luen tarinoita aiheesta ääneen ja oppilaat nauttivat kuunnella
- toki joskus ryhmätehtäviä ja silloin tällöin joku lyhyt kännykkätehtävä, muuten kännykät ovat äänettömällä repussa
- läksyjä annan vain vähän, mutta oppilaat pärjäävät kokeissa silti varsin hyvin
Tuottivatko? Kalvosulkeisista nauttineet ovat nyt työelämässä innovoimassa ja rakentamassa kansakunnan hyvinvointia. Näemmekö siellä maailmanennätysluokan tuloksia?