Koti koiralle 2023
En löytänyt ketjuja, joten päätin luoda sellaisen :) Nelosen kotia koiralle on itselleni hyvän mielen ohjelma, vaikka koirasta luopuminen on surullista. Jaksoista olisi ihana jutella. Mitä aatteita herää yms. Ainakin tämä kakkos kauden eka jakso oli ihan lämminhenkinen. Koirat saivat uudet hyvät kodit, missä hoksataan niiden tarpeet ja mitä haasteita kyseiset rodut tuovat mukanaan.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sille uusimman jakson Minnille kävi, joka ei sopeutunut uuden perheen elämään kaupungissa? Kerrotaanko ohjelman sivuilla myöhemmin saiko palautettu koira lopulta uuden kodin tai voiko sille tarjota kotia?
Taidan tunteilla, mut päättelin että Minni odotteli vain vanhaa isäntäänsä. Katseli siihen tyyliin kuin odottelisi koska tullaan hakemaan. Hänellä oli vielä tärkeä tehtävä perheessä. Sekin oli kumma ettei aikuistuneet tyttökoirat enää sietäneet toisiaan, oisko toiselle voinut antaa hormoneja että palautuu ikäänkuin pennuksi pentuahan Minni sieti.
Oliko Minni se bostoni? Se käyttäytyi koulutustilanteessa ihan niinkuin jo edesmennyt koirani, joka oli koko ajan "yleisillä paikoilla" sellaisessa "alert, alert"- moodissa. Ja oli ollut meillä ihan pennusta saakka. Se vaan reagoi kaikkeen, vaikka kuinka yritettiin siedättää / opettaa käytösmalleja jne. pätevien kouluttajien ohjauksessa.
Ninnin tilanne oli huomattavissa heti ensi sekunneilla. Ihmettelen eikö ollut sopivampaa ottajaehdokasta? Ei missään nimessä tuollaiseen koiria kokemattomaan perheeseen tuollaista koiraa! Eikä koskaan vain koska lasten mielestä koira ois kiva.. 🙁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sille uusimman jakson Minnille kävi, joka ei sopeutunut uuden perheen elämään kaupungissa? Kerrotaanko ohjelman sivuilla myöhemmin saiko palautettu koira lopulta uuden kodin tai voiko sille tarjota kotia?
Vähän ihmetytti myös se edellisen jakson ihanan Velho-koiran tapaus, kun Velho luovutettiin sille nuorelle parille, joka sanoi ottavansa "ensimmäisen yhteisen koiran" ja sitten palauttivat sen takaisin, mutta mitään selkeää syytä ei mainittu, eli ilmeisesti ei sitten huvittanutkaan alkaa harrastamaan aktiivisesti energisen Velhon kanssa... Velho-parka, todella ihanan oloinen ja myös todella upean näköinen koira.
Velhon kohdalla muistaakseni mainittiin, että koira ei sopeutunut nuorenparin asuinympäristöön, käsitin siis että kaupunkiympäristöön. Sen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta luin, että Velho pääsi sitten eläinsuojeluyhdistyksen tuttavalle, mutta Velholla on vielä paljon opittavaa räyhätaipumustensa vuoksi. Nähtävästi kovaääninen ja vilkas koira.
Vierailija kirjoitti:
Ninnin tilanne oli huomattavissa heti ensi sekunneilla. Ihmettelen eikö ollut sopivampaa ottajaehdokasta? Ei missään nimessä tuollaiseen koiria kokemattomaan perheeseen tuollaista koiraa! Eikä koskaan vain koska lasten mielestä koira ois kiva.. 🙁
Tätä ihmettelen myös että miten annettiin ensimmäiseksi koiraksi kokemattomaan perheeseen. Edellinen omistaja sanoi että lapsista vain esikoinen pärjää Ninnin kanssa niin vielä oudompi juttu. Uusi perhekin niin innoissaan odottivat uutta koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sille uusimman jakson Minnille kävi, joka ei sopeutunut uuden perheen elämään kaupungissa? Kerrotaanko ohjelman sivuilla myöhemmin saiko palautettu koira lopulta uuden kodin tai voiko sille tarjota kotia?
Taidan tunteilla, mut päättelin että Minni odotteli vain vanhaa isäntäänsä. Katseli siihen tyyliin kuin odottelisi koska tullaan hakemaan. Hänellä oli vielä tärkeä tehtävä perheessä. Sekin oli kumma ettei aikuistuneet tyttökoirat enää sietäneet toisiaan, oisko toiselle voinut antaa hormoneja että palautuu ikäänkuin pennuksi pentuahan Minni sieti.
Oliko Minni se bostoni? Se käyttäytyi koulutustilanteessa ihan niinkuin jo edesmennyt koirani, joka oli koko ajan "yleisillä paikoilla" sellaisessa "alert, alert"- moodissa. Ja oli ollut meillä ihan pennusta saakka. Se vaan reagoi kaikkeen, vaikka kuinka yritettiin siedättää / opettaa käytösmalleja jne. pätevien kouluttajien ohjauksessa.
Meillä saksanpaimenkoira oli pentuna/murkkuna reaktiivinen tiettyjä asioita kohtaan, mutta kokeneiden ohjaajien neuvoilla se kitkettiin pois. Tuollainen namien heittely ei olisi toiminut lainkaan. Eikä näköjään toiminut tuolla Ninnilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ninnin tilanne oli huomattavissa heti ensi sekunneilla. Ihmettelen eikö ollut sopivampaa ottajaehdokasta? Ei missään nimessä tuollaiseen koiria kokemattomaan perheeseen tuollaista koiraa! Eikä koskaan vain koska lasten mielestä koira ois kiva.. 🙁
Tätä ihmettelen myös että miten annettiin ensimmäiseksi koiraksi kokemattomaan perheeseen. Edellinen omistaja sanoi että lapsista vain esikoinen pärjää Ninnin kanssa niin vielä oudompi juttu. Uusi perhekin niin innoissaan odottivat uutta koiraa.
Ihmettelin ihan samaa! Jos 15-vuotias vain pärjäsi Ninnin kanssa, niin sitten tulee tuonne tuollaisia natiaisia, jotka eivät malttaneet istua odottamassa koiran kontaktia, vaan lähes ajoivat koiraparkaa takaa tuolla tutustumistilassa.
Kuinkahan sille uusimman jakson mustalle koiralle (en muista nimeä) kävi? Eikö sekin mennyt lapsiperheeseen? Riekkui ainakin vallan mahdottomasti, joten pohdituttaa vaan se, ovatko ne saaneet sitä peruskoulutettua.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan sille uusimman jakson mustalle koiralle (en muista nimeä) kävi? Eikö sekin mennyt lapsiperheeseen? Riekkui ainakin vallan mahdottomasti, joten pohdituttaa vaan se, ovatko ne saaneet sitä peruskoulutettua.
Se oli se dallumix? Vaikutti kyllä ihan kehityskelpoiselta näin ruudun välityksellä. Mutta mistäs sitä taas tietää miten menee, jos on tottunut esim. ihan erilaiseen asuinympäristöön.
Vierailija kirjoitti:
Ninnin tilanne oli huomattavissa heti ensi sekunneilla. Ihmettelen eikö ollut sopivampaa ottajaehdokasta? Ei missään nimessä tuollaiseen koiria kokemattomaan perheeseen tuollaista koiraa! Eikä koskaan vain koska lasten mielestä koira ois kiva.. 🙁
Eniten ihmettelin että maalla ikänsä ollut haasteitakin omaava koira annettiin kaupunkilaiskotiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsi se nainen, joka kertoi eroahdistuslapukan tulevan "surulliseksi" tuhottuaan paikkoja. Yksikään koira ei kykene tuollaiseen päättelyyn, kuten ei myöskään häpeämään. Kyse on aina siitä, että koiria on rankaistu tuhoista tai omistaja on reagoinut niihin muuten vaan voimakkaasti ja koira on näin ollen oppinut pelkäämään kotiin saapuvan omistajan reaktioita.
Täysin totta, koira ei edes enää muista kun omistaja tulee kotiin että on mitään tuhonnut, turha siinä on kuvitella että on surullinen ja häpeää yhtään mitään. Kyllä tämä ihminen huutanut aiemmin kun on kotiin tullut ja koira tehnyt jotain.
Koirat käsittävät asioita, luonnollisesti, hieman eri perspektiivistä kuin ihmiset. Ihan hyvin koira voi vaikuttaa lannistuneelta ja hämmentyneeltä ("surulliselta") kun on odottanut omistajan paluuta ja sitten omistaja suhtautuukin torjuvasti kun tavataan. Ei siis osaa yhdistää tuhoamista ja omistajan mielialaa toisiinsa, mutta kyllä koirille laumaeläiminä hyväksyntä on tärkeää.
Minä näin unta Tommystä viime yönä. Asun yksin ja mulla on koira ja unessani kerroin Tommylle, että millaisen perheen hänen pitäisi etsiä koiralleni, jos minulle sattuu jotain.
Gunther’s Millions | world's richest dog | Official Trailer | Netflix
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sille uusimman jakson Minnille kävi, joka ei sopeutunut uuden perheen elämään kaupungissa? Kerrotaanko ohjelman sivuilla myöhemmin saiko palautettu koira lopulta uuden kodin tai voiko sille tarjota kotia?
Tarkoitatko sitä bostoninterrieri Ninniä vai? Äsken katsoin jakson ja samaa ihmettelin, kun loussa todettiin vaan, ettei sopeutunut, mutta ei sitten mitään mainittu, että onko löytänyt sen jälkeen uuden kodin. Ilmeisesti ei ole vielä löytänyt, koska kai siitä olisi mainittu, eli kun ilmeisesti Ninniä ei palautettu siihen alkuperäiseen perheeseen, niin onkohan sekin nyt jossain väliaikaisessa sijaiskodissa tavallaan kuin heitteillä, vai missä lie? Surettaa, että koiraparkaa heitellään sinne sun tänne. Arvasin kyllä samantien tuon lopputuloksen, kun antoivat sen Ninnin sellaiselle lapsiperheelle, jolla ei ennestään edes ollut kokemusta koirista... Tuo on muuten ihana sarja, mutta saisivat kyllä paljon perusteellisemmin miettiä, että millaisiin perheisiin mitkäkin koirat kannattaa luovuttaa, kun turhan usein näyttää lopputulos olevan tuo, että koira palautetaan. Vähän ihmetytti myös se edellisen jakson ihanan Velho-koiran tapaus, kun Velho luovutettiin sille nuorelle parille, joka sanoi ottavansa "ensimmäisen yhteisen koiran" ja sitten palauttivat sen takaisin, mutta mitään selkeää syytä ei mainittu, eli ilmeisesti ei sitten huvittanutkaan alkaa harrastamaan aktiivisesti energisen Velhon kanssa... Velho-parka, todella ihanan oloinen ja myös todella upean näköinen koira.
Ohjelmassa sanottiin että eläinlääkärin kanssa päättivät ettei sovi, veivätköhän piikille? Toivottavasti ei.
Menikö minulta ohi, mutta miten kävi Luckyn, sopeutuiko?
Vierailija kirjoitti:
Menikö minulta ohi, mutta miten kävi Luckyn, sopeutuiko?
Sopeutui.
Vierailija kirjoitti:
Menikö minulta ohi, mutta miten kävi Luckyn, sopeutuiko?
Kyllä. Upeasilmäisellä Luckyllä näytti menevän kuulumisten perusteella hyvin uudessa perheessä. Harjoittelevat vielä epävarmuuksien poistamista ja yhdessä hihnassa kävelyä Fia-koiran kanssa.
Onnin omistajaehdikas sen sijaan päätti, ettei ota Onnia ja se jatkaa kodin etsintää.
Nala-chihuahulla meni hyvin uudessa perheessä, vaikka itseäni pohdituttikin tuo usean koiran lauma. Nala sai Yoda-chihukaverin ja vähän isompiakin karvakamuja.
Monet koiran uusista ihmisistä ovat tosi lihavia, eivät todellakaan vaikuta innokkaita ulkoilijoilta.
Koiria kierrätetään jos mistäkin syystä. Sairastumiset ymmärtää, se on3 eri asia, kuten Rentunkin kohdalla.
Ihanaa että se laumanvartija pääsi Ellun luo! Varmasti parasta mitä sellainen koira voi saada.
Taidan tunteilla, mut päättelin että Minni odotteli vain vanhaa isäntäänsä. Katseli siihen tyyliin kuin odottelisi koska tullaan hakemaan. Hänellä oli vielä tärkeä tehtävä perheessä. Sekin oli kumma ettei aikuistuneet tyttökoirat enää sietäneet toisiaan, oisko toiselle voinut antaa hormoneja että palautuu ikäänkuin pennuksi pentuahan Minni sieti.