Opettajat irtisanoutuvat Suomen suurimmasta yläkoulusta levottomuuksien vuoksi
https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009336627.html
Miksi kurinpitäminen on niin vaikeaa nykyisin? Ennen asiat oli tässä suhteessa paremmin.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehtori vaihtoon, kun kyse on selvästi huonosta johtamisesta ja huonosta työilmapiiristä.
Yhteisö on kokonaisuus. Jokaisessa yhteisössä on se yksi tyyppi jota kaikki muut kivittää ja sillä kuvitellaan ongelmien ratkeavan.
Hyi he l v e tti mitä tekstiä. Oletko aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
On sinänsä mielenkiintoista, että armeijassa saadaan kyllä riittävä kuri aikaan, mutta peruskoulussa ei.
Pitäisikö peruskoulun ottaa oppia armeijasta, kun ajatellaan kurinpitoa.
Jos muistatte, niin ennen muinoin, peruskoulussa oli kuri ja järjestys. Vaan ei enää.
Ja tämä me kutsumme kehitykseksi. Miksi ihmeessä?
Nykyisin lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan vain oikeuksia, mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Kun omat lapseni olivat teinejä, oikeudet ja velvollisuudet tulivat samassa paketissa. Tarkoitan, että aina, kun teinini sai lisää oikeuksia (esim myöhäisempi kotiintuloaika), samalla tuli myös jokin velvollisuus. Ja jos ei hoitanut velvollisuuttaan, hävisi myös oikeuskin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ekskluusio käytössä, ja häiriökäyttäytyjät olivat erityisluokissaan, joita ei enää ole olemassa.
Miksi ihmeessä toimiva systeemi romutettiin?
Koska piti säästää rahaa, jotta voidaan lapata sitä EU:hun ja kehitysmaihin.
Mä kävin lukion megakoulussa, jossa oli ala-aste, yläaste ja lukio samassa. Siellä oli ihan rauhallista. Toisaalta kyseessä oli (silloin) hyvä alue.
Suomessa on melkoinen tasapäistämisen kulttuuri.
Mun mielestä olisi tärkeää, että vanhemmat puhuisivat lapselle koulusta positiivisesti ja innostuneesti pienestä asti. Vaikka omat kokemukset olisivat huonoja, ei niitä tarvitsisi siirtää eteenpäin. Se lähtee pienistä asioista, että jaksetaan kysellä mitä koulussa on tehty, mitä asioita parhaillaan käsitellään historiassa tai matematiikassa, tai että pyydetään saada nähdä lukukauden alkajaisiksi lapsen saamat koulukirjat ja selataan ne ja yritetään suhtautua innostuneesti. Että vitsit, täällä tulee tosi mielenkiintoisia juttuja!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olisi tärkeää, että vanhemmat puhuisivat lapselle koulusta positiivisesti ja innostuneesti pienestä asti. Vaikka omat kokemukset olisivat huonoja, ei niitä tarvitsisi siirtää eteenpäin. Se lähtee pienistä asioista, että jaksetaan kysellä mitä koulussa on tehty, mitä asioita parhaillaan käsitellään historiassa tai matematiikassa, tai että pyydetään saada nähdä lukukauden alkajaisiksi lapsen saamat koulukirjat ja selataan ne ja yritetään suhtautua innostuneesti. Että vitsit, täällä tulee tosi mielenkiintoisia juttuja!
Mitä toi nyt auttaa, jos lapsen kokemus on olla ryöstettävänä,. syljettävänä, hakattavana, haukuttavana ja kiusattuna 9 vuotta eikä opettajat tee mitään? Jee, opin pelkäämään ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Kuka laittaa lapsensa tuonne kitumaan?
Raisiossa asuvan yläkouluikäisen vanhempi. Näyttää olevan kunnan ainoa yläkoulu.
Sama touhu melkein joka koulussa.
Kaikkialla naiset irtisanoutuvansa jos joka asia ei mene naisten ehdoilla tai ei olla järjestetty asioita pelkästään naisia varten. Ihan sama minne päin katsoo niin kaikkialla toistuu yksi ja sama asia naiset hakevat itsekkäästi pelkästään itselle etuja vaikka maksajaksi vaaditaan kaikkia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ekskluusio käytössä, ja häiriökäyttäytyjät olivat erityisluokissaan, joita ei enää ole olemassa.
Miksi ihmeessä toimiva systeemi romutettiin?
Koska piti säästää rahaa, jotta voidaan lapata sitä EU:hun ja kehitysmaihin.
Koko inkluusio käännettiin illuusioksi ja säästökeinoksi. Oikeasti inkluusio-aatteellakin oli aiemmin oma tarinansa: sen tarkoitus oli alunperin integroida fyysisesti vammaiset (eri asia kuin kehitysvammaisuus) johtuen siitä, että heille suunnatut erityiskoulut pitivät sisällään sekalaista seurakuntaa osaamistasoltaan ja opetus toteutui heikompien ehdoilla, mikä heikensi fiksuimpien vammaisten mahdollisuuksia hakea lukioon ja mahdollisesti yliopistoon, jos akateeminen ura kiinnosti. Ammattikoulukaan ei välttämättä tullut kuuloonkaan. Nyt sitten koko inkluusion piiriin on laitettu käytösongelmaiset, hyvin heikot, jotka eivät ole omaksuneet edes riittävää luku- ja kirjoitustaitoa yläkouluun mennessäkään eikä perusasioista ole hajua, ja pahasti oireilevat nepsyt (toki jotkut lieväoireiset voivat vielä selviytyä isosta ryhmästä).
Suomessa on oppilaalla oikeus vaihtaa koulua, niin ala-kuin yläkoulussa. Lähikoulupakkoa ei ole. Koulutoimenjohtajalle tai sivistysjohtajalle tehdään anomus perusteluineen. Esimerkiksi kiusaaminen tai rauhattomuus koulussa voi olla tällainen syy. Toki tämä edellyttää jonkin verran vaivaa, eikä kaikilla ole tietämystä tällaisesta. Tiedän monia, joiden vanhemmat ovat saaneet lapsensa koulun vaihdettua, ja yleensä muutos on ollut lapselle parempi.
Jostain luin, että ei näistä kyläkoulujen ja pienempien koulujen lakkauttamista itse asiassa oltu saatu haettuja säästöjä. Ideologinen valinta oli tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olisi tärkeää, että vanhemmat puhuisivat lapselle koulusta positiivisesti ja innostuneesti pienestä asti. Vaikka omat kokemukset olisivat huonoja, ei niitä tarvitsisi siirtää eteenpäin. Se lähtee pienistä asioista, että jaksetaan kysellä mitä koulussa on tehty, mitä asioita parhaillaan käsitellään historiassa tai matematiikassa, tai että pyydetään saada nähdä lukukauden alkajaisiksi lapsen saamat koulukirjat ja selataan ne ja yritetään suhtautua innostuneesti. Että vitsit, täällä tulee tosi mielenkiintoisia juttuja!
Mitä toi nyt auttaa, jos lapsen kokemus on olla ryöstettävänä,. syljettävänä, hakattavana, haukuttavana ja kiusattuna 9 vuotta eikä opettajat tee mitään? Jee, opin pelkäämään ihmisiä!
Varmaan ymmärrät, että tuossa tilanteessa mikään innostus ei riitä, vaan tarvitaan rikosilmoitus ja tarvittaessa koulun vaihto. Aktiivista asennetta vanhemmilta, eikä silmien sulkemista lapsen ongelmilta.
Vierailija kirjoitti:
On sinänsä mielenkiintoista, että armeijassa saadaan kyllä riittävä kuri aikaan, mutta peruskoulussa ei.
Pitäisikö peruskoulun ottaa oppia armeijasta, kun ajatellaan kurinpitoa.
Jos muistatte, niin ennen muinoin, peruskoulussa oli kuri ja järjestys. Vaan ei enää.
Ja tämä me kutsumme kehitykseksi. Miksi ihmeessä?
Tässä on varmaan sitä, että armeijasta voidaan laittaa sopimaton aines kotiin "varttumaan". Jäljelle jää yhteistyökykyinen porukka. Koulussa ei voida, koska siellä on inkluusio.
Itse kävin armeijan 80-luvun lopussa, jolloin ehkä yksi tai kaksi alokasta sadasta pistettiin maitojunalla kotiin. Nykyisin luku taitaa olla jossain 20% nurkissa?
Kuka mistäkin syystä: ei kunto riitä, ei onnistu aamulla sängystä nouseminen, luullaan että "ei voi pakottaa", ei riitä keskittymiskyky kuunnella ja omaksua ohjeita, ei kestä mielenterveys...sitä samaa se on sielläkin ja yhä enenevässä määrin myös työelämässä.
Olettavatko jotkut vanhemmat, että koulu hoitaa lasten kasvatuksen? Miten se edes teoriassa voisi onnistua, jos kotona ei ole ensimmäisen 10 vuoden aikana onnistunut? Opettajalla on siinä 20 muutakin lasta, ja niille pitäisi opettaa kouluaineita, ei käytöstapoja.
Miksi jotkut vanhemmat eivät reagoi, vaikka lapsi saa kokeista hylättyjä tai joutuu toistuvasti jälki-istuntoon? Miten he selittävät sen itselleen, että "huono opettaja kun ei saa lasta kuriin ja oppimaan"?!?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oppilaalla oikeus vaihtaa koulua, niin ala-kuin yläkoulussa. Lähikoulupakkoa ei ole. Koulutoimenjohtajalle tai sivistysjohtajalle tehdään anomus perusteluineen. Esimerkiksi kiusaaminen tai rauhattomuus koulussa voi olla tällainen syy. Toki tämä edellyttää jonkin verran vaivaa, eikä kaikilla ole tietämystä tällaisesta. Tiedän monia, joiden vanhemmat ovat saaneet lapsensa koulun vaihdettua, ja yleensä muutos on ollut lapselle parempi.
Mihin raisiolainen vaihtaa koulua kun Naantalin ja Turun koulut on täpötäynnä ja usein parakeissa ties monennettako vuotta, Kaarinassa tilanne ei ole Raisiota parempi.
Hesarissa sanotaan, ja aivan oikein, että ei lapsella kieli kehity, kun ainoastaan koulussa joutuu suomea käyttämään.
Kotoa siirtyy käyttökieli ja käyttökulttuuri.
Kulttuuri. Jossa on omat arvonsa ja arvostuksensa, mutta toki voimme esittää täällä ja muualla, että tuolla ei ole mitään merkitystä kun puhumme tästä asiasta.
Ja sitten: kuinka monta miljardia tämän maan on panostettava rahaa näiden lasten koulutukseen, että saamme yhden bussikuskin tänne ajamaan? Ne ovat maailman kalleimpia bussikuskeja sitten, ne.
No ei voi oppilaaksiottoalueen ulkopuolelle koskaan, ja oppilaspaikan myöntäneen koulun ulkopuolelle samalla oppilaaksiottoalueella vain, jos koulussa sattuu olemaan tilaa (mitäpä luulet, että onko?), niin sen toisen koulun rehtori voi harkita oppilaaksiottoa, mutta sekään ei ole mikään pakko.